Mitä pesukarhut syövät?

Pesukarhut voivat olla erittäin nirsoja ruokansa suhteen, syöden toisinaan vain tietyt osat saaliista ja jättäen suuren osan ruhosta sivuun.
Mitä pesukarhut syövät?

Viimeisin päivitys: 26 marraskuu, 2021

Söpön ulkonäkönsä ja erikoisen käyttäytymisensä vuoksi pesukarhut kuuluvat koko eläinkunnan karismaattisimpiin eläimiin. Ne ovat nisäkkäitä, joilla on tapana “käsitellä” syömänsä ruoka, mikä on saanut ne kehittämään niinkin kummallisia tapoja kuin ruoan “peseminen”. Mitä pesukarhut sitten syövät? Vastaamme tähän kysymykseen tänään!

Pesukarhu on Procyon-sukuun kuuluva nisäkäs. Tähän sukuun kuuluu tällä hetkellä kolme eri lajia, joista jokaisella on omat fyysiset erityispiirteensä, mutta pitkälti samanlaiset ruokailutottumukset. Lue alta, miten pesukarhut syövät.

Miltä pesukarhu näyttää?

Pesukarhut ovat pörröisiä ja pienikokoisia nisäkkäitä: pituutta niillä on noin 45 senttimetriä ja painoa 4–12 kiloa. Niillä on tyypillisesti leveä pää, joka muistuttaa karhun päätä. Niillä on myös litteät takajalat (kanta-astuja), joka niin ikään on karhuille ominainen piirre.

Pesukarhuilla on hopeanharmaa turkki, mutta tyypillisin piirre on kuitenkin silmiä ympäröivä musta “naamio”. Lisäksi niillä on pitkä, raidallinen häntä – tämän erikoispiirteen vuoksi ne sekoitetaan toisinaan kissafrettiin (Bassariscus).

Pesukarhujen etujaloissa on näppärät sormet ja kynnet, joita ne käyttävät erilaisten esineiden käsittelyyn. “Käsiensä” ansiosta ne pystyvät avaamaan ovia, purkkeja ja rasioita, ja ovatkin varsin uteliaita nisäkkäitä. Ne käyttävät raajojaan taitavasti, minkä vuoksi niiden on helppo hankkia ruokaa lähes missä tahansa ympäristössä.

Pesukarhut ovat taitavia, näppäriä ja hyvin älykkäitä eläimiä.

Pesukarhu lepää.

Mitä pesukarhut syövät?

Pesukarhut ovat kaikkiruokaisia ja opportunistisia, sillä ne sopeutuvat hyvin ympäristössään oleviin resursseihin. Niitä pidetään monipuolisina saalistajina, joilla on hyvät juoksu-, uinti- ja kiipeilytaidot. Näiden taitojen vuoksi pesukarhut pystyvät valtaamaan monenlaisia elinympäristöjä, minkä vuoksi niitä pidetään joissakin maissa tuholaisina.

Vaikka pesukarhut pystyvät syömään lähes mitä tahansa ravintoa, niillä on omat ruokamieltymyksensä. Niiden ruokavalioon kuuluvat useimmiten:

  • Kasvikset: siemenet ja hedelmät
  • Hyönteiset: lähinnä sirkat, muurahaiset ja kovakuoriaiset
  • Äyriäiset: ravut
  • Linnut: eräät siemeniä syövät linnut, varpuset, kyyhkyset ja turturikyyhkyt sekä niiden munat
  • Kalat: pelkästään makean veden pienet tai keskikokoiset kalat
  • Nisäkkäät: jyrsijät
  • Nilviäiset: kotilot ja simpukat

Koska pesukarhut elävät kaupunkialueilla ihmisten parissa, ne voivat käyttää ravinnokseen myös ruoanjätteitä. Niitä tavataankin usein tonkimassa roskalavoja ja -pusseja myöhään illalla. Joskus ne varastavat jopa koiran- ja kissanruokaa ihmisten pihoilta.

Tämä yöllinen toiminta on syy siihen, miksi pesukarhut nähdään “varkaina”.

Pesevätkö pesukarhut ruokansa?

