Mielenkiintoista tietoa mustekalasta
Mustekalat kuuluvat pääjalkaisiin. Ne ovat selkärangattomia nilviäisiä, joilla on iso pää, lonkerot ja kyky matkia ympäristöä. Tästä artikkelista löydät mielenkiintoista tietoa mustekalasta.
Mustekaloja tunnetaan yli 300 lajia. Ne eroavat toisistaan ulkonäöltään, kooltaan ja elintavoiltaan. Jotkut lajit kykenevät elämään yli 4000 metrin syvyydessä, kun taas toiset ovat sopeutuneet hyvin avomereen ja pärjäävät siellä silloinkin, kun niiden on puolustauduttava saalistajilta.
Pääjalkaisille on ominaista puolustusmenetelmien käyttö hyökätessään tai saalista pidellessään. Kehittyneiden naamioitumismenetelmiensä avulla ne kykenevät esimerkiksi matkimaan ympäristöään ja jopa muita eläimiä, kuten merikäärmeitä.
Tämän matkimiskyvyn lisäksi ne käyttävät toista tärkeää puolustus- ja hyökkäysmenetelmää: niillä on paksu pussi, jonka sisältämän musteen ne vapauttavat tuntiessaan olevansa vaarassa.
Miltä mustekalat näyttävät ja missä ne asuvat?
Mustekalalla on kahdeksan lonkeroa, joissa on jopa 40 miljoonaa kemiallista reseptoria. Nämä reseptorit antavat sille maku- ja hajuaistin. Mustekalan suu on papukaijamainen nokka, jota se käyttää myös materiaalin siirtämiseen suojapaikkaa rakentaessaan.
Koska mustekaloilla ei ole luita, ne jäykistävät kehonsa supistamalla ja rentouttamalla lihaksia. Yksi huomiota herättävä erikoispiirre on niiden kyky ahtautua mihin tahansa tilaan. Niiden keho on taipuisa, minkä vuoksi ne voivat piiloutua hyvin kapeisiin rakoihin.
Mustekalat asuvat pääasiassa suolaisissa, lämpimissä vesissä, mutta suurempia yksilöitä on tavattu myös kylmissä vesissä. Ne ovat luonnostaan lihansyöjiä ja käyttävät ravinnokseen kaloja, äyriäisiä ja jopa leviä. Monissa tapauksissa ne käyttävät lonkeroitaan saaliin houkutteluun, ja osaavat avata niillä taitavasti myös simpukoita.
Mielenkiintoista tietoa mustekalasta
- Mustekaloilla on kolme sydäntä. Kaksi sydäntä pumppaa verta kiduksiin, kun taas kolmas pumppaa verta muualle kehoon.
- Niiden veri on sinistä. Hemoglobiinin sijaan mustekalat käyttävät veren hapettamiseen hemosyaniinia. Tämän proteiinin korkea kuparipitoisuus antaa verelle sinertävän värin.
- Ne ovat myrkyllisiä. Mustekalassa on myrkkyä, joka voi ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Mustekalat voivat halvaannuttaa saaliinsa myrkyllään saadakseen sen kiinni. Kuitenkin vain Hapalochlaena-mustekalasuvun myrkky vaikuttaa ihmisiin.
- Ne ovat älykkäitä. Mustekalat tunnetaan älykkyydestään. Joissakin tapauksissa niitä on verrattu delfiineihin, jotka tunnetaan oppimiskyvystään.
Mustekalojen on osoitettu voivan oppia niin positiivisista kuin negatiivisistakin ärsykkeistä. Lisäksi niillä on kyky muistaa tuntemuksia, minkä ansiosta ne pystyvät välttämään saman tilanteen uudestaan.
Selviytyminen ja tietoisuus
- Ne käyttävät selviytymistekniikoita. Osana puolustusstrategiaansa mustekalat ovat taitavia jäljittelemään yli 15:tä merieläinlajia. Monet näistä ovat erittäin myrkyllisiä, joten mahdolliset saalistajat pysyvät loitolla.
Yksi mielenkiintoinen fakta mustekalasta on sen kyky amputoida oma lonkeronsa pakenemiskeinona. Mustekalojen lonkerot pystyvät uudistumaan. Lisäksi mustekalat kykenevät tunnistamaan kadonneen raajansa ja erottamaan sen muiden lajien raajoista.
- Ne ovat tietoisia itsestään. Mustekala on osa Cambridgen julistusta tietoisuudesta, joka listaa itsestään tietoisia eläimiä. Tämä kyky johtuu serotoniinin, mielialaan liittyvän hormonin, erittymisestä.
- Niiden lonkerot eivät sotkeudu. Mustekaloilla on lonkeroissaan ainetta, joka estää niiden sotkeutumisen. Ne käyttävät lonkeroitaan kävelyyn, uimiseen ja tarttumiseen. Liikkumiseen ne käyttävät stereotyyppisiä liikekuvioita, joiden avulla ne pystyvät hallitsemaan kehoaan.
- Mustekala on värisokea. Mustekalat eivät pysty erottamaan punaisen eri sävyjä ja toisinaan myöskään vihreää ja sinistä toisistaan.