Alkuhärkä on sukupuuttoon kuollut villi nautaeläin
Alkuhärkä on sukupuuttoon kuollut villi nautaeläin, josta tänä päivänä tuntemamme naudan oletetaan periytyvän. Aikaisemmin se erotettiin omaksi lajikseen, mutta nykytiedon valossa se kuuluu samaan lajiin kaikkien nykynautojen kanssa. Myös nykyisin kotieläiminä pidetyt gaurit, bantengit ja Intian lehmät ovat alkuhärän eri rotujen jälkeläisiä, kun taas jakki on sen etäisempi sukulainen.
Miltä alkuhärkä näytti?
Alkuhärkä oli levinnyt suureen osaan Eurooppaa ja Aasiaa sekä osaan Afrikkaa. Aasiassa ja Afrikassa eläneiden yksilöiden koko poikkesi hieman eurooppalaisista yksilöistä, mutta kummatkin olivat selvästi suurempia kuin nykynaudat. Lihaksikkaan ja voimakkaan alkuhärän säkäkorkeus oli tyypillisesti lähes kaksi metriä. Sen pää oli iso ja raskas ja sillä oli pitkät ja vahvat sarvet. Sen musta karva oli lyhyttä ja sillä oli hyvin pitkä häntä.
Alkuhärän käytös ja elinympäristö
Alkuhärkää tavattiin alun perin suurissa osissa Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa, mutta levinneisyysalue vaihteli huomattavasti historian aikana. Jääkaudet pienensivät ajoittain lajin levinneisyysaluetta pohjoisessa, mutta laji palasi alueelle lämpimien kausien aikana.
Tutkijat uskovat alkuhärkien eläneen laumoissa, joita hallitsi yksi tai kaksi urosta. Sosiaalinen hierarkia määriteltiin taisteluiden kautta, jotka sijoittuivat lähinnä paritteluaikaan – kuten useimmilla muillakin nisäkkäillä. Elinympäristönä alkuhärät suosivat metsäisiä aukeita ja niiden läheisyydessä olevia joenrantoja. Elintilan väheneminen olikin yksi tärkeimmistä tekijöistä lajin sukupuuton taustalla.
Lajin takaisinristeytys
1920-luvulla saksalaiset veljekset Heinz ja Lutz Heck yrittivät herättää alkuhärän uudelleen henkiin takaisinristeytyskokeiluilla. Veljekset työskentelivät molemmat tahoillaan, ja vaikka heidän käyttämänsä ohjelmat ja rodut poikkesivat hieman toisistaan, lopputulos oli huomattavan samanlainen. Lutz Heckin risteyttämä rotu kuoli toisessa maailmansodassa, mutta hänen veljensä tuottamaa rotua, niin sanottua uutta alkuhärkää, on edelleen nähtävissä useissa maailman eläintarhoista. Vaikka kokeissa onnistuttiin luomaan alkuhärkää ulkonäöltään muistuttava karjarotu, alkuhärän perimä on lopullisesti kadonnut.
Myös muutamien viime vuosien aikana tutkijat ovat käynnistäneet erilaisia ohjelmia mahdollisimman paljon alkuperäistä alkuhärkää muistuttavien yksilöiden jalostamiseksi. Tätä varten on risteytetty erilaisia lajeja ja rotuja – kuten maronesaa ja sayaguesaa – joilla on edelleen selvästi nähtävissä villeiltä esi-isiltä perittyjä piirteitä.
Alkuhärkien geneettinen materiaali on peräisin fossiilisista jäännöksistä, ja tutkijat arvelevat saavuttavansa erinomaisen näytteen vuoteen 2025 mennessä. Taurus Foundation -säätiön johtaja Ronald Goderie kertoi hankkeen etenemisestä: ”Tällä hetkellä käsissämme on neljännen sukupolven risteytys, ja ennusteen mukaan meillä on lopullinen näyte vuoteen 2025 mennessä – tämä on likimääräinen laskelma. Se ei ole sataprosenttisesti alkuperäistä alkuhärkää vastaava, mutta hyvin samankaltainen.”