Pesukarhut liottavat toisinaan ruokaansa useita kertoja vedessä. Vastoin yleistä uskomusta tässä ei kuitenkaan näyttäisi olevan kyse ruoan “pesemisestä”, vaan pikemminkin tavasta tutkia ja pyydystää saalista veden alla. Vaikka tällainen käytös on harvinaista, se auttaa niitä kiinnittämään saaliin huomion ja pyydystämään sen.

Pesukarhut saattavat tehdä tämän omituisen liikkeen myös hiekalla tai lumessa, eli siihen ei välttämättä tarvita vettä. Tämä viittaisi siihen, että “peseminen” ei ole tarkoitettu pelkäksi saalistusmenetelmäksi, sillä ne eivät houkuttele maan alla eläviä otuksia tällä tavoin.

Osa Kioton yliopiston eläintieteilijöistä uskoo, että tämä menetelmä auttaa poistamaan ravinnon pinnalta haitallisia aineita, kuten likaa tai myrkkyjä. Eri tutkimusten perusteella näyttääkin siltä, että tällä käyttäytymisellä saattaa olla kaksi tarkoitusta: sekä ruoan puhdistaminen että saaliin houkutteleminen vesiympäristössä.

Voiko pesukarhun ottaa lemmikiksi?

Vaikka tämä voi tuntua hyvältä ajatukselta, pesukarhua ei kannata ottaa lemmikiksi. Vaikka ne sopeutuvatkin melko hyvin monenlaisiin elinympäristöihin, ne ovat myös melko itsenäisiä ja kesyttömiä. Pesukarhun pitäminen kotona aiheuttaa sille vain stressiä ja on vaaraksi myös omistajalle.

Lisäksi pesukarhuja pidetään ihmisten vastuuttomuuden ja huonon hoidon vuoksi haitallisena vieraslajina monissa paikoissa ympäri maailmaa. Tästä syystä jotkut maat, esimerkiksi Meksiko ja Espanja, ovat kieltäneet niiden ottamisen lemmikeiksi. Näillä kielloilla pesukarhuille pyritään tarjoamaan arvokas elämä ja estämään niiden muuttuminen ekologiseksi ongelmaksi.

Pesukarhun omistaminen on laitonta monissa maailman maissa.

Pesukarhu syö.

Pesukarhuilla on joustava ruokavalio, minkä ansiosta ne menestyvät lähes missä tahansa ympäristössä. Vaikka tästä onkin niille suoraa hyötyä, ne ovat tämän vuoksi myös mahdollinen vaara ekosysteemille, koska ne voivat tunkeutua omien elinympäristöjensä ulkopuolelle. Pesukarhut ovat sopeutuneet hyvin luontoon, mutta eivät rajoitettuun elämään ihmisten kodeissa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläin
My Animals
Lue se täällä My Animals
Kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläin

Tämän eläimen nimi viittaa pandaan ja ulkonäkö pesukarhuun, mutta tosiasiassa kultapanda eli pikkupanda ei ole sukua kummallekaan näistä eläimistä.



  • Mochida, K., & Matsui, K. (2007). Counter-defense technique to mitigate prey toxicity in raccoons (Procyon lotor). Mammal Study, 32(3), 135-138.
  • Guerrero, S., Sandoval, M., & Zalapa, S. S. (2000). Determinación de la dieta del mapache (Procyon lotor hernandezii Wagler, 1831) en la costa sur de Jalisco, México. Acta zoológica mexicana, (80), 211-221.
  • Salgado, I. (2015). Mapache – Procyon lotor. En: Enciclopedia Virtual de los Vertebrados Españoles. Salvador, A., Barja, I. (Eds.). Museo Nacional de Ciencias Naturales, Madrid. http://www.vertebradosibericos.org/
  • Lotze, J. H., & Anderson, S. (1979). Procyon lotor. Mammalian species, (119), 1-8.
  • Gatti, A., Bianchi, R., Rosa, C. R. X., & Mendes, S. L. (2006). Diet of two sympatric carnivores, Cerdocyon thous and Procyon cancrivorus, in a restinga area of Espirito Santo State, Brazil. Journal of Tropical Ecology, 22(2), 227-230.