Kuka oli Rachel Carson?

Kirjoittanut ja tarkastanut biokemisti Luz Eduviges Thomas-Romero.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Rachel Carson oli yhdysvaltalainen biologi, joka tunnetaan erityisesti Äänetön kevät -teoksesta, jonka monet näkevät käynnistäneen maailmanlaajuisen ympäristöliikkeen. Kirjassaan Carson nosti julkiseen tietoisuuteen erityisesti hyönteismyrkky diklooridifenyylitrikloorietaanin eli DDT:n haittavaikutukset, mikä johti kyseisen myrkyn käytön kieltämiseen monissa maissa.

Carson levitti ympäristötietoisuutta etenkin amerikkalaisten keskuudessa ja oli tärkeässä roolissa ennennäkemättömissä kansallisissa pyrkimyksissä suojella luontoa kemiallisilta vaaroilta. Yksi syy, miksi hänen työnsä vaikutti ihmisiin niin paljon, oli hänen tapansa käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä, minkä johdosta kuka tahansa pystyi ymmärtämään hänen tutkimustuloksiaan.

Kuka oli Rachel Carson?

Lapsuus, koulutus ja perhe

Rachel Carson syntyi 27.5.1907 pienellä maatilalla Yhdysvaltojen Pennsylvanian osavaltiossa. Hän oli nuorin Robert ja Maria Carsonin kolmesta lapsesta. Maria Carsonin sanotaan opettaneen tyttärensä rakastamaan luontoa ja rohkaisseen häntä kirjoittamaan, mikä johti siihen, että Rachel julkaisi ensimmäisen artikkelinsa lapsille suunnatussa lehdessä jo 10-vuotiaana. Ensimmäisen kirjoituskilpailunsa hän voitti vuotta myöhemmin.

Carson valmistui Parnassus High Schoolista ja pääsi vuonna 1925 opiskelemaan Pittsburghissa sijainneeseen Pennsylvanian naisten collegeen. Hänen pääaineensa oli aluksi englanti, mutta hän vaihtoi sen opintojen puolivälissä biologiaan. Valmistumisensa jälkeen vuonna 1929 hän siirtyi suorittamaan jatko-opintonsa Johns Hopkinsin yliopistoon, mistä hän valmistui eläintieteen maisteriksi vuonna 1932. Isänsä kuoleman jälkeen taloudelliset vaikeudet pakottivat Carsonin luopumaan tohtoriopinnoistaan ja keskittymään ikääntyvästä äidistään ja myöhemmin kahdesta orvoksi jääneestä sisarentyttärestään huolehtimiseen.

Ura ja julkaisut

Vuonna 1935 Rachel Carson sai osa-aikatyön Yhdysvaltain kalastusasiain virastosta, missä hänen tehtävänään oli käsikirjoittaa merielämää käsitellyttä Romance Under the Waters -radiosarjaa. Vuotta myöhemmin hänet valittiin nuoremmaksi meribiologiksi, jolloin hänestä tuli toinen nainen, jonka kyseinen virasto oli palkannut kokopäiväiseen ammattivirkaan.

Carson viihtyi virastossa vuosien ajan ja työskenteli uransa aikana monien eri alan julkaisujen parissa. Carsonin uran alussa Scientific Inquiry -osaston johtaja hylkäsi yhden tämän käsikirjoituksista, perustellen sen olevan muodoltaan liian kaunokirjallinen. Hän kuitenkin kannusti Carsonia lähettämään tekstin The Atlantic Monthly -aikakauslehteen, jossa artikkeli julkaistiinkin vuonna 1937. Artikkeli herätti kustannusosakeyhtiö Simon & Schusterin kiinnostuksen, ja Carsonille ehdotettiin artikkelin laajentamista kirjaksi. Vuosien työn jälkeen Merituulen alla -teos julkaistiin vuonna 1941.

Vuonna 1943 Carsonista tuli Fish and Wildlife Servicen meribiologi. Viraston leivissä hän julkaisi useita virallisia yhdysvaltalaisille tarkoitettuja tiedonantoja. Esimerkiksi Conservation in Action -sarjassa hän käsitteli kansallisten luonnonsuojelualueiden lajistoa ja ekologiaa kielellä, jonka jokainen lukija pystyi ymmärtämään. Vuonna 1949 Carson siirtyi viraston julkaisujen päätoimittajaksi, jolloin hänen tehtäviinsä kuuluivat muun muassa viraston kirjaston ja henkilökunnan valvominen, eri tyyppisten käsikirjoitusten arvioiminen, kongressin lausuntojen valmistaminen ja viraston henkilökunnan puheiden laatiminen.

Carsonin ensimmäinen kirja ei ollut myyntimenestys, mutta toinen teos, Meren ihmeet, oli. Kirja pysyi Yhdysvaltojen myydyimpien kirjojen listalla 81 viikkoa, ja Carsonille luovutettiin sen johdosta kaksi kunniatohtorin arvonimeä. Kirjan menestyksen myötä Carsonin talous oli turvattu, ja hän pystyi vuodesta 1952 eteenpäin keskittymään täysipäiväisesti kirjoittamiseen. Myös hänen vuonna 1956 julkaistu kolmas kirjansa, The Edge of the Sea, oli myyntimenestys, joka voitti useita palkintoja.

Äänetön kevät

Vaikka Rachel Carsonin varhaisemmatkin teokset pärjäsivät hyvin, hänen tunnetuin ja vaikutusvaltaisin kirjansa on vuonna 1962 julkaistu Äänetön kevät, jossa hän dokumentoi torjunta-aineiden vaikutuksia ekosysteemeissä. Se on yksi aikakautensa harvoista kirjoista, jotka jäivät historiaan muuttamalla ihmisten ajatusten suuntaa, eivätkä yllyttämällä sotaa tai väkivaltaa.

Carson kiinnostui torjunta-aineiden vaaroista työskennellessään Fish and Wildlife Servicessä ja hänen huolensa ympäristöstä kasvoi entisestään hyönteismyrkky diklooridifenyylitrikloorietaanin eli DDT:n käyttöönoton jälkeen vuonna 1945. Äänetön kevät sai lähtölaukauksensa siitä, kun DDT:n tuhoaman Massachusettsin lintujensuojelualueen valvoja lähetti Carsonille kirjeen, jossa hän pyysi Carsonia käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta viranomaiset käynnistäisivät tutkimuksen torjunta-aineiden käytöstä ja haitoista. Carson kuitenkin päätti nostaa asian esiin selkeässä ja yleistajuisessa julkaisussa, josta syntyi lopulta kirja.

Äänetön kevät kohtasi laajaa vastustusta joidenkin tieteilijöiden ja kemianyhtiöiden taholta ja sen julkaiseminen yritettiin estää. Teoksesta tuli kuitenkin lopulta kansainvälinen menestys ja Carsonin merkittävin teos. Kirjan nimi viittaa siihen, kuinka torjunta-aineiden myrkyttämät linnut eivät enää laula keväisin.

Kätketty rakkaus, rintasyöpä ja perintö

Rachel Carsonilla todettiin rintasyöpä kesken Äänettömän kevään kirjoittamisen, ja hän menehtyi kaksi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen vain 54-vuotiaana. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin postuumisti Yhdysvaltain korkein siviilikunniamerkki, Presidential Medal of Freedom. Hänen asuttamiaan koteja pidetään kansallisina historiallisina maamerkkeinä, ja useita palkintoja on nimetty hänen mukaansa.

Rachel Carson aloitti vuonna 1955 suhteen Dorothy Freemanin kanssa, joskin ulospäin nämä kaksi naista näyttäytyivät vain läheisinä ystävinä. Freeman oli viisissäkymmenissä oleva vaimo ja äiti, joka teki kaikkensa salatakseen suhteen todellisen luonteen. Iso osa Carsonin ja Freemanin välisestä kirjeenvaihdosta tuhottiin Carsonin kuoleman jälkeen, mutta Freemanin lapsenlapsi julkaisi jäljelle jääneet kirjeet vuonna 1995 kirjassa Always, Rachel: The Letters of Rachel Carson and Dorothy Freeman, 1952-1964: The Story of a Remarkable Friendship.

Äänetön kevät toi julkiseen tietoisuuteen torjunta-aineiden ja erityisesti DDT:n haittavaikutukset, mikä johti DDT:n käytön kieltämiseen Yhdysvalloissa vuonna 1972. Siihen mennessä kyseinen myrkky oli ehtinyt ajaa Yhdysvaltojen kansallissymbolin valkopäämerikotkan ja monet muut lajit sukupuuton partaalle. Rachel Carsonin perintö inspiroi edelleen uusia sukupolvia suojelemaan luontoa ja kaikkia sen luomuksia.