7 vähemmän tunnettua peuralajia

7 vähemmän tunnettua peuralajia

Viimeisin päivitys: 11 elokuu, 2021

Peurat ovat sorkkaeläimiin kuuluva hirvieläinten heimon alaheimo, johon kuuluu 9 sukua. Puhuttaessa peuroista ensimmäisinä mieleen nousevat yleensä tutut valkohäntäpeura, poro ja hirvi, mutta peuroihin kuuluu myös 19 muuta lajia. Tänään esittelemme 7 vähemmän tunnettua peuralajia.

7 vähemmän tunnettua peuralajia

Peuroja elää luonnonvaraisina Oseaniaa ja Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta kaikissa maapallon osissa. Suomessa elää neljä peuralajia, jotka ovat hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris ja peura, jonka kesytettyä muotoa kutsutaan poroksi. Suomeen on istutettu myös kuusipeuraa, joka ei nimestään huolimatta kuulu peuroihin vaan jalohirviin.

Muulipeura

Muulipeura, muilta nimiltään mustahäntäkauris, mustahäntäpeura ja isokorvapeura, on pohjoisamerikkalaisen valkohäntäpeuran lähin sukulainen. Nämä lajit muistuttavat toisiaan ulkonäöltään ja pystyvät myös lisääntymään keskenään. Muulipeuroja elää Kanadassa, Luoteis-Meksikossa ja Yhdysvaltojen länsiosissa, minkä lisäksi niitä on istutettu Havaijille ja Argentiinaan. Laji on elinympäristönsä suhteen joustava ja elää niin metsissä, preerialla, aavikoilla kuin vuoristoissakin.

Muulipeura on saanut nimensä suurista, muulin korvia muistuttavista korvistaan. Muulipeurat voivat painaa jopa 150 kiloa, mutta niiden keskimääräinen paino on noin 90 kiloa. Niillä on musta hännänpää, jonka perusteella ne on helppo erottaa valkohäntäpeuroista. Uros kasvattaa joka vuosi uudet sarvet, kun taas naaraalla ei ole lainkaan sarvia.

Muulipeurat ovat yleensä kohtalaisen sosiaalisia eläimiä. Naaraat muodostavat laumoja jälkeläisineen ja nuorten urosten tiedetään elävän 4–10 yksilön ryhmissä. Aikuiset urokset sen sijaan elävät yksin.

Pudu

Pudu on Chilen ja Argentiinan lauhkeilla sademetsäalueilla elävä laji ja yksi maailman pienimmistä hirvieläimistä. Nämä eläimet viihtyvät tiheissä metsissä merenpinnan ja 1 700 metrin korkeuden välissä. Niiden pituus on vain 60–83 senttimetriä ja säkäkorkeus 25–43 senttimetriä. Pudun turkki on pitkä ja karkea. Selkä on tumman punaruskea, jalat ja korvat vaaleammat. Sen häntä on töpö tai puuttuu kokonaan. Uroksella on lyhyet sarvet, kun naaraalla ei ole lainkaan sarvia.

Suohirvi

Jopa 195 senttimetrin pituuteen ja 120 senttimetrin korkeuteen kasvava suohirvi eli suokauris on Etelä-Amerikan kookkain hirvieläin. Suohirvet elävät yksin tai pienissä laumoissa kosteikkoalueilla Argentiinan itäisissä keskiosissa ja koillisosissa, Brasilian läntisissä keskiosissa ja eteläosissa, Bolivian itäosissa ja Perun kaakkoisosissa. Ne ovat vähentyneet etenkin elinympäristön häviämisen takia, ja laji luokitellaankin nykyään vaarantuneeksi.

Suohirven takkuinen turkki on kesäisin kirkkaan punaruskea ja talvisin tummempi. Sen vatsa ja kaulan alaosa ovat väritykseltään vaaleammat ja jalat, turvan ympärys ja hännän alapinta mustat. Silmien ympärillä ja korvien sisäpinnoissa on vaaleaa karvaa ja tuuhea häntä on punertavan oranssi. Suohirven noin 60-senttisestä sarvirungosta kasvaa kahdeksan samanpituista piikkiä. Sarvet haarovat sekä etuhaarakkeen että päähaaran latvasta. Noin kaksi kiloa painavat sarvet putoavat epäsäännöllisesti, ja eläin voi kantaa niitä jopa kaksi vuotta.

Suohirven elintavoista tiedetään kohtalaisen vähän. Eläimet viettävät yleensä päivät tiheiden pensaiden tai ruovikoiden suojassa ja laiduntavat avoimemmilla paikoilla vain hämärän aikaan. Ne elävät yleensä yksin tai 2–5 yksilön ryhmissä, jotka koostuvat yhdestä aikuisesta uroksesta, muutamasta naaraasta ja niiden poikasista. Suohirvet valitsevat elinalueensa vedenkorkeuden vaihteluiden mukaan. Sadekauden aikana ne levittäytyvät laajalle alueella, mutta vetäytyvät kuivalla kaudella veden vähäisyyden vuoksi pienemmälle alueelle.

Andienhirvi ja chilenhirvi

Andienhirviin kuuluu nykyään enää kaksi lajia, andienhirvi eli guemuli ja chilenhirvi. Andienhirvi on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi ja chilenhirvi erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Populaatiot ovat pienentyneet etenkin metsästyksen vuoksi.

Andienhirvet elävät nimensä mukaisesti Perun ja Bolivian Andeilla, Chilen pohjoisosissa ja Luoteis-Argentiinassa. Chilenhirvet elävät vain Chilessä ja Argentiinassa. Sekä andienhirvillä että chilenhirvillä on tukevahko vartalo ja verrattain lyhyet jalat. Ne painavat 45–65 kiloa ja ovat korkeudeltaan 70–80 senttimetriä.

Molemmat lajit viettävät kesät korkealla vuoristossa ja laskeutuvat syksyisin alemmas viettääkseen talvet suojaisissa metsäisissä laaksoissa. Ne ovat sosiaalisia eläimiä, jotka laiduntavat 3–14 yksilön ryhmissä. Molemmat lajit ovat kasvinsyöjiä ja märehtijöitä, joiden ravinto koostuu pääasiassa ruohovartisista kasveista, jäkälästä sekä pensaiden lehdistä, silmuista ja versoista.

Karibut

Peura on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläin. Näihin alalajeihin kuuluvat Euraasiassa elävät villit alalajit, suomalaisille tuttu poro sekä Pohjois-Amerikan villit alalajit, joita kutsutaan karibuiksi.

Karibut ovat hieman poroja kookkaampia, ja niiden koko vaihtelee sukupuolesta, elinalueesta ja alalajista riippuen. Urokset ovat huomattavasti naaraita suurempia ja pohjoisessa elävät alalajit eteläisiä serkkujaan pienempiä. Karibujen turkin väritys vaihtelee metsäkaribun tummanruskeasta arktisilla alueilla elävien alalajien lähes valkoiseen. Muista hirvieläimistä poiketen sekä uros- että naaraskaribuilla on sarvet, jotka uusiutuvat vuosittain.

Karibujen ravinto koostuu pääasiassa vihreistä kasveista ja jäkälästä, mutta syksyisin ne syövät myös sieniä. Koska jäkälä on hidaskasvuista, karibut vaihtavat yleensä vuosittain talvehtimisaluettaan. Karibut elävät vuoden mittaan vaihtelevan kokoisissa laumoissa tundralla ja taigalla.

Alces americanus

Alces americanus on hirvieläimiin kuuluva suurikokoinen nisäkäs, jota tavataan Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella. Sitä on aiemmin pidetty eurooppalaisen hirven alalajina, mutta lajit on myöhemmin erotettu erillisiksi lajeiksi, koska ne eroavat toisistaan karyotyypiltään, kooltaan, rakenteeltaan, mittasuhteiltaan, kallonpiirteiltään, väritykseltään ja sarvien mitoiltaan.

Alces americanus ja eurooppalainen hirvi ovat hirvieläimistä suurimpia. Ne kasvavat 240–310 senttimetrin pituuteen ja voivat painaa yli 800 kiloa. Urokset ovat naaraita suurempia. Alces americanus -uroksen sarvet ovat litteät ja voivat kasvaa yli 2 metrin leveyteen ja 30 kilon painoon.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
14 eläintä, joilla on erittäin hyvä hajuaisti
My AnimalsLue se täällä My Animals
14 eläintä, joilla on erittäin hyvä hajuaisti

Ihmisellä on kohtalaisen hyvä hajuaisti, mutta monella muulla eläimellä tämä aisti on kuitenkin vielä huomattavasti parempi.