Koirani ei ole lapseni

Koirani ei ole lapseni
Francisco María García

Kirjoittanut ja tarkastanut asianajaja Francisco María García.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Rakkauden näyttäminen ja hellyydenosoitukset ovat olennainen osa vastuullista omistajuutta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että koiraa tulisi kohdella kuin ihmislasta. Asiantuntijat varoittavat lemmikkien inhimillistämisen haitoista, ja tänään listaammekin muutamia syitä sanoa: “Koirani ei ole lapseni.”

Tunteen alkuperä

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan käsitys eläinten herkkätunteisuudesta yleistyi romantiikan suuntauksen myötä. Sen arvellaan liittyvän oikeuksien laajentamisen hyväksyntään ja laajemman etiikan pohjan luomiseen. Toiset sanovat, että lemmikkien inhimillistäminen on selvä merkki perheen käsitteen muuttumisesta, ja yksi kanta on, että se kuvaa yksilöllisyyteen nojaavaa aikaamme, jossa lemmikki toimii perheen yhteen tuojana.

Toisaalta se paljastaa kommunikoinnin ja tunteiden ilmaisun ongelmallisuuden. Eettisen kriisin yhteydessä tapahtuva luottamuksen rikkoutuminen johtaa siihen, että koirat nähdään ihmisiä puhtaampina olentoina. Joillekin intohimoisille koiranomistajille ja eläinten ystäville voi tuntua vaikealta käsittää, että se, että emme osaa tunnistaa hetkeä, jolloin on tarpeen todeta, että koirani ei ole lapseni, voi johtaa eläimen laiminlyöntiin.

Koirani ei ole lapseni

Miksi minun tulee ymmärtää, että koirani ei ole lapseni?

Ensimmäisenä on todettava, että inhimillistäminen ei ole kunnioittavaa koiran erityispiirteitä kohtaan. Jokaisella eläinlajilla on omat lajityypilliset tapansa ja tarpeensa, joita sen täytyy saada toteuttaa. Koirilla on oma koiramainen käytöksensä, ja koiran tarpeet eroavat ihmisen tarpeista. Se, että koiraa kohdellaan kuin ihmistä, voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa käytöshäiriöitä.

Ruoka on yksi hyvä esimerkki. Moni koiranomistaja pitää oman ruokansa jakamista lemmikin kanssa huolehtivaisuutena. Todellisuudessa monien ihmisille tarkoitettujen ruokien syöminen aiheuttaa koiralle vatsavaivoja – ja osa ihmisten ruoista on jopa myrkyllisiä eläimille. Koira ei tarvitse ihmisen aterioita, eikä se voi huonosti, jos se ei saa nukkua omistajansa vieressä sängyssä.

Lemmikkien vaatteet ja asusteet

Toinen esimerkki ovat lemmikeille tarkoitettujen vaatteiden ja kenkien yleistyminen. Nopeasti ajateltuna erilaiset asusteet voivat vaikuttaa hauskoilta, mutta totuus on, että koira tarvitsee vaatteita ainoastaan sääolosuhteilta suojautumiseen ja tiettyjen sairauksien tai pelkotilojen vuoksi. Tällöinkin tulee valita juuri kyseiselle eläimelle sopiva laadukas vaate, joka istuu hyvin, eikä hankaa tai paina ihoa. Monet vaatteet häiritsevät koiran liikkumista ja voivat olla jopa vaarallisia irtoavien osien ja hankaavien saumojen vuoksi.

Liiallinen ihmimillistäminen voi aiheuttaa käytökseen tai temperamenttiin liittyviä ongelmia. Liiallinen arkuus ja ujous, aggressiivisuus, liiallinen haukkuminen ja yliaktiivisuus ovat kaikki esimerkkejä ei-toivotuista käytösmalleista, joita inhimillistäminen voi saada aikaan.

Koulutus ja kuri

Hyvä koulutus ja kuri auttavat koiraa elämään hyvää ja onnellista elämää ihmisten ja eläinten parissa. Hyvä sosiaalistaminen vähentää aggressiivisen käytöksen todennäköisyyttä, etenkin mitä tulee reviirikiistoihin. Inhimillistäminen ja vastuuton kasvattaminen voivat ruokkia omistushaluisuutta, mikä puolestaan voi johtaa vahinkoihin vieraiden ihmisten tai eläinten kanssa. Huonosti sosiaalistetulla koiralla on tapana eristää itsensä ja omistajansa hallitakseen reviiriään. Vaikka vuorovaikutus ihmisen ja eläimen välillä onkin mahdollista, ja lemmikki nauttii omistajansa seurasta, myös lajitovereiden seura on sille äärimmäisen tärkeää.

Terve suhde koiran kanssa

Se, että ei kohtele lemmikkiään lapsenaan, ei tarkoita, että ei rakastaisi sitä tai antaisi sille huomiota. Kyse on rajojen asettamisesta itsensä ja koiran välille. Onnellinen koira on osa laumaa – joka on tässä tapauksessa ihmisperhe – mutta ei sen johtaja. Omistajan on osoitettava koiralle, että hän on laumanjohtaja, joka huolehtii laumastaan.

Koirani ei ole lapseni

Niinpä on tärkeä oppia sanomaan ei, vaikka koira kuinka tuijottaisi tiiviisti hellillä ruskeilla silmillään. Myös kieltäminen on välttämätön osa lemmikin kouluttamista. Ihanteellisissa tapauksissa koiran sosiaalistaminen aloitetaan jo sen ollessa pieni pentu, koska nuoren yksilön luonne on mukautuva ja helposti muovattavissa.

Myöhemmin koiralle on tärkeää opettaa peruskäskyt, joilla turvataan paitsi mukava yhteiselo, myös muiden ihmisten ja eläinten sekä koiran itsensä turvallisuus. Palkitseminen on oleellinen osa hyvien tapojen vahvistamista, ja koiraa kuin koiraa suositellaan koulutettavan positiivisen vahvistamisen keinoin. Huutaminen tai fyysinen väkivalta on paitsi väärin, ei myöskään johda hyvään lopputulokseen lemmikin kouluttamisessa.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.