Sokea koira pelastui oman opaskoiransa ansiosta
Opaskoirat ovat upeita eläimiä, jotka voivat tarjota omistajilleen aivan uudenlaisen elämän empatiansa ja väsymättömän omistautumisensa ansiosta. Jotkut niistä saavat tunnustusta sosiaalisessa mediassa ja toiset nousevat kuuluisuuteen erilaisten sankaritekojen johdosta. On kuitenkin olemassa monia tapauksia, jotka eivät ehkä saa yhtä paljon huomiota kuin muut, mutta jotka ovat yhtä arvokkaita oppitunteja. Nauti tämän päivän herttaisesta tarinasta, jossa kerromme, kuinka sokea koira pelastui oman opaskoiransa ansiosta.
Sokea koira pelastui oman opaskoiransa ansiosta
Tämä sydämellinen tarina Tannerista ja Blairista on mainio esimerkki koirien välisestä ystävyydestä. Tanner on sokeana syntynyt kultainennoutaja, joka kärsii epilepsiasta. Sillä ei ollut paljoakaan toivoa, kun se saapui Woodland Westin eläinsairaalaan Oklahomassa.
Tämä pelastettu, sokea Tanner-koira oli vain kaksivuotias, mutta oli jo käynyt läpi kaksi perhettä, jotka päättivät luopua koirasta. Tannerin silminnähden mukanaan kantama trauma ja käytännössä joka öiset kohtaukset saivat lääkärit pohtimaan vakavasti koiran lopettamista. Sen kärsimysten pitkittämisessä ei ollut enää järkeä.
Tarina sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun eläinklinikalle saapui yhtä aikaa Tannerin kanssa Blair-niminen labradorinnoutaja. Se oli kuljeskellut ja selvinnyt kaduilla yksikseen, ja kantoi ampumahaavoineen mukanaan todistetta siitä, kuinka rankkaa sen elämä oli siihen asti ollut. Se oli pelokas koira arkoine katseineen ja säikkyine käytöksineen.
Kukaan ei olisi kuvitellut, että Tannerista ja Blairista, näistä kahdesta epäonnisesta koirasta tulisi ystäviä välittömästi. Mutta näin kuitenkin kävi. Nämä kaksi kumppanusta alkoivat viettää aikaa yhdessä, ja sairaalan henkilökunta näki pian suurta edistystä molempien terveydentilassa. Vaikutti siltä, että tällä pelastetulla, sokealla kultaisellanoutajalla olisi sittenkin mahdollisuus elää hyvää elämää.
Improvisoitu opaskoira
Kaikki tapahtui hyvin luonnollisesti. Kukaan ei ollut kouluttanut Blairia ottamaan kiinni Tannerin talutushihnasta ja ohjaamaan tätä, vaan se alkoi tehdä niin omin päin. Vastapalveluksena Tannerin ystävyys vähensi Blairin ahdistusta huomattavasti.
Klinikan työntekijät kertovat, että Tanner lakkasi kärsimästä kohtauksista ja Blairin pelokkuus vähentyi. Tämä kaunis tarina ystävyydestä herätti pian median huomion, ja koirien sijaiskotiehdokkaat moninkertaistuivat.
Klinikan eläinlääkärit päättivät, että mihin tahansa Tanner ja Blair menivätkin, niiden tulisi mennä yhdessä. Muutamaa kuukautta myöhemmin tämän parin otti huomiinsa eräs perhe, joka asui Jenksissä, Tulsa Countyssa sijaitsevassa pienessä kylässä. Koirat eivät ainoastaan jatkaneet yhdessä asumista, vaan löysivät myös kolmannen koiratoverin, Louien, joka jo asui koirien uudessa perheessä.
Opaskoira pelasti omistajansa hengen WTC-iskuissa
Uutisissa on esitetty monia kauniita tarinoita omistajansa hengen pelastaneista koirista. Vuonna 2001 sokea kolumbialainen insinööri Omar Eduardo Rivera työskenteli New Yorkin World Trade Centerin 71. kerroksessa, kun lentokone törmäsi rakennuksen seinään. Riveran opaskoira Salty pelasti omistajansa hengen auttamalla tämän alas portaita ja ulos rakennuksesta.
Rivera oli tullut tuona päivänä aikaisin töihin toimittaakseen asiakirjoja erääseen tärkeään tapaamiseen. Hän oli työntekjiä Port Authorityn teknologiaosastolla. Hänellä oli seuranaan opaskoiransa, kun hän yllättyi jonkun huudahtaessa “Mitä helkkaria tuo lentokone täällä tekee?”.
Hetkeä myöhemmin kone törmäsi rakennukseen ja kuului todella kovaa jyskettä. Rakennus alkoi täristä, ja tämä on kaikki, mitä Rivera tapahtuneesta muistaa. Tuolla hetkellä hänen labradorinnoutajansa nousi ylös hänen työpöytänsä vierestä, ja Rivera kuuli lasin helinää.
Koiraystävä kaiken sekamelskan keskellä
Rivera kertoi aistineensa sekaannusta, savua ja bensan hajua. Kaikki ympärillä olivat paniikissa. Osa ihmisistä kiirehti evakuoimaan itsensä ensimmäisinä. Noiden sekaannuksen täyttämien hetkien aikana Rivera rukoili pääsevänsä rakennuksesta pois elävien kirjoissa.
Salty piti huolta, että sen omistaja ja ystävä pääsisi kadulle turvallisesti. Tämä insinööri laskeutui portaita yhdessä esimiehensä Danna Enrigtin kanssa, joka yritti irrottaa Saltyn talutushihnan 64. tai 65. kerroksessa nopeuttaakseen prosessia. Koira kuitenkin kieltäytyi jatkamasta matkaa ilman hihnaansa ja omistajaansa.
Artikkelin kuvan lähde: www.abc.es