Sukupuolidimorfismi: 5 vaikuttavaa esimerkkiä

Sukupuolidimorfismi tarkoittaa saman eläinlajin urosten ja naaraiden välisiä eroja. Vaikka nämä erot voivat olla hienovaraisia, joillakin lajeilla ilmenee huomattavia morfologisia eroavaisuuksia.

Kirjoittanut ja tarkastanut biokemisti Luz Eduviges Thomas-Romero.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Sukupuolidimorfismilla tarkoitetaan tilannetta, jossa saman lajin urokset ja naaraat näyttävät huomattavan erilaisilta. Yleisesti ottaen tämä erilaistuminen johtuu sukupuolivalinnasta, joka tapahtuu kilpailevan parittelun kautta. Tänään perehdymme tarkemmin sukupuolidimorfismiin.

Sukupuolidimorfismi voi ilmetä monin eri tavoin: eroina koossa, värityksessä, käyttäytymisessä ja toissijaisissa sukupuoliominaisuuksissa, kuten hännän sulissa tai sarvissa.

Vaikka ihmisillä sukupuolidimorfismia esiintyy suhteellisen vähän, muilla lajeilla erot voivat olla hyvinkin äärimmäisiä. Seuraavassa annetaan joitakin esimerkkejä lajeista, joilla sukupuolidimorfismi on suurta.

Sukupuolidimorfismi

Sukupuolidimorfismi tarkoittaa siis kaikkia niitä fyysisiä eroja, joita saman lajin urosten ja naaraiden välillä on nähtävissä. Nämä piirteet voivat joskus olla hyvinkin selkeitä, mutta joissakin tapauksissa ne jäävät täysin huomaamatta.

Sukupuolidimorfismi on peräisin sukupuolihormoneista. Biologiansa vuoksi kumpikin sukupuoli tuottaa erilaisia hormoneja, jotka saavat aikaan erilaisia fysiologisia muutoksia. Tästä syystä suurin osa lajin dimorfisista ominaisuuksista ilmantuu sukupuolisen kypsymisen aikana. Myös muut tekijät, kuten ruokavalio, genetiikka ja ympäristö, vaikuttavat yksilön fyysisiin muutoksiin.

Sukupuolidimorfismin lajit

Sukupuolidimorfismi voidaan jaotella eri lajeihin sen mukaan, mihin ominaisuuksiin se vaikuttaa. Yleisimpiä ovat muun muassa seuraavat:

• Toinen sukupuoli on toista suurempi.
• Erot säteillyn valon hehkutavassa tai voimakkuudessa. Näin on erityisesti kiiltomadoilla.
• Fyysiset erot puolustusominaisuuksissa. Naarailla on ylimääräisiä ominaisuuksia, joiden ansiosta ne pystyvät paremmin puolustamaan poikasiaan.
• Erilaiset ääntelytavat. Näin on sekä linnuilla että sammakkoeläimillä, jotka käyttävät ääntelyä kosiskeluun.
• Sukupuolten värierot. Uroksilla on yleensä näyttävämmät värit naaraiden houkuttelemiseksi. Tätä esiintyy pääasiassa linnuilla, mutta myös joillakin matelijoilla ja niveljalkaisilla.

Mitä hyötyjä sukupuolidimorfismi voi lajille antaa?

Sukupuolidimorfismista on itse asiassa evolutiivista hyötyä, sillä se auttaa lajia parantamaan sukuaan. Tästä syystä eläimet käyttävät paljon energiaa ja resursseja dimorfisten ominaisuuksiensa kehittämiseen. Näistä eroavaisuuksista saatuja hyötyjä ovat muun muassa seuraavat:

1. Se vaikuttaa seksuaalivalintaan

Tällä käsitteellä tarkoitetaan tiettyjen sukupuolikumppaneiden suosimista parittelussa. Jos yksilö valitaan, se lisää sen lisääntymismahdollisuuksia. Joidenkin ominaisuuksien, kuten kirkkaanvärisen höyhenpeitteen tai turkin, tehtävänä on lisätä yksilön houkuttelevuutta. Näistä ominaisuuksista eläin maksaa kuitenkin kalliin hinnan.

Voimakkaasti erottuvat piirteet lisäävät nimittäin yksilön puoleensavetävyyttä, mutta samalla se on alttiimpi petoeläimille. Urokset maksavat tämän hinnan.

2. Se osallistuu luonnonvalintaan

Luonnonvalinta on sitä, että tietyn lajin kyvykkäimmät yksilöt selviytyvät ja kehittävät asemaansa tietyssä lokerossa. Koska lajin uroksilla ja naarailla on usein eri roolit, on mahdollista, että luonnonvalinta toimii kummallakin eri tavalla.

Esimerkiksi monilla naaraspuolisilla linnuilla on himmeät värit, joiden avulla ne voivat sulautua ympäristöönsä. Kun niiden tehtävänä on suojella munia, himmeämmän väriset yksilöt pystyvät paremmin piiloutumaan saalistajilta ja siten selviytymään ja siirtämään geenejään eteenpäin.

Esimerkkejä sukupuolidimorfismista eläinkunnassa

Vaikka jotkut esimerkit ovat varsin ilmeisiä ja itsestään selviä, on myös lajeja, joiden sukupuolidimorfismi saattaa jäädä silmältä huomaamatta. Seuraavaan listaan on koottu eläinkunnan erikoisimmat sukupuolidimorfismin ilmenemistavat.

1. Syvännekrotit: dramaattinen kokoero

Kun saman lajin uroksen ja naaraan välillä on kokoero, uros on useimmiten suurempi. Joillakin lajeilla asia on kuitenkin päinvastoin, eli naaras on kookkaampi.

On erittäin mielenkiintoista tutustua syvänmeren kroteilla esiintyvään käänteiseen sukupuolidimorfismiin. Näillä lajeilla naaraat kasvavat paljon uroksia kookkaammiksi, ja juuri niillä on saalistuksessa käytettävä tyypillinen pyyntiantenni. Näin on myös Ceratiidae-heimoon kuuluvilla kaloilla, “syvännekroteilla”, jotka tunnetaan bioluminoivasta pyyntiantennistaan.

Ceratias holboelli -naaraat ovat kooltaan jopa 77 senttimetriä, kun taas urokset ovat korkeintaan 14 senttimetriä. Mutta ei tässä vielä kaikki: urokset viettävät suuren osan elämästään loissuhteessa.

Yksi tai useampi uros kiinnittyy (suullaan) pysyvästi naaraaseen, ja lopulta sen verenkiertojärjestelmä sulautuu naaraan verenkiertojärjestelmään. Näin ne muodostavat kypsän geneettisen kimeerin. Vähitellen urokselle kasvavat suuret kivekset sen muun ruumiin surkastuessa.

2. Myös matriarkaalisilla hetulavalailla esiintyy käänteistä sukupuolidimorfismia

Kaikille 13 hetulavalaslajille on yhteistä se, että aikuiset naaraat ovat paljon isompia kuin urokset.

Tämä ero voi johtua naaraiden asemasta, sillä ne tekevät usein pitkiä vaelluksia ruokailualueidensa ja trooppisten lisääntymisseutujensa välillä. Vaelluksen aikana ne eivät välttämättä edes syö.

Lisäksi naaraiden lisärasituksena syömättömyyden aikana on tiineys ja imetys. Kookas ruumis ja ylimääräiset energiavarastot ovatkin välttämättömiä selviytymisen kannalta.

3. Sukupuolidimorfismin voi paitsi nähdä, myös kuulla

Monilla lajeilla nisäkkäistä sammakkoeläimiin voidaan havaita sukupuolidimorfista ääntelyä. Näin on esimerkiksi ryhävalailla, joista vain urokset laulavat pitkiä ja taidokkaita lauluja. Näiden laulujen tarkoitus on herättänyt paljon spekulaatiota – houkuttelevatko ne naaraita vai pitävätkö ne muu urokset loitolla?

Lisääntymispaikoilla ne saattavat ajoittaa laulunsa naaraiden kiima-aikaan. Ryhävalaan laulu on erityisen kiehtovaa, koska laulut muuttuvat ajan myötä. On mielenkiintoista tietää, että saman valaspopulaation kaikki jäsenet laulavat samanlaisia lauluja.

4. Käyttäytyminenkin kuuluu sukupuolidimorfismiin

Hormonit vaikuttavat myös käyttäytymiseen, ja joillakin lajeilla se muodostaa dimorfisen ominaisuuden. Täydellinen esimerkki tällaisesta dimorfismista ovat taistelukalaurokset. Urokset ovat yleensä aggressiivisempia kuin naaraat.

Sitä vastoin rukoilijasirkoilla ja useilla hämähäkkilajeilla aggressiivisesti käyttäytyvät usein naaraat. Ne itse asiassa syövät parittelun päätteeksi oman partnerinsa!

5. Riikinkukon upeus: silmät voittavat

Vaikka naaraat ovat ruskeita, harmaita ja kermanvärisiä, urospuoliset riikinkukot tunnetaan upeasta höyhenpeitteestään. Niiden näyttävä pyrstö tuntuu myös painossa: urokset painavat 2,7–6 kiloa. Niiden siipien kärkiväli on 1,4–1,6 metriä ja pituus voi olla jopa 2 metriä.

Avattuna uroksen pyrstö levittäytyy laajaksi viuhkaksi, jossa on kultaisia, ruskeita, vihreitä ja mustia höyheniä. On osoitettu, että mitä enemmän pyrstössä on silmäkuvioita ja mitä monimutkaisempi kuvio on, sitä paremmin urokset onnistuvat valloituksessa.

Ei ole yllättävää, että urokset hyväksyvät näiden upeiden näytösten hinnan, jos se merkitsee suurempaa lisääntymismenestystä.

Sukupuolidimorfismia tutkittaessa voidaan havaita kunkin lajin ja näiden lajien urosten ja naaraiden erilaiset tarpeet. Yksi asia on selvä: urokset välittävät enemmän menestyksekkäästä lisääntymisestä kuin omasta hyvinvoinnistaan.