Skotlanninhirvikoira on skotlantilainen vinttikoira

Skotlanninhirvikoira on Skotlannista lähtöisin oleva suurikokoinen, rauhallinen ja tottelevainen vinttikoiriin kuuluva rotu. Tänään kerromme rodun alkuperästä, piirteistä ja hoidosta.

Millainen koira on skotlanninhirvikoira?

Alkuperä

Skotlanninhirvikoira kuuluu vinttikoiriin, joka on yksi vanhimmista tunnetuista koiraryhmistä. Niistä on löydetty viitteitä vähintään 5000 vuoden takaa. Skotlanninhirvikoiran alkuperää ei tunneta tarkkaan, mutta sen arvellaan saapuneen Skotlantiin foinikialaisten kauppiaiden mukana. Rodun uskotaan olleen olemassa jo 800-luvulla, mutta ensimmäisen varmat maininnat ovat peräisin 1700-luvulta. Noihin aikoihin kyseisiä koiria käytettiin apuna saksanhirven metsästyksessä.

Rotu on ollut vaarassa kuolla sukupuuttoon pariinkin otteeseen, mutta kanta on saatu palautettua.

Ulkonäkö

Skotlanninhirvikoira muistuttaa ulkonäöltään karkeakarvaista englanninvinttikoiraa, mutta on sitä suurempi. Kyseessä on iso koira, jonka pienen toivottu säkäkorkeus on uroksella 76 senttimetriä ja nartulla 71 senttimetriä. Uroksen paino on noin 45,5 kiloa ja nartun noin 36,5 kiloa.

Skotlanninhirvikoiran turkki on karhea ja väriltään tummanharmaa, vaaleanharmaa, tumman siniharmaa, juovikas, keltainen tai hiekanpunainen tai kellanpunainen. Karkea ja tiheä turkki suojaa koiraa kylmyydeltä ja kosteudelta.

Luonne ja käytös

Skotlanninhirvikoirat ovat ystävällisiä, seurallisia, lempeitä, säyseitä ja tottelevaisia koiria, jotka kuitenkin ovat itsenäisiä ja kaipaavat jonkin verran omaa tilaa. Kotona ne ovat rauhallisia, mikä on erikoista koiralle, joka juoksee ulkona mielellään – ja nopeasti vinttikoirille tyypilliseen tapaan. Skotlanninhirvikoirat saattavat suhtautua tuntemattomiin ihmisiin varautuneesti, mutta ne eivät ole koskaan hyökkääviä tai hermostuneita.

Skotlanninhirvikoirat ovat hiljaisia ja herkkiä eläimiä, joita tulee käsitellä määrätietoisesti, mutta ei kovin ottein. Lajitovereiden kanssa leikkiessään skotlanninhirvikoira voi olla hyvin äänekäs ja toisinaan liian raju otteissaan. Ne nauttivat toisten koirien jahtaamisesta leikkimielessä, mutta eivät pidä jahdattavana olemisesta.

Hoito

Karkea ja tiheä turkki tekee skotlanninhirvikoirasta erittäin sopivan koiran karuihin maastoihin ja hankalaan ilmastoon. Ne sopivat hyvin elämään viileisiin rannikko-olosuhteisiin ja korkealle merenpinnan yläpuolelle. Ne sietävät hyvin kylmää, mutta kuuma sää voi olla niille vaarallinen, koska ihon paksuus altistaa ne lämpöhalvaukselle.

Ulkonäöstään huolimatta skotlanninhirvikoiran turkki on hyvin helppohoitoinen, ja riittää, että se harjataan 1-2 kertaa viikossa ja pestään kerran vuodessa. Koirasta ei irtoa juurikaan karvaa muuten kuin harjattaessa.

Skotlanninhirvikoirat ovat suhteellisen terveitä eläimiä, mutta ne ovat alttiita samoille vaivoille kuin muutkin suuret rodut. Esimerkkeinä mainittakoon sydänsairaudet, erilaiset syövät ja mahalaukunkiertymä. Näillä koirilla esiintyy myös jonkin verran allergiaa, epilepsiaa ja niskakipuja.

Omistajan täytyy olla valmis tarjoamaan koiralle mahdollisuus liikkua ja juosta vapaana useita kertoja viikossa. Olisi hyvä, että sillä olisi tässä lajitoveri seuranaan. Muutenkin skotlanninhirvikoirat viihtyvät parhaiten laumassa ja mieluiten toisten saman rotuisten yksilöiden kanssa.

Artikkelin kuvien lähde: Adam Singer ja Kennysarmy