Niveljalkaisten kiehtovat ominaisuudet

Niveljalkaisilla on eräitä kiehtovia ominaisuuksia. Olet jo luultavasti kuullut joistakin niistä, mutta nämä pienet eläimet kätkevät sisäänsä myös monia salaisuuksia.
Niveljalkaisten kiehtovat ominaisuudet

Kirjoittanut Camila O.Thomas

Viimeisin päivitys: 04 tammikuuta, 2023

Niveljalkaiset ovat yksi eläinkunnan 35 pääjaksosta. Ne ovat sen runsaslukuisin ja monimuotoisin pääjakso. Tässä artikkelissa esittelemme niveljalkaisten kiehtovat ominaisuudet!

Tähän ryhmään kuuluvat hyönteiset, äyriäiset, hämähäkit, skorpionit ja juoksujalkaiset. Uskomattomasta monimuotoisuudestaan ja huomattavasta lukumäärästään huolimatta tämän pääjakson jäsenillä on useita yhteisiä erottavia piirteitä.

Niveljalkaisten kiehtovat ominaisuudet

Niillä on nivelletyt raajat ja ulkoinen tukiranka

Hummeri kuuluu niveljalkaisiin.

Nimi niveljalkainen tulee kreikan kielen sanoista “arthro”, joka tarkoittaa niveltä, ja “pod”, joka tarkoittaa jalkaa. Kaikilla niveljalkaisilla on kovassa ulkoisessa tukirangassaan kiinni raajoja, jotka mahdollistavat taipuisuuden ja liikkumisen. Nivelet taipuvat yleensä vain yhteen suuntaan, mutta ne mahdollistavat riittävät saalistus- ja puolustustoimet.

Niveljalkaisilla on sisäisesti ja ulkoisesti jaokkeinen ruumis. Jaokkeiden lukumäärä riippuu lajista. Esimerkiksi tuhatjalkaisilla on enemmän jaokkeita kuin hummereilla.

Niveljalkaiset ovat selkärangattomia eli niiden kehossa ei ole sisäisiä luita, jotka tukisivat niitä. Tätä paikatakseen ne tuottavat kitiinistä – lipidien, hiilihydraattien ja proteiinien seoksesta – koostuvan kovan ulkoisen tukirangan, joka peittää ja suojaa niiden ruumista panssarin tavoin.

Kasvaessaan niveljalkaisten on irrotettava ja pudotettava ulkoinen tukirankansa. Ensin ne tuottavat uuden, pehmeämmän rangan vanhan tukirangan alle. Kun vanhat, kovettuneet peitteet halkeilevat ja putoavat pois, niillä on uudet, joskin pehmeämmät ulkoiset tukirangat.

Niveljalkaiset ovat erittäin haavoittuvaisia tämän prosessin aikana, ja usein ne piiloutuvatkin siihen asti, kunnes niiden uudet ulkoiset tukirangat kovettuvat. Prosessia ohjaavat hormonit. Sen käynnistämisestä vastaava hormoni on nimeltään ekdysoni.

Niiden ruumis on symmetrinen molemmin puolin

Niveljalkaisten ruumis voidaan jakaa pystysuoraan kahdeksi peilikuvaksi. Tätä kutsutaan kaksipuoliseksi symmetriaksi. Niveljalkaisten lisäksi tämä symmetria on monilla muillakin eläimillä, kuten kaloilla, hiirillä ja jopa ihmisillä. Muilla eläimillä, kuten meduusoilla ja meritähdillä, on säteittäissymmetria, kun taas korallit ja merisienet ovat epäsymmetrisiä eikä niissä näy mitään kuviota.

Niillä on hyvät aistit

Kaikilla niveljalkaisilla on erittäin hyvät aistit. Ne näkevät paremmin kuin ihmiset, koska niiden silmät ovat kehittyneemmät.

Niveljalkaisten näkökyky on paljon parempi kuin selkärankaisilla, olipa niillä sitten pistesilmät tai verkkosilmät. Yksi esimerkki on niiden kyky nähdä laajempi valon spektri, myös ultraviolettivalo.

Niveljalkaiset aistivat ympärillään olevan liikkeen tuntosarvillaan. Niillä on erinomaiset korvan kaltaiset osat, niin sanotut tärykalvot, joiden avulla ne kuulevat.

Näillä eläimillä on myös hyvä makuaisti jaloissaan olevien makusensoreiden ansiosta. Aivan niin, sen sijaan, että ne maistaisivat ruoan kielellään kuten me ihmiset, ne maistavat sen jaloillaan!

Niillä on avoin verenkiertojärjestelmä ja ventraalinen hermosto

Niveljalkaisilla on avoin verenkiertojärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden “veri” pumppautuu kudoksiin avoimien, sinuksiksi kutsuttujen tilojen kautta, eikä niillä ole suljettua, toisiinsa kytköksissä olevien suonien ja kapillaarien muodostamaa verenkiertojärjestelmää.

Niveljalkaisilla on kuitenkin “pumppu”, jota kutsutaan dorsaaliseksi sydämeksi ja joka pumppaa hemolymfaa. Tämä aine kulkeutuu onteloon, jossa elimet ja kudokset sijaitsevat.

Niillä on toisaalta myös ventraalinen hermosto. “Ventraalinen” tarkoittaa “edessä”, eli niveljalkaisten hermosto kulkee niiden ruumiin etuosaa pitkin, lähellä vatsaa. Selkärankaisilla eläimillä hermosto kulkee selässä, selkärankaa pitkin.

Hauskoja faktoja

  1. Niveljalkaiset asuttivat maapalloa noin 100 miljoonaa vuotta ennen selkärankaisia. Sen uskotaan olleen niille helpompaa useista syistä, muun muassa siksi, että niille oli jo kehittyneet jalat, joita ne käyttivät merenpohjassa kävelemiseen.
  2. Kaikista eläinlajeista 80 % on niveljalkaisia. Emme ehkä tiedosta tätä arjessamme, mutta kaikki maapallon hyönteis- ja äyriäislajit lasketaan tähän.
  3. Kaikki niveljalkaiset käyvät läpi metamorfoosin, jossa niiden ruumis muuttuu radikaalisti niiden siirtyessä toukkavaiheesta aikuisuuteen.
  4. Äyriäisillä ja hämähäkkieläimillä, kahdella niveljalkaisiin kuuluvalla lajilla, on sininen veri. Tämä johtuu siitä, että niiden veri käyttää hapen kuljettamiseen sinistä kupariyhdistettä selkärankaisten käyttämän punaisen rautayhdisteen sijaan.
  5. Kaikkien niveljalkaisten uskotaan kehittyneen yhdestä yhteisestä esi-isästä. Tutkijat eivät kuitenkaan ole varmoja siitä, miltä tämä esi-isä näytti tai milloin se tarkalleen ottaen eli.
  6. Niiden elinjärjestelmät ovat yleensä yksinkertaisempia ja tehottomampia kuin selkärankaisten. Tästä syystä niveljalkaiset voivat kasvaa vain tiettyyn mittaan. Esimerkiksi ihmisen kokoinen muurahainen ei pystyisi pumppaamaan happea verensä kautta kaikkiin kudoksiinsa.
Muurahainen on niveljalkainen.

Niveljalkaiset ovat varsin mielenkiintoisia eläimiä. Toivottavasti nämä hauskat faktat olivat mielestäsi kiehtovia! Tieteilijät eivät koskaan lakkaa tutkimasta niitä. Uskotaan, että monia luonnollisia sopeutumis- ja selviytymismekanismeja voidaan soveltaa nykyajan teknisiin ongelmiin.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Ortuño, V. M., & Martínez-Pérez, F. D. (2011). Diversidad de artrópodos en España. Memorias de la Real Sociedad Española Historia Natural, 2(9), 235-284.
  • Melic, A. (1997). Los artrópodos y el hombre. Boletín de la SEA, (20), 5-13.
  • García-Barros, E. (1999). Implicaciones ecológicas y evolutivas del tamaño en los artrópodos. Boletín de la SEA, 26, 657-678.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.