Kilpikonnien hoito ja kasvatus
Aivan kuten kaikki muutkin eläimet, myös kilpikonnat tarvitsevat ja ansaitsevat hyvää hoitoa. Kunnollisen huolenpidon myötä varmistat, että lemmikkisi pysyy terveenä ja onnellisena. Kun osaat pitää kilpikunnosta huolta, ymmärrät myös sen kehoa ja osaat huolehtia sen erityistarpeista.
Kilpikonnat ovat mahdollisesti parhaiten lemmikiksi soveltuvia matelijoita, jotka tunnetaan myös pitkästä eliniänodotteestaan. Ne sopeutuvat usein pieniinkiin tiloihin ja vaativat omistajiltaan verrattain vähän huomiota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö eläimen voisi jättää selviytymään täysin itsekseen, vaan myös kilpikonnat vaativat oikeanlaista hoitoa ja huomiota pysyäkseen terveinä ja onnellisina.
Mitä kilpikonnien hoito vaatii?
Kesykilpikonnat jaetaan maa- ja vesikilpikonniin, joista kummallakin on omat toisistaan poikkeavat tarpeensa, jotka on täytettävä, jotta konnat pysyvät terveinä. Seuraavat asiat ovat tärkeimmät lemmikkikilpikonnan hoidossa huomioon otettavat tekijät.
Vesikilpikonnan akvaario
Kesyt vesikilpikonnat elävät akvaariossa. Akvaario on konnan koti, mikä on tärkeää ottaa huomioon akvaariota valittaessa. Kilpikonna tarvitsee riittävästi tilaa uidakseen ja liikkuakseen vapaasti, minkä vuoksi akvaarion tai terraarion on oltava kooltaan 4-5 kertaa eläintä suurempi.
Vesikilpikonnat kasvavat huomattavasti iän myötä. Tämän takia on hyvä ajatus hankkia heti alussa tarpeeksi suuri akvaario, jotta vältytään ylimääräisiltä kuluilta. Mitä isompi akvaario, sitä parempi kilpikonnan elämänlaatu. Akvaariossa on oltava vähintään uima-allas (märkätila), jossa kilpikonna voi uida, sekä kuiva alue veden yläpuolella, jossa konna voi kuivatella ja levätä. Veden tulee olla puhdasta, ja ihanteellisessa akvaariossa onkin suodatinjärjestelmä. Akvaarion viikottainen puhdistaminen on ehdottoman tärkeää.
Asiantuntijoiden mukaan kilpikonnan hyvän elämänlaadun takaamiseksi elintilan tulisi jäljitellä mahdollisimman tarkasti eläimen luontaista elinympäristöä. Tämä onnistuu keinotekoisilla kasveilla tai palmuilla sekä pienillä pesillä tai muilla merenalaisen ympäristön elementeillä.
Maakilpikonnan terraario
Jos kilpikonnaa pidetään terraariossa, terraarion on oltava riittävän suuri. Aikuinen maakilpikonna tarvitsee vähintään 2 neliömetriä pohjapinta-alaa, suuret lajit ja yksilöt selvästi enemmän. Terraarion voi rakentaa itse tai ostaa valmiina, mutta tulee varmistaa, että terraario ei ole umpinainen. Päältä avoin terraario takaa hyvän ilmanvaihdon.
Terraario sijoitetaan valoisaan ja vedottomaan paikkaan ja siihen lisätään valaistukseksi UVB-loisteputki ja tarvittaessa päivänvaloputki. Lämmitykseksi tarvitaan lämpölamppu, ja terraarion yleislämpötilana pidetään 18-22°C ja lämmittelypaikkojen lämpötilana 35-45°C.
Kilpikonnan voidaan antaa kulkea myös vapaana terraarion ulkopuolella, mutta jatkuvaa lattialla pitämistä ei suositella, sillä sen lisäksi, että eläin tarvitsee kirkasta valoa ja UV-valoa, se voi altistua lattialla liialliselle vedolle.
Tasapainoinen ruokavalio
Ruoka on tärkein asia kilpikonnan hoidossa. Päivittäisen ravinnon on tarjottava eläimelle kaikki sen asianmukaiseen kehitykseen tarvitsemat ravintoaineet. Matelijat tarvitsevat yleensä nisäkkäitä vähemmän vettä pysyäkseen terveinä. Vesikilpikonnat saavat tarpeeksi vettä elinympäristöstään, mutta maakilpikonnille on oltava aina tarjolla raikasta ja puhdasta vettä.
Näillä kahdella eri tyyppisellä kilpikonnalla on myös erilaiset ruokavaliot. Maakilpikonnat ovat pääsääntöisesti kasvissyöjiä, kun taas vesikilpikonnat ovat kaikkiruokaisia, mikä tarkoittaa, että niille voi syöttää kasveja, lihaa ja kalaa. Vesikilpikonnan ravinnosta 25 % tulisi olla eläinproteiinia.
Sekä vesi- että maakilpikonnille myydään valmiita täysruokia, jotka ovat helpoin keino taata lemmikin sopiva ja terveellinen ruokavalio. Kilpikonnaa voidaan kuitenkin ruokkia myös kotitekoisella luonnonmukaisella ruoalla, mutta tästä kannattaa aina keskustella etukäteen eläinlääkärin kanssa, jotta ruokavalio kattaa varmasti kaikki konnan tarpeet.
Vesikilpikonnille on parasta syöttää sekä kaupallista ruokaa että pieniä määriä raakaa, vähärasvaista kalaa, pieniä äyriäisiä, tiettyjä kasveja, toukkia, sirkkoja ja pieniä hyönteisiä. Maakilpikonnalle puolestaa syötetään etenkin runsaasti kasviksia, hedelmiä (sitrushedelmät pois lukien), kukkia ja yrttejä. Ravintolisistä tulee mainita kalsium, jota kilpikonna tarvitsee pitääkseen kilpensä vahvana.
Ruoan määrä riippuu eläimen koosta ja iästä. Nuorta ja pientä kilpikonnaa tulisi syöttää vain kerran päivässä, mutta suurikokoinen vanhempi kilpikonna voi syödä jopa 3 tai 4 kertaa päivässä.
Sekä vesi- että maakilpikonnilla voi esiintyä erinäisiä oireita, kuten iho- ja kilpivaurioita, silmätulehduksia ja ruoansulatusvaivoja. Siksi omistajan on syytä käyttää lemmikkiä säännöllisesti eläinlääkärin tarkastettavana.