Sukupuuttoon kuolleet Australian jättiläiseläimet

26 toukokuu, 2019
Tänään esittelemme kolme pleistoseenikaudella Australiassa elänyttä jättiläismäistä eläinlajia; jättiläiskenguru procoptodonin sekä pussieläimet diprotodonin ja pussileijonan.

Suurikokoisia maaeläimiä nimitetään megafaunaksi. Nimitystä käytetään erityisesti jääkaudella eläneistä ja nyt jo sukupuuttoon kuolleista lajeista, kuten mammuteista ja villasarvikuonoista, mutta myös tänä päivänä elää monia megafaunaan laskettavia eläimiä. Tässä artikkelissa keskitymme jo sukupuuttoon kuolleisiin valtaviin eläimiin. Tänään esittelemämme Australian jättiläiseläimet elivät kaikki pleistoseenikaudella, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten.

Sukupuuttoon kuolleet Australian jättiläiseläimet

Diprotodon

Diprotodon, jonka piirros on artikkelin pääkuvassa, on suurikokoisin maapallolla koskaan elänyt pussieläin. Tämä noin 1,6 miljoonaa – 20 000 vuotta sitten elänyt kasvissyöjä oli noin 3 metriä pitkä ja 2 metriä korkea ja painoi jopa 3 ooo kiloa. Ulkonäöltään eläin muistutti sarvetonta sarvikuonoa. Diprotodonin lähimmät tänä päivänä elävät sukulaiset ovat vompatit ja koalat.

Diprotodon eli koko Australian alueella Tasmaniaa lukuun ottamatta. Niiden uskotaan eläneen laumoissa puisilla alueilla ja laidunmailla jokien ja järvien läheisyydessä. Ne saivat ravintonsa lehdistä, ruohosta ja tietyistä pensaista.

Suuri koko ja heikko ketteryys olivat diprotodonille haitaksi, sillä eläin oli helppo saalis toiselle Australian megafaunaan kuuluvalle lajille, nimittäin pussileijonalle, josta kerromme seuraavaksi.

Pussileijona

Thylacoleo carnifex, eli pussileijona, oli Australiassa elänyt lihaa syövä suuri pussieläin, joka kuoli sukupuuttoon noin 40 000 vuotta sitten. Tutkijoiden mukaan pussileijonat olivat levittäytyneet laajalti läpi koko Australian.

Sukupuuttoon kuolleet Australian jättiläiseläimet

Pussileijona oli arviolta leijonan kokoinen eläin, joka kasvoi noin 75 sentin korkeuteen ja saattoi painaa jopa 160 kiloa. Sen saalistustapaa tai saalistamia eläimiä ei tunneta täydellä varmuudella. Pussileijonien jäänteiden läheisyydestä on kuitenkin löydetty esimerkiksi vompattien ja kenguruiden jäännöksiä, joihin jääneistä hampaiden jäljistä on päätelty, että eläimet ovat tulleet pussileijonan saalistamaksi.

Yksi mielenkiintoinen fakta tästä suuresta eläimestä on se, että pussileijonan esi-isät olivat kasvissyöjiä. Yleensä lihaa syövät lajit polveutuvat muista lihansyöjistä, mutta pussileijonan kohdalla asian uskotaan olevan toisin.

Procoptodon

Procoptodon on yksi ihmeellisimmistä megafaunaan kuuluvista eläinsuvuista. Procoptodon oli jättiläiskengurusuku, jonka laji P. goliah eli Australiassa pleistoseenikaudella, kunnes kuoli sukupuuttoon noin 50 000 vuotta sitten.

P. goliah oli suurin koskaan elänyt kenguru. Tämä monilla tavoin nykypäivän kengurua muistuttava eläin kasvoi noin kahden metrin mittaan ja painoi 230 kiloa. P. goliahin kuono oli tuntemamme kengurun kuonoa lyhyempi.

Australian sukupuuttoon kuolleet jättiläiseläimet

Procoptodon repi puista lehtiä käsillään kuin saksia käyttäen. Sen eturaajoissa oli pitkät kynnelliset sormet, joilla eläin ulottui korkeallakin riippuviin oksiin.

Procoptodonit vaeltelivat ryhmissä Australian tasangoilla. Huolimatta samankaltaisuudesta nykyajan kenguruiden kanssa, tutkimukset todistavat, että nämä eläimet eivät liikkuneet hyppimällä. Niiden anatomia muistuttaa kaksijalkaisia kävelijöitä, kuten ihmistä.

Miksi Australian jättiläiseläimet kuolivat sukupuuttoon?

Syyt siihen, miksi Australian jättiläiseläimet kuolivat sukupuuttoon, eivät ole täysin selvät. Monien lajien häviämisajankohta kuitenkin sijoittuu samaan aikaan Australiassa alkaneen ilmastonmuutoksen aiheuttaman aavikoitumisen kanssa.

Osa tutkijoista syyttää myös ihmisen saapumista alueelle noin 60 000 vuotta sitten. Esimerkiksi pussileijonan epäillään joutuneen kilpailemaan saaliseläimistä ihmisen kanssa. Ihminen myös käytti tulta elinympäristönsä muokkaamiseen, mikä jätti jälkensä Australian kasvillisuuteen.

  • Miller, G. H., Magee, J. W., Johnson, B. J., Fogel, M. L., Spooner, N. A., McCulloch, M. T., & Ayliffe, L. K. (1999). Pleistocene extinction of Genyornis newtoni: human impact on Australian megafauna. Science283(5399), 205-208.

 

  • Roberts, R. G., Flannery, T. F., Ayliffe, L. K., Yoshida, H., Olley, J. M., Prideaux, G. J., … & Smith, B. L. (2001). New ages for the last Australian megafauna: continent-wide extinction about 46,000 years ago. Science292(5523), 1888-1892.