5 villieläintä, joista et ehkä ole koskaan kuullut
Maapallolta on löydetty tähän mennessä yli 1,5 miljoonaa eliölajia, josta yli kolme neljäsosaa on eläinlajeja. Lajirikkain eläinryhmä on niveljalkaiset, mutta olemassa on myös suuri määrä suurempia villieläimiä, joista moni meistä ei ole koskaan kuullut.
5 villieläintä, joista et ehkä ole koskaan kuullut
Jacarenkaimaani
Jacarenkaimaani on alligaattoreiden heimoon ja krokotiilien lahkoon kuuluva Etelä-Amerikassa elävä kaimaanilaji. Se on vaikuttavan näköinen matelija, joka kasvaa tavallisesti 2,5-3 metrin pituuteen. Sillä on pitkä ja kapea pää, voimakas ja lihaksikas häntä sekä keho, jota peittävät luutuneet suomut, jotka tekevät sen ihosta käytännössä läpäisemättömän. Nuoret jacarenkaimaanit ovat väriltään oliivin sävyisiä mustin läikin, kun taas täysikasvuisilla yksilöillä on mustaan vivahtava väritys.
Jacarenkaimaaneja elää vesistöjen läheisyydessä useissa Etelä-Amerikan maissa. Kyseessä on elinvoimainen laji, jonka yksilöitä arvioidaan elävän luonnossa 100 000–200 000. Tietyillä aluille populaatiot ovat pienentyneet, kun nahan perässä olevat salametsästäjät ovat metsästäneet näitä suuria matelijoita.
Amazonindelfiini
Amazonindelfiini on suurin jokivalaiden sukuun kuuluvista valaista. Kyseessä on kiehtova eläin, joka on synnyttänyt vuosien varrella suuren määrän erilaisia myyttejä ja legendoja. Yhden tarinan mukaan amazonindelfiinien sisään on jäänyt vangiksi hukkuneiden ihmisten sieluja, kun taas toinen legenda kertoo, että täysikuun aikaan amazonindelfiinit muuttuvat ihmismiehiksi ja houkuttelevat naisia parittelemaan kanssaan. Nuoria tyttöjä saatetaankin varoittaa valkoiseen pukeutuneista miehistä, koska he voivat olla juuri näitä ihmisiksi muuttuneita delfiinejä.
Amazonindelfiiniuros voi kasvaa kolmen metrin pituiseksi ja painaa 100-150 kiloa, mutta naaras voi olla jopa puolet urosta lyhyempi. Amazonindelfiinit erottuvat muista valaslajeista erityisesti omalaatuisen värityksensä ansiosta. Niiden iho on nuorena vaaleanharmaa, mutta muuttaa iän myötä vaalean sinivihreästä vaalean punertavaksi. Urokset ovat usein naaraita selvemmin vaaleanpunaisia, mutta väritys riippuu pitkälti siitä, missä vesistössä ja kuinka lämpimässä vedessä delfiini elää. Amazonindelfiinillä on jokidelfiineille ominainen pitkä kuono, jossa on paljon teräviä hampaita, joita eläin käyttää metsästykseen.
Amazonindelfiinit elävät Amazonin ja Orinocon vesistöissä ja niiden sivujoissa Brasiliassa, Boliviassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa ja Venezuelassa. Ne valitsevat elinpaikakseen mieluiten pieniä puroja ja jokia ja saattavat sadekaudella löytää tiensä jopa tulviviin metsiin ja tasangoille. Amazonindelfiini on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi . Sen lisäksi, että delfiinejä jää kalastajien verkkoihin, niitä on myös alettu tappaa syötiksi.
Aksolotli
Erikoisen näköinen aksolotli on äärimmäisen uhanalainen, Keski-Meksikon Xochimilco- ja Chalco-järvissä elävä salamanterieläinlaji. Se on neoteeninen laji, jonka ulkoinen kehitys pysähtyy yleensä toukkavaiheessa. Tämä tarkoittaa aksolotlien jäävän yleensä kiduksilla hengittäviksi vesieläimiksi, jotka kuitenkin saavuttavat sukukypsyyden. Tietyissä olosuhteissa aksolotlit kuitenkin käyvät läpi metamorfoosin, kehittyen keuhkoilla hengittäviksi salamanterieläimiksi ja nousten elämään maalle.
Aksolotlit ovat noin 20-30 senttimetrin pituisia ja painavat enimmillään noin 300 grammaa. Aksolotlin pää on leveä ja litteä ja silmät pienet. Sen pään molemmin puolin sojottavat monihaaraiset ulkokidukset. Sympaattisen oloinen eläin näyttää aina hymyilevältä. Aksolotlin vartalo on jämäkkä ja jalat vahvat ja taipuisat. Alkuperäiseltä väriltään aksolotlit olivat tummanruskeita mustilla laikuilla, mutta nykyään lemmikiksi on saatavilla myös erilaisia jalostettuja värimuotoja.
Tiikoni
Siinä missä liikeri on urosleijonan ja naarastiikerin jälkeläinen, tiikoni on naarasleijonan ja urostiikerin jälkeläinen. Näitä äärimmäisen harvinaisia eläimiä kutsutaan toisinaan myös tiijoniksi, teijoniksi ja tigoneiksi. Tiikoneita ei elä luonnossa, sillä tiikerit ja leijonat elävät eri alueilla, ja risteytyminen on näin lähes mahdotonta. Eläintarhoissa näitä hybridikissoja on kuitenkin saatu syntymään, vaikka urostiikeri ei luonnostaan parittelekaan helposti leijonan kanssa.
Kahden eläinlajin risteytyksenä syntyneet yksilöt eivät yleensä pysty lisääntymään, mutta etenkin tiikoninaaraat ovat usein lisääntymiskykyisiä. Tiikonit voivat saada pentuja myös puhtaiden tiikerien ja leijonien kanssa. Koska tiikoneilla on molemmilta vanhemmilta peritty kasvua rajoittava geeni, ne ovat yleensä kooltaan pieniä. Liikerit sen sijaan ovat suurimpia tunnettuja kissaeläimiä.
Isolentäväkoira
Isolentäväkoira on suurin hedelmälepakoiden heimoon kuuluvista lepakoista yli 1,5 metrin siipien kärkivälillään. Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa, Malesiassa, Kambodžassa ja Myanmarissa elävä isolentäväkoira on silmälläpidettäväksi luokiteltu laji, jota uhkaa etenkin metsästys. Esimerkiksi Thaimaassa laji on rauhoitettu, mutta monissa muissa maissa sitä metsästetään ruoaksi ja lääkkeiden valmistukseen.
Isolentäväkoira on muiden hedelmälepakoiden tavoin kasvinsyöjä. Nimensä mukaisesti hedelmälepakoilla on tärkeä rooli muun muassa eri hedelmälajien pölyttäjinä.