Nysäkuonokyy on Pyreneiden niemimaalla elävä käärme

Nysäkuonokyy elää Pyreneiden niemimaalla ja Pohjois-Afrikassa. Pelottavasta maineestaan huolimatta tämä käärme päättää yleensä paeta ihmistä, eikä se yleensä hyökkää ihmistä päin.

Kirjoittanut ja tarkastanut biokemisti Luz Eduviges Thomas-Romero.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Nysäkuonokyy (Vipera latastei) on tyypillinen käärmelaji Välimeren ilmaston maissa. Näitä käärmeitä tavataan sekä Pyreneiden niemimaalla että Afrikassa. Ne tunnetaan etenkin päässään olevasta lisäkkeestä, josta ne ovat myös saaneet nimensä. Nysäkuonokyy on arka eläin, joka yleensä valitsee ihmisen edessä pakenemisen hyökkäämisen sijaan. Jos se tuntee olonsa uhatuksi, se levittää kaulaansa vaikuttaakseen todellisuutta suuremmalta. Jos vaara jatkuu, käärme ei epäröi hyökätä.

Miltä nysäkuonokyy näyttää?

Nysäkuonokyyn silmiinpistävin piirre on sen kolmion muotoinen pää, joka erottuu hyvin sen vartalosta. Sen kuonon päässä on lisäke, ja sillä on läpitunkevat silmät, joissa on pystysuora elliptinen pupilli sekä keltainen tai kultainen iiris. Nysäkuonokyy on keskikokoinen käärme, jonka vartalo on kohtalaisen paksu ja häntäosa verrattain lyhyt. Pisin tavattu yksilö oli 73 senttimetriä pitkä, mutta suurin osa yksilöistä on 50–60 senttimetrin pituisia.

Nysäkuonokyyn pigmentti on vähemmän vaihteleva kuin useimmilla Euroopassa elävillä kyykäärmeillä. Sen pohjaväri vaihtelee tumman tuhkanharmaasta ruskeaan ja sen selässä on tyypillinen siksak-kuvio. Sillä on pään takaosassa kaksi vinoa tummaa nauhaa, jotka usein liittyvät toisiinsa muodostaen käänteisen V-kirjaimen.

Nysäkuonokyyn elinalue

Nysäkuonokyyt viihtyvät kosteassa, puolikosteassa ja puolikuivassa Välimeren ilmastossa. Ne pitävät kuivista, tiheikköjen peittämistä kivisistä alueista, mutta niitä tavataan myös metsissä, jyrkillä rinteillä sekä kivimuureilla, joissa kasvusto erottaa niiden elinalueen viljelysmaista ja niityistä. Nysäkuonokyyt elävät tyypillisesti suuren osan vuodesta avoimissa metsissä ja tiheiköissä, mutta siirtyvät kesällä lähelle joentörmiä ja talvella tiheämpiin metsiin.

Nysäkuonokyypopulaatio

Nysäkuonokyyt ovat levinneet epätasaisesti sekä Pyreneiden niemimaalle että Pohjois-Afrikkaan, ja populaatiot elävät erillään toisistaan. Suurimmat nysäkuonokyitä uhkaavat tekijät ovat:

• Elinalueen pieneneminen ja muuttuminen johtuen metsäpaloista, maatalouden leviämisestä, ihmisten asumusten leviämisestä sekä teiden rakentamisesta
• Liikenneonnettomuudet eli autojen alle jääminen
• Vaino ihmisten toimesta, jotka pitävät käärmeitä vastenmielisinä tai haitallisina

Ihmiset ovat kautta aikojen vainonneet käärmeitä niiden huonon maineen vuoksi. Käärmeitä on pidetty sekä vaarallisina että muuten inhottavina eläiminä, joista on kerrottu vuosituhansien aikana erilaisia myyttejä ja legendoja. Toisaalta käärmeet ovat olleet ja ovat tietyissä maissa yhä keräilijöiden ja taikauskoisten henkilöiden aiheuttaman laittoman kaupan kohde.

Nysäkuonokyyn puolustautumiskeinot

Nysäkuonokyyn tärkein suojautumistaktiikka petoeläimiä vastaan on naamioituminen. Sen tuhkanharmaa siksak-kuvioinen iho auttaa sitä piiloutumaan tehokkaasti erilaisissa ympäristöissä ja etenkin tiheiköissä. Myös sen rauhallinen ja huomaamaton käytös auttaa sitä pysymään saalistajilta piilossa. Jos ihminen tai muu eläin kuitenkin havaitsee sen, se pyrkii pakenemaan. Se sihisee uhkaavasti tai puree ainoastaan tuntiessaan olonsa uhatuksi.

Nysäkuonokyyn purema

Nysäkuonokyyn purema on suhteellisen vakava. Vaikka sen myrkky ei ole yhtä myrkyllistä kuin eräiden muiden kyykäärmeiden myrkky, se erittää huomattavasti suurempia määriä myrkkyä kuin sukulaisensa. Espanjassa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että vuosina 1965–1980 nysäkuonokyyn puremaksi tuli 125 henkilöä. Vuosittain 3–7 ihmistä kuolee tämän käärmeen pureman vuoksi.