Aposematismi eläimillä

Aposematismi on mekanismi, jolla erityisesti hyönteiset, matelijat ja sammakkoeläimet puolustautuvat vihollisiaan vastaan. Kyseessä on ilmiö, jossa eläin varoittaa saalistajaa omasta myrkyllisyydestään esimerkiksi kirkkaan värin tai äänimerkin avulla.

Aposematismi on ilmiö, jossa eläin varoittaa syömäkelvottomuudestaan joko kirkkaalla värityksellä tai muulla huomiota herättävällä signaalilla. Aposematismi-termin alkuperä on kreikan kielessä. Se muodostuu sanoista apo, joka tarkoittaa kaukana tai erillään olevaa, ja sema, joka tarkoittaa merkkiä.

Miten aposematismi ilmenee eläimillä?

Aposematismi on eläimillä lähes aina puolustautumiseen liittyvä tekniikka. Se varoittaa saalistajia siitä, että eläin on mahdollisesti myrkyllinen. Nämä varoitusmerkit ovat kuitenkin tehokkaita vain silloin, kun hyökkääjä tietää etukäteen, mitä visuaalinen tai äänellä annettu merkki tarkoittaa. Tämä tieto on saalistajilla kuitenkin vaiston perusteella ilmenevää, eli se on peritty reaktio, joka on muodostunut aiempien huonojen kokemusten seurauksena.

Aposematismi on äärimmäisen tehokas puolustautumisen menetelmä eläimillä. Tällöin suojautuvat eläimet ovat näiden kirkkaiden värien varassa saadakseen suojaa mahdollisilta saalistajilta, ja siten niillä ei ole minkään muun tyyppistä puolustautumisen keinoa. Niiden väritys tai ääntely tarjoaa varoituksen ilman, että eläin itse joutuisi käyttämään puolustautumiseen ollenkaan energiaa. Aposematismia ilmentävillä eläimillä on piirteensä vuoksi hyvin vähän saalistajia. Tässä on kuitenkin poikkeuksia, sillä on eräitä lajeja, jotka ovat sopeutuneet tietyn tyyppisiin myrkkyihin.

Aposematismin teeskentely

Jotkut myrkyttömät eläimet ovat kehittyneet samannäköisiksi kuin varsinaisen aposematismin piirteenään omaavat eläimet, ja tämä ilmiö tunnetaan jäljittelynä – se on siis eri ilmiö, mutta kuitenkin samalla tavoin puolustautumisen keino eläimelle.

Kun eläin jäljittelee aposematismia, se saa saalistajan uskomaan, että kyseessä on vaarallinen eläin, kun sillä on kirkas väritys. Itse asiassa nämä eläimet ovat kuitenkin haitattomia saalistajalle. Yksi hyvä esimerkki ilmiöstä ovat eräät tarhakäärmelajit, joilla on samoja värejä kuin harlekiinikorallikäärmeellä, mutta jälkimmäiseen verrattuna erona on kuitenkin silmän ja sierainten välissä olevan suomun puuttuminen.

Aposematismia tavataan myös eräillä kasveilla, vaikka tämä onkin harvinaista. Jotkut kasvit, jotka ovat melko myrkyllisiä, ovat pahanmakuisia tai niissä on piikkejä, joiden ansiosta eläimet tietävät, että kyseisiä kasveja ei kannata syödä.

Mitkä eläimet hyödyntävät aposematismia?

Yleisimmät ja tunnetuimmat aposematismia osoittavat lajit ovat mehiläiset ja ampiaiset. Näillä molemmilla on kuviointi, joka koostuu keltaisista ja mustista rinkuloista, jotka ovat hyvin helposti nähtävissä. Siten kyseiset hyönteiset varoittavat kaikkia muita eläimiä, että niillä on myrkyllinen pisto. Ja kuten tiedämme, mehiläiset ja ampiaiset eivät epäröi käyttää pistintään, kun ne kokevat olevansa vaarassa tai mikäli niiden pesää kohtaan hyökätään.

Toukat

Näilläkin väri toimii suojana, jotta toukat eivät tulisi niiden luontaisten saalistajien syömiksi. On itse asiassa olemassa todella suuri määrä erilaisia toukkien värityksiä ja muotoja, ja näin ne varoittavat petoeläimiä siitä, että ne ovat myrkyllisiä.

Nuolimyrkkysammakot

Nämä sammakot tunnetaan myös nimityksellä dendrobatidae, ja ne ovat myöskin yksi esimerkki aposematismin avulla itseään suojaavista eläimistä. Tällaiset sammakot osoittavat myrkyllisyytensä huomiota herättävällä, kirkkaalla värityksellään. Ne erittävät hyvin myrkyllistä ainetta ihonsa lävitse, ja tällaisia sammakoita tavataan laajalti Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Korallikäärmeet

Nämä käärmeet ovat värikkäin rinkuloin koristeltuja ja äärimmäisen myrkyllisiä eläimiä. Parhaiten tunnettuja ovat sellaiset korallikäärmeet, joilla on seuraava järjestys värikkäissä rinkuloissaan: punainen, musta ja valkoinen. Korallikäärmeitä löytyy trooppisilta alueilta sekä läntisellä pallonpuoliskolla (73 lajia) että itäisellä pallonpuoliskolla (16 lajia).

Antennisiipisimppu

Tämä kala, joka on tieteelliseltä nimeltään pterois antennata, elää Intian valtameressä ja Tyynessä valtameressä, ja sekin hyödyntää aposematismia puolustautuakseen. Kala erottuu räikeän punaisen ja valkoisen viivakuviointinsa ansiosta, ja sen ulkonäkö onkin hyvin erikoinen ja uhkaava. Kalan selkäevistä ulos työntyvät piikit sisältävät myrkyllisiä rauhasia, joissa on hyvin haitallista myrkkyä – se pystyy itse asiassa vaikuttamaan erittäin voimakkaasti jopa suuriinkin nisäkkäisiin.