Akvaarion pH-arvo

Akvaarioveden pH-arvon seuraaminen on tärkeää, sillä nopeat happamuuden heilahtelut voivat vaarantaa kalojen terveyden.

Akvaariokalojen ja -kasvien hyvinvoinnin takaamiseksi omistajan on pidettävä akvaariosta asianmukaista huolta. Puhtauden lisäksi huomioon on otettava esimerkiksi sellaisia tekijöitä kuten veden lämpötila, suolapitoisuus, kovuus ja pH-arvo. Tänään kerromme, miksi veden happamuus on tärkeässä roolissa ja mikä on ihanteellinen akvaarion pH-arvo.

Mikä on pH-arvo ja miten se liittyy akvaarioihin?

Nesteiden happamuus ja emäksisyys määräytyvät niiden vetyionien pitoisuuden perusteella. Mitä enemmän vetyioneja nesteessä on, sitä happamampaa se on. Nesteen happamuus- ja emäksisyystasoa ilmaistaan pH-arvolla. Neutraali pH-arvo on 7.  Happaman nesteen pH on 0-7 ja emäksisen 7-14. Vesijohtoveden happamuus vaihtelee välillä 7,3-8, eli vesi on lievästi emäksistä.

Usein happamuus tai emäksisyys itsessään ei vahingoita akvaariokaloja, vaan ongelmaksi koituvat kemialliset reaktiot kuten ammoniakin muodostuminen. Liian matala pH-arvo voi aiheuttaa kaloille happomyrkytystilan ja liian korkea pH-arvo puolestaan kudosemäksisyyttä. Jos veden happamuus muuttuu hitaasti, kalat saattavat sopeutua elämään uusissa oloissa, mutta nopeat happamuuden heilahtelut voivat aiheuttaa kaloille stressiä ja muita terveysongelmia.

Miten akvaarion pH-arvo mitataan?

• pH-mittari. Digitaalinen pH-mittari on varmin ja tarkin tapa veden pH-arvon mittaamiseen. Mittari koostuu yhdestä tai kahdesta anturista sekä kahdesta elektrodista, joita kutsutaan referenssielektrodiksi ja mittauselektrodiksi. pH-mittarin elektrodi mittaa jännite-eroa, joka syntyy mitattavan liuoksen ja elektrodin sisällä olevan nesteen välille.
• Liuskatesti. Liuskatesti on paperiliuska, joka upotetaan veteen ja joka muuttaa väriään veden pH-arvon mukaan. Tämän tyyppiset testit ovat nopeita ja helppoja käyttää, mutta niiden tulos ei ole yhtä tarkka kuin digitaalisen mittarin.

Akvaarioveden pH-arvon tärkeys

Ei ole olemassa yhtä ihanteellista akvaarioveden pH-arvoa, sillä eri kalalajit viihtyvät erilaisessa vedessä. Suurin osa kaloista kuitenkin selviää vedessä, jonka pH on 5,5-8. Monet kalat pystyvät myös sopeutumaan veden happamuuden pieniin ja hitaisiin muutoksiin, kun taas dramaattiset muutokset vaarantavat niiden terveyden.

• Asidoosi eli happomyrkytystila. Liian alhainen lajikohtainen pH-arvo voi aiheuttaa kalalle asidoosin eli happomyrkytystilan. Tämän myötä kala voi menettää liikkuvuutensa ja ruokahalunsa, minkä lisäksi sen liman eritys saattaa lisääntyä ja kidukset vaihtaa väriä. Tämä voi vaikuttaa hemoglobiiniin, mikä puolestaan vaikuttaa kalan hengitykseen negatiivisesti. Vakavissa tapauksissa tila voi aiheuttaa kalan kuoleman.
• Alkaloosi eli kudosemäksisyys. Liian korkea lajikohