Koiran sokeritauti eli diabetes
Koiran sokeritauti eli diabetes mellitus on melko yleinen sairaus, josta kärsivät etenkin keski-ikäiset ja vanhat koirat. Omistaja alkaa epäillä lemmikin sairastumista yleensä lisääntyneen juomisen ja virtsaamisen perusteella.
Miten koiran sokeritauti oireilee?
Sokeritauti eli diabetes mellitus on elimistön sokeriaineenvaihduntaan vaikuttava sairaus, joka johtuu haiman tuottaman insuliinihormonin puutoksesta. Tyypin 1 diabeteksessa haiman insuliinin tuotanto on loppunut, kun taas tyypin 2 diabeteksessa insuliinin teho on riittämätön tai insuliinia on liian vähän. Koirat sairastavat lähes aina tyypin 1 diabetesta.
Tyypillinen diabeetikko on keski-ikäinen tai vanha koira. Sen lisäksi, että tietyt rodut ovat muita alttiimpia sairastumaan sokeritautiin, sairautta tavataan enemmän nartuilla kuin uroksilla, sillä nartun elimistö tuottaa progesteronia juoksujen aikana. Diabetekselle voivat altistaa myös ylipaino, liikunnan puute, haimatulehdus ja tietyt muut sairaudet.
Sokeritaudin ensimmäisiä oireita ovat yleensä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, minkä lisäksi koira voi olla väsynyt, voimaton ja haluton. Joissain tapauksissa koiran ruokahalu kasvaa huomattavasti, mutta sen paino ei nouse lisääntyneestä ruokamäärästä huolimatta. Hoitamattomana sokeritauti aiheuttaa happomyrkytyksen, joka vie koiran ruokahalun ja aiheuttaa väsymystä, oksentelua ja makean hajun hengitykseen.
Joissain tapauksissa sokeritauti ehtii aiheuttaa silmäoireita ennen kuin se diagnosoidaan. Sairaus altistaa koiran nopeasti harmaakaihille, joka voi johtaa näön menettämiseen. Hoitamaton sokeritauti pahenee ajan myötä ja voi aiheuttaa muun muassa munuaisten vajaatoiminnan, aineenvaihdunnan häiriöitä ja tulehdusriskin kohoamisen. Sokeritauti on yleensä kohtalaisen helppo todeta veren korkean glukoositason ja virtsan glukoosin perusteella.
Koiran sokeritaudin hoito
Koiran sokeritaudin hoidon kolme kulmakiveä ovat insuliinilääkitys, oikeanlainen ruokavalio ja liikunnasta huolehtiminen. Koira ruokitaan tasaisin väliajoin ja lääkitään insuliinilla ruokailun yhteydessä. Joillekin koirille riittää yksi insuliinipistos päivässä, kun toiset tarvitsevat kaksi annosta. Insuliini pitää koiran verensokerin tasaisena. Pistosten lisäksi omistajan on myös tarkkailtava koiran verensokeritasoa ottamalla verinäytteitä tasaisin väliajoin.
Oikeanlainen ruokinta auttaa minimoimaan koiran verensokerin heilahtelut. Diabeetikkokoiran ruoan tulee sisältää runsaasti korkealaatuista proteiinia, joka auttaa säilyttämään lihasmassaa, ja vain kohtalaisesti energiaa, jotta koira pysyy ihannepainossaan. Ruoan on hyvä sisältää hitaasti sulavia hiilihydraatteja ja kuituja, jotta sokeri vapautuu ruokavaliosta hitaasti ja koiran verensokeri pysyy tasaisena. Normaali- tai ylipainoisen koiran ruoan on hyvä olla vähärasvaista. Yleensä paras ja helpoin valinta ovat diabeetikoille suunnitellut valmiit erikoisruoat.
Liikunta on tärkeää sokeritautia sairastavalle koiralle, sillä se auttaa sokeritasapainon säilyttämisessä ja normaalin painon ylläpitämisessä. Liikunnan tulee olla säännöllistä ja rauhallista, sillä kova rasitus voi puolestaan häiritä sokeritasapainoa. Liikunta on paras ajoittaa ruokailun jälkeen. Lenkille kannattaa varata mukaan glukoosia sisältävää ruokaa siltä varalta, että koiran verensokeri laskee ulkoilun aikana.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Rucinsky, R., Cook, A., Haley, S., Nelson, R., Zoran, D. L., & Poundstone, M. (2010). AAHA diabetes management guidelines for dogs and cats. Journal of the American Animal Hospital Association, 46(3), 215-224.
- Fleeman, L. M., & Rand, J. S. (2001). Management of canine diabetes. Veterinary Clinics: Small Animal Practice, 31(5), 855-880.
- Hoenig, M., Laflamme, D. P., Klaser, D. A., Singer, M. J., & Ferguson, D. C. (2001). Glucose tolerance and lipid profiles in dogs fed different fiber diets. Journal of veterinary pharmacology and therapeutics, 2, 160-169.
- Rand, J. S., Fleeman, L. M., Farrow, H. A., Appleton, D. J., & Lederer, R. (2004). Canine and feline diabetes mellitus: nature or nurture?. The Journal of Nutrition, 134(8), 2072S-2080S.