4 faktaa flamingoista
Upeasta vaaleanpunaisesta sulkapeitteestään ja pitkistä jaloistaan tunnetut flamingot lasketaan kuuluviksi joko haikaralintujen tai flamingolintujen lahkoon. Flamingojen heimoon kuuluu kuusi lajia, jotka jaetaan flamingojen, andienflamingojen ja pikkuflamingojen sukuun. Kaikkia näitä sukuja ja lajeja yhdistää punertava väri, sulavat liikkeet ja käyrä nokka. Seuraavaksi kerromme neljä faktaa flamingoista.
4 faktaa flamingoista
Miksi flamingoa kutsutaan flamingoksi?
Flamingo-nimen kerrotaan juontavan juurensa sanasta flame, eli liekki, joka viittaa lintujen punertavaan väriin. Karibianflamingon tieteellinen nimi Phoenicopterus ruber tarkoittaa feeniks-linnun punaisia siipiä.
Flamingojen heimoon kuuluu kuusi lajia, jotka jaetaan flamingojen, andienflamingojen ja pikkuflamingojen sukuun. Kaikkia näitä sukuja ja lajeja yhdistään punertava väri, sulavat liikkeet ja käyrä nokka.
Erikoiset pesimätavat
Yksi esimerkki flamingojen erikoisista parittelu- ja pesimätavoista on nähtävissä pikkuflamingojen keskuudessa. Nämä linnut parittelevat Tansanian saarilla, ja niiden mutapesiä ympäröi lämmin vesi, jolla on niin korkea pH, että harva eläin selviää vastaavassa ympäristössä.
Tutkijat ovat löytäneet tällaisesta ympäristöstä täysin säilyneitä flamingon jäänteitä. Nämä linnut selviävät näissä haastavissa olosuhteissa jalkojansa peittävien suomujen ansiosta.
Jotkut uhkarohkeat flamingot pesivät jopa Pohjois-Tansaniassa sijaitsevan Natron-järven suolasaarilla, jotka eivät ole millekään eläimelle turvallinen paikka. Natron-järvessä veden lämpötila voi nousta jopa 60 asteeseen ja sen pH on välillä 9-10,5. Tämän todella emäksisen järven veteen pudonneet eläimet kuolevat yleensä nopeasti ja kalkkeutuvat suolapatsaiksi.
Käyrä nokka
Flamingon erikoinen, käyrä nokka soveltuu erinomaisesti ravinnon siivilöimiseen. Lintu itse asiassa käyttää nokkaansa kuin väärinpäin ruokailuasentonsa ansiosta, ja sen yläleuka koskettaa vettä ennen alaleukaa.
Nokan ollessa vedessä, flamingon kieli toimii pumppuna, joka imee vettä nokkaan. Tämän jälkeen lintu suodattaa veden ja hyödyntää sen ravinteet. Flamingot syövät äyriäisiä ja levää, joita ne siilaavat nokallaan matalasta vedestä.
Erikoisesta ruokailutavastaan johtuen flamingot ovat erittäin riippuvaisia vedestä. Tutkijat eivät ole pystyneet vahvistamaan tätä väittämää, mutta näiden lintujen epäillään kykenevän havaitsemaan sade satojen kilometrien päästä. Flamingoparvet ilmestyvät usein juuri muodostuneisiin järviin alueilla, jotka olivat aikaisemmin täysin kuivia.
Vaaleanpunainen väri
Flamingot tunnetaan ennen kaikkea punertavasta sulkapeitteestään. Väri syntyy flamingojen ravinnostaan – levistä ja äyriäisistä – saamasta karotenoidista. Karotenoidin pigmentit kulkeutuvat lintujen rasvakudokseen ja sulkiin.
Muiden lintujen tavoin myös flamingot tuottavat öljyä pyrstön lähellä sijaitsevilla rauhasillaan ja sivelevät sitä nokan avulla sulkiinsa. Öljy parantaa sulkien kestävyyttä ja vesitiiviyttä, mutta flamingojen kohdalla myös sulkapeitteen väritystä. Flamingojen sulissa on luonnostaan jonkin verran karotenoideja, mutta niitä on erityisen runsaasti juuri linnun erittämässä öljyssä.
Tutkijoiden mukaan sekä flamingonaaraat että -koiraat lisäävät öljyämistä pariutumiskauden aikana. Punainen väri lisää lintujen houkuttelevuutta ja parantaa näin mahdollisuutta parin löytämiseen. Flamingot menettävät vaaleanpunaisen värinsä heti poikasten kuoriutumisen jälkeen, mutta saavat värinsä takaisin myöhemmin juuri öljyn avulla.
Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
