Mitä tehdä, jos koira kaipaa pentujaan?

Kun koira kaipaa pentujaan, ne on ehkä erotettu ennenaikaisesti. Lue täältä, miten tilanne hoidetaan oikein.
Mitä tehdä, jos koira kaipaa pentujaan?

Viimeisin päivitys: 26 joulukuuta, 2021

Kaikilla lajeilla, joissa vanhemmat hoitavat jälkeläisiään, muodostuu side emon ja poikasten välille. Tämä on välttämätöntä jälkeläisten oikeanlaisen kehityksen ja selviytymisen kannalta. Tämän vuoksi sekä jälkeläiset että vanhempi osoittavat stressin merkkejä, jos ne erotetaan toisistaan. Kun koira kaipaa pentujaan, asiaan tulisi puuttua emon lohduttamiseksi.

Vaikka pentuja ei tunnetusti tulisi erottaa emostaan ennen kuin ne ovat siihen valmiita, joissakin tilanteissa se on välttämätöntä, kuten tietyissä sairauksissa. Tätä ja muita vastaavia tilanteita käsitellään tässä artikkelissa; opit hoitamaan nämä tilanteet sekä emon että pentujen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Jatka lukemista.

Mitä tapahtuu, jos pennut erotetaan emosta?

Jos harkitset pentujen ennenaikaista erottamista emostaan, sinun on hyvä tietää sen mahdolliset seuraukset. Ennenaikainen erottaminen vaikuttaa haitallisesti pennun kehitykseen ja emon mielenterveyteen. Nämä ovat yleisimmät vaarat, joihin saatat törmätä:

  1. Jos kaikki pennut erotetaan kerralla, maidon pakkautuminen emon nisiin voi johtaa nisätulehdukseen.
  2. Emon maidosta pennut saavat tarvittavan vastustuskyvyn elämän alkuvaiheessa. Ilman sitä niiden immuunijärjestelmä heikkenee.
  3. Emon ja jälkeläisten välinen side luo pohjan pentujen terveelle kiintymyssuhteelle sekä pentuna että aikuisena.
  4. Ilman emon hoivaa pennuilla on vaikeuksia sosiaalistua muihin koiriin.
  5. Emokoira kaipaa pentujaan, joten se kärsii ahdistuksesta, stressistä ja syvästä surusta, joka voi lopulta johtaa masennukseen.
Koira kaipaa pentujaan, jos ne erotetaan siitä ennenaikaisesti.

Milloin pennut on pakko erottaa emostaan?

Ennenaikaisen erottamisen seurauksista riippumatta toisinaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on usein pakko tehdä tilanteissa, joissa emon tai poikasen henki saattaa olla vaarassa. Tässä ovat yleisimmät tilanteet, jotka edellyttävät poikasten erottamista emostaan ennenaikaisesti.

Sairauden aiheuttama pakkoerotus

Kun pentu sairastuu, se on yleensä heikko ja emo laiminlyö sitä, mikä vaarantaa pennun hengen. Lisäksi sairas pentu voi tartuttaa sisaruksensa, joten se kannattaa erottaa muista ja hoitaa.

Kun pentu viedään pois emon luota, emo huomaa yhden pennun puuttuvan ja etsii sitä jonkin aikaa, joten yleensä se ottaa pennun hyvin vastaan, kun se palaa. Kun pentu tuodaan takaisin emon luo, emo tunnistaa sen yleensä lähes välittömästi.

Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot

Toisinaan pentujen syntymän jälkeen ilmenevät komplikaatiot edellyttävät niiden erottamista emosta joko emon hoitamiseksi tai jotta emo ei tartuttaisi pentuja. Erottaminen on tarpeen esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Keisarileikkaus: Koira ei niinkään ikävöi pentujaan, vaan se ei tunnista niitä, koska synnytys oli luonnoton. Side kuitenkin yleensä palautuu, kun emon hormonit tasaantuvat synnytyksen jälkeisinä tunteina.
  • Eklampsia: Kalsiumin siirtyminen emon maitoon voi saada tämän kivennäisaineen vähenemään koiran elimistössä ja aiheuttaa kouristuksia, hengitysvaikeuksia, tajuttomuutta, koomaa ja jopa kuoleman.
  • Metriitti eli kohtutulehdus: Tämä on bakteeri-infektio, jota esiintyy kohdussa eri syistä. Se aiheuttaa kuumetta, velttoutta, ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia ja pahanhajuisia eritteitä. Se on hätätilanne, koska koira voi kuolla.
  • Septinen nisätulehdus: Nisätulehdus aiheuttaa paljon kipua ja voi johtaa emolle hengenvaaralliseen sepsikseen. Infektio tarttuu pentuihin maidon välityksellä, joten niitä on ruokittava pullolla, kunnes emo toipuu.

Entä jos koira kaipaa kuolleita pentujaan?

On myös eräs ääritapaus, jossa koira kaipaa pentujaan: kun ne kuolevat. Koiran elimistö on valmistautunut hormonaalisesti kuukausien ajan muodostamaan siteen jälkeläisiinsä, joten niiden menettäminen on sille kova isku henkisesti.

Tässä tapauksessa tarvitaan eläinlääkärin seurantaa komplikaatioiden, kuten nisätulehduksen tai märkäkohdun, välttämiseksi. Psykologiselta kannalta emo saattaa tarvita lääkitystä selviytyäkseen tilanteesta. Koira tarvitsee kuitenkin eniten sitä, että olet sen vierellä, annat sille hellyyttä ja annat sen käsitellä surua omaan tahtiinsa.

Sureminen on normaali tunne luonnossa. Anna emolle aikaa surra.

Milloin pennut tulisi erottaa emostaan?

Luonnossa nuoret koirat erottautuvat itsestään emosta, kun ne ovat valmiita huolehtimaan itsestään. Ihmisperheessä tämä tehdään kuitenkin yleensä tarkoituksella, sillä pentuja annetaan tavallisesti muihin koteihin.

Pentuja ei koskaan tulisi erottaa emostaan ennen 8 viikon ikää. Vaikka ne alkavat syödä kiinteää ruokaa 4–5 viikon iässä, kiinteä ruokavalio sopii yleensä yhteen imettämisen kanssa, eikä totuttautumista pidä keskeyttää.

Emo leikkii pentujensa kanssa.

On aina parempi, jos pennut voidaan pitää emonsa kanssa siihen asti, kunnes ne oppivat siltä kaiken tarvittavan tullakseen toimeen muiden koirien kanssa. Näin varmistetaan tasapainoinen tunne-elämä ja sosiaaliset taidot, jotka ovat nuorilla koirilla tällöin paljon paremmin juurtuneet, kuin jos ne joutuisivat oppimaan ne yksin tai ihmiseltä.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • De los Reyes, M. (1999). Características y cuidados de la preñez y parto de la perra. TecnoVet5(1).
  • Kaszak, I., Ruszczak, A., Kanafa, S., Piłaszewicz, O. W., Sacharczuk, M., & Jurka, P. (2018). New insights of canine mastitis‒a review. Animal Science Papers and Reports36(1), 33-44.
  • Oftedal, O. T. (1984). Lactation in the dog: milk composition and intake by puppies. The Journal of nutrition114(5), 803-812.
  • Moon, P. F., Erb, H. N., Ludders, J. W., Gleed, R. D., & Pascoe, P. J. (2000). Perioperative risk factors for puppies delivered by cesarean section in the United States and Canada. Journal of the American Animal Hospital Association36(4), 359-368.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.