Kurkunpäätulehdus koirilla

Kurkunpäätulehduksen hoitoa voi täydentää hengittämällä lämmintä ilmaa ja käyttämällä ilmankostuttimia. Tämä vähentää ilman aiheuttamaa ärsytystä ja parantaa oloa nopeasti.
Kurkunpäätulehdus koirilla
Cesar Paul Gonzalez Gonzalez

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Cesar Paul Gonzalez Gonzalez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kurkunpää on hengitysteiden elin, joka sijaitsee henkitorven ja nielun välissä. Tämä rakenne vastaa hengitysteiden suojaamisesta, mutta sisältää myös äänenmuodostuksesta vastaavat äänihuulet, jotka synnyttävät koirilla haukkumisäänen. Koirilla infektiot tai ärsyttävän aineen hengittäminen voivat aiheuttaa kurkunpäätulehduksen, jolloin ääni yleensä häviää. Jos vaivaa ei saada kunnolla hallintaan, se voi tukkia koiran hengitystiet. Lue alta lisää siitä, millainen on kurkunpäätulehdus koirilla.

Mikä on kurkunpää?

Kurkunpää on rakenne, joka toimii venttiilinä ja estää vierasesineiden pääsyn hengitysteihin. Siinä on myös rustoja, joiden ansiosta se voi liikkua tai rakentua uudelleen elimistön tarpeiden mukaan. Tätä muutosta tarvitaan myös siihen, että koira voisi haukkua. Tästä syystä kurkunpäällä on kaksi pääasiallista tehtävää: hengitysteiden suojaaminen ja äänenmuodostus.

Kurkunpää sijaitsee nielun ja henkitorven välissä, jossa sen tehtävänä on estää kaiken muun paitsi ilman pääsy keuhkoihin. Tästä syystä tämä elin toimii läpän tavoin ehkäisten hengitysteiden tukoksia.

Kurkunpäätulehdus koirilla voi johtaa äänen menetykseen.

Millainen on kurkunpäätulehdus koirilla?

Kurkunpäätulehduksella tarkoitetaan kurkunpään limakalvojen tai rustojen tulehdusta. Suurin ongelma tässä sairaudessa on sen vaikutus hengitysteihin, sillä turvotus vaikeuttaa koiran hengitystä. Lisäksi alue ärtyy entisestään, kun ilma kulkee sisään ja ulos jatkuvasti.

Mitkä ovat koirien kurkunpäätulehduksen oireet?

Koirien kurkunpäätulehduksella on yleensä hyvin selkeät ja tunnistettavat oireet, sillä se vaikuttaa yhteen koiran elimistön tarpeellisimmista ja tärkeimmistä osista. Esimerkiksi seuraavat kliiniset oireet voivat auttaa kurkunpäätulehduksen diagnosoinnissa:

  1. Haukuntaäänen häviäminen tai muuttuminen: Kurkunpään liikkeet saavat aikaan haukkumisäänen, joten kaikki tulehdukset tällä alueella voivat estää äänenmuodostuksen tai muuttaa ääntä merkittävästi.
  2. Yskä: Koska kurkunpää osallistuu ilmanottoon, se on jatkuvasti ärtynyt, ja tämän vuoksi koiralle alkaa kehittyä kuiva yskä.
  3. Hengitysvaikeudet: Tulehduksen pahentuessa hengitystiet voivat tukkeutua, jolloin koiran on vaikea hengittää kunnolla.
  4. Hengitysäänet: Hengitysteiden lievä tukkeutuminen aiheuttaa koiran hengitykseen sivuääniä.
  5. Läähätys: Koiran kurkussa saattaa olla epämukava tunne (ikään kuin jotain olisi jumissa), minkä vuoksi koira usein läähättää helpottaakseen oloaan.
  6. Ruokahaluttomuus: Kurkunpäätulehdus koirilla voi vaikeuttaa ruoan kulkeutumista ruokatorveen. Tämän vuoksi koira syö vähemmän tai välttää ruokaa kokonaan.
  7. Kuume: Kuume nousee silloin, kun kurkunpäätulehdus johtuu infektiosta.
  8. Kirsu vuotaa runsaasti: Koiran kurkunpäätulehduksen yhteydessä esiintyy usein muitakin sairauksia, kuten penikkatautia, minkä vuoksi koiran nenästä saattaa valua hyvin vetistä tai poikkeavan väristä vuotoa.
  9. Velttous: Jatkuva huono olo ja kehno syöminen tekevät koiran olosta väsyneen tai voimattoman.
  10. Sinertävät limakalvot: Tämä on merkki hapenpuutteesta vaikeassa kurkunpäätulehduksessa.

Mikä aiheuttaa kurkunpääntulehduksen?

Kurkunpäätulehduksen syyt ovat yleensä helposti hoidettavissa. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei tilanne pääse pahentumaan, minkä vuoksi koira tarvitsee nopeaa hoitoa. Mahdollisia kurkunpäätulehduksen aiheuttavia tekijöitä ovat muun muassa seuraavat:

  • Liiallinen haukkuminen.
  • Ärsyttävien aineiden (savun, pölyn tai ärsyttävän kaasun) hengittäminen.
  • Tapaturma (iskut tai kaulapannasta vetäminen).
  • Kylmälle altistuminen
  • Kurkunpään suora vaurioituminen (esim. sairaalle koiralle yritetään antaa tabletteja tai koira syö liian isoja suupaloja).
  • Vierasesineiden nieleminen
  • Infektio (virus tai bakteeri)

Vaikka kurkunpäätulehdus koirilla johtuu useimmiten ulkoisista tekijöistä, toisinaan siihen voi olla syynä jo olemassa oleva sairaus. Se voi siten olla muiden sairauksien tai vaikka leikkauksen sivuvaikutus. Yleisimpiä laukaisevia tekijöitä ovat seuraavat:

  • Allergiat
  • Trakeobronkiitti eli henkitorven ja keuhkoputken tulehdus
  • Penikkatauti
  • Leikkaus (intubaation aiheuttama vaurio)
  • Lihavuus (vaikeutuneen hengityksen vuoksi)
  • Kurkunpään halvaus
  • Ylempien hengitysteiden infektiot (nielu, suu tai nenä)

Joillakin koiraroduilla, kuten mopseilla (jotka ovat lyhyt- ja litteäkuonoisia), on suurempi riski sairastua kurkunpäätulehdukseen. Syynä on niiden kallon muoto, joka estää ilman kulkua vaikeuttaen hengittämistä. Jos koira tämän seurauksena hengittää liian nopeasti, se aiheuttaa jatkuvaa ärsytystä kurkussa.

Miten kurkunpäätulehdus diagnosoidaan?

Varovainen diagnoosi voidaan tehdä varsinaisten oireiden perusteella. Varmuuden vuoksi koiran kurkunpää voidaan vielä tähystää ja näin vahvistaa tai sulkea pois kurkunpäätulehdus. Jos tulehdus estää hengityksen täysin, voidaan tehdä hätäintubaatio.

On tärkeää huomioida, että diagnoosissa keskitytään myös tulehduksen syyn selvittämiseen perehtymällä sairaushistoriaan ja tekemällä täydentävä analyysi. Eläinlääkäri määrää tarvittaviin kokeisiin tapauksesta riippuen.

Koirien kurkunpäätulehduksen hoito

Kurkunpäätulehduksen hoidossa keskitytään koiran hengityksen helpottamiseen tulehduskipulääkkeillä (kortikosteroidit), vaikkakin vakavimmissa tapauksissa saatetaan tarvita välitöntä trakeostomiaa. Jos koiran happipitoisuus on liian alhainen, suositellaan usein happihoitoa.

Kun koira on toipunut alkuoireista, seuraava vaihe on hoitaa mahdolliset kurkunpäätulehduksen syynä olevat toissijaiset sairaudet. Bulgarian Journal of Veterinary Medicine -lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelin mukaan kurkunpäätulehduksen yleisimmät syyt ovat opportunistiset bakteeri-infektiot. Useimmissa tapauksissa tarvitaan antibioottikuuri.

Onko kurkunpäätulehdus koirilla vaarallinen?

Kurkunpäätulehdus on yleensä lievä eikä itsessään johda kuolemaan. Tämä riippuu kuitenkin sen aiheuttajasta, sillä joissakin tapauksissa vaara piilee toissijaisessa sairaudessa. Esimerkiksi tulehdus yksinään ei voi aiheuttaa lemmikin tukehtumista, mutta tämä on mahdollista, kun sen yhteydessä ilmenee kurkunpään halvaus.

Kurkunpäätulehdus koirilla on yleinen sairaus, joka vaatii vain tiettyä varovaisuutta komplikaatioiden välttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koiraa tulisi viedä eläinlääkäriin, sillä ammattilaisen arvio on välttämätön – muutoin asetat lemmikkisi vakavaan vaaraan, kun et tiedä mistä sairaus johtuu. Muista, että varhainen diagnoosi voi pelastaa koirasi hengen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Uzunova, K. I., & Koleva, K. A. (2005). Importance of microclimate, floor type and floor bedding for the incidence of catarrhal rhinitis and laryngitis in dogs. Bulgarian Journal of Veterinary Medicine, 8(2), 135-139.
  • ITOH, T., NISHI, A., KUSHIMA, K., UCHIDA, K., CHAMBERS, J., & SHII, H. (2016). Obstructive Pyogranulomatous Laryngitis in A Dog Treated with Permanent Tracheostomy. Jpn J Vet Anesth Surg, 47(1), 1-5.
  • Aravena, L. A., Rico, B., Flores, E., & Cattaneo, G. (2004). Laringe canina y humana: um estudio para establecer homologia. Arquivos de Ciências Veterinárias e Zoologia da UNIPAR, 7(2).
  • Mateo, A. G., Silva, L. B., & Sánchez, H. L. (2016). Anatomía e histología de las articulaciones de la laringe canina. Un modelo experimental. Revista Argentina de Anatomía Online, 7(2), 64-69.
  • Pérez, B., Gómez, M., Mieres, M., Galecio, J. S., Yefi, C., & Aburto, P. (2010). Tomografía computarizada de la laringe en perros mesocefálicos. Archivos de medicina veterinaria, 42(1), 91-99.
  • Eguren Silva, J. M. (2019). Síndrome del perro braquicefálico: actualización en su fisiopatología, diagnóstico y tratamiento.
  • Baschar, H. A. (2017) CAPÍTULO 4: Laringoscopía y faringoscopía en Aprea, A. y Giordano, A., (Eds) Manual de endoscopía veterinaria, 46. Universidad Nacional de La Plata.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.