Onko hiirillä luut?
Pienet jyrsijät ovat suloisia otuksia, mutta ennen kaikkea ne ovat vikkeliä. Kun katsot, kuinka ne puristuvat mitä pienimmistä raoista läpi, saat miettimään, onko hiirillä luut vai ei, sillä niiden näppäryys on niin ihmeellistä.
Vaikka miten näyttäisi siltä, että hiirillä ei ole luita, totuus on, että kyllä niillä on. Kaikilla jyrsijöillä on luusto. Miten ne sitten saavat tuon uskomattoman joustavuuden? Tässä artikkelissa saat vastauksen tähän ja moniin muihin kysymyksiin, sillä löydät kattavan katsauksen hiirten luuston rakenteeseen. Jatka lukemista!
Mikä on hiiri?
Hiirenä yleisesti tunnettu eläin on itse asiassa jyrsijänisäkkäiden ryhmä, joka kuuluu sukuun Mus. Niistä tunnetuin laji on kotihiiri eli kesyhiiri Mus musculus, sillä se elää ihmisten kanssa useimmissa kaupungeissa. Myös joitakin Apodemus-suvun edustajia pidetään tavallisina hiirinä.
Nämä jyrsijät ovat pieniä eläimiä, sillä ne eivät yleensä ylitä 20 senttimetriä päästä hännän kärkeen. Ne ovat kaikkiruokaisia, joskin ruokavalio perustuu yleensä suurimmaksi osaksi siemenistä ja vihanneksista. Kaupunkialueilla ne eivät kuitenkaan tuhlaa juuri mitään syötävää (mukaan lukien torakat, makeiset, leipä ja melkeinpä mikä tahansa muu).
Hiiret asuvat yleensä maahan kaivetuissa koloissa (joissa on useita uloskäyntejä) ja tulevat niistä ulos vain öisin ruokailemaan. Ne eivät yleensä eksy liian kauas koloistaan, koska ne saattavat joutua pakenemaan suojaan, jos saalistaja ilmestyy. Tämä on erittäin yleistä luonnossa, sillä ne ovat monien lintujen ja nisäkkäiden suosikkiuhreja.
Jos ne eivät kuitenkaan ehdi kotiinsa ajoissa, hiiret voivat ujuttautua melkeinpä mihin tahansa koloon, olipa se kuinka pieni tahansa. Miten ne tekevät sen? Katsotaanpa.
Onko hiirillä luut?
Hiiret ovat selkärankaisia eläimiä, mikä tarkoittaa, että niillä on selkäranka ja luusto, joka tukee ja muotoilee niiden kehoa. Hiirten luusto on hyvin samanlainen kuin minkä tahansa muun jyrsijän: niillä on pitkänomainen kallo, selkäranka joka ulottuu lähes häntään asti ja neljä raajaa. Tarkastellaan yksityiskohtaisemmin:
- Kallo: Aivojen suojaamisen lisäksi se on paikka, jossa aistielimet sijaitsevat ja joka on suoraan yhteydessä aivoihin hermoratojen kautta. Se sisältää myös “valtatien”, jonka kautta ruoka pääsee suuhun, joka on ruoansulatusjärjestelmän alku.
- Selkäranka: Tämä on selkäytimen kilpi, josta kaikki ääreishermot säteilevät muualle kehoon.
- Kylkiluut: Nämä luut muodostavat rintakehän yhdistymällä rintalastan kanssa niin, että ne suojaavat elintärkeitä elimiä, kuten sydäntä ja keuhkoja. Rintalihakset osallistuvat hengitykseen puhaltaen keuhkot yhdessä pallean kanssa.
- Lantio: Se on hiiren takajalkojen mekaaninen tuki. Se suojaa myös lantion elimiä, kuten virtsarakkoa ja kohtua.
- Raajat: Koska etu- ja takajalat (yhdessä hännän kanssa) on koottu lantion ja lapaluun nivelistä, ne mahdollistavat hiiren liikkumisen.
Kuinka monta luuta hiirellä on?
Hiiren luiden kokonaismäärä riippuu lajista, mutta keskimäärin niitä on 200. Hiiren nikamakaava on 7C-13T-4/6L. Toisin sanoen niillä on 7 kaularankaa, 13 rintanikamaa, 4-6 lannenikamaa ja vaihteleva määrä häntänikamia, riippuen siitä, kuinka pitkä yksilön häntä on.
Miksi hiiret voivat kulkea mahdottoman pienten aukkojen läpi?
Kuten jo mainitsimme, monesti hiiren selviytymisen onnistuminen riippuu siitä, kuinka nopeasti se löytää suojaa. Suoja voi helposti löytyäkin ihan pikkuruisesta aukosta.
Miten jyrsijät siis tekevät sen? Onko hiirillä joustavat luut? No, ei. Suurin syy siihen miten ne pystyvät tähän on se, että niiden nikamia pitävät yhdessä nivelsiteet, jotka ovat joustavampia kuin ihmisten nikamat, ja että ne ovat suhteessa myös kauempana toisistaan kuin ihmisen nikamat.
Nuori hiiri mahtuu halkaisijaltaan 7 millimetrin kokoisen aukon läpi, mikä vastaa lyijykynän paksuutta.
Siksi niiden selkäranka taipuu paljon helpommin kuin muiden eläinten, mikä tekee jyrsijöiden kehosta paljon joustavamman. Lisäksi ihonalainen tila on toinen etu, kun kuljetaan ahtaissa paikoissa, koska iho ei ole kiinni lihaksissa.
Myös niiden älykkyys on tärkeää
Nämä selkärankaiset ovat tunnettuja suuresta älykkyydestään. Kyse ei ole vain joustavasta selkärangasta, vaan myös siitä, että tietää, mihin mahtuu ja mihin ei.
Hiiret tietävät vaistomaisesti, että niiden kallo on ainoa luu, joka ei taivu, joten se on ihanteellinen mitta. Läpimitan mittaamiseen ne käyttävät pääasiassa viiksikarvojaan, aistielimiä, jotka auttavat niitä saamaan avaruudellisen kuvan siitä, mitä niiden edessä on.
Siitä eteenpäin kaava on yksinkertainen: jos kallo mahtuu, niin mahtuu myös koko keho. Kun pää on mennyt reiän läpi, on vain ajan kysymys, milloin hiiri pystyy puristamaan itsensä niin litteäksi, että se mahtuu reiän läpi selkärangan suuren joustavuuden ansiosta.
Tiesitkö, että hiirten luut ovat niin uskomattomat? Epäilemättä nämä eläimet ovat kehittäneet joukon kiehtovia pakomekanismeja paetakseen saalistajiaan. Jos olet kiinnostunut aiheesta, kannustamme sinua jatkamaan näiden eläinten anatomian tutkimista, sillä suuret yllätykset tulevat usein pienissä paketeissa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pacheco-Costa, R., & Plotkin, L. I. ANÁLISIS DE LA COMPOSICIÓN ÓSEA EN RATONES RECIÉN NACIDOS.
- Lista de Especies de Galápagos. (s. f.). Fundación Charles Darwin. Recuperado 10 de noviembre de 2021, de https://www.darwinfoundation.org/es/datazone/checklist?species=5228
- Silva-Santana, G., Aguiar-Alves, F., Silva, L. E., Barreto, M. L., Silva, J. F. R., Gonçalves, A., … & Lenzi-Almeida, K. C. (2019). Compared Anatomy and Histology between Mus musculus Mice (Swiss) and Rattus norvegicus Rats (Wistar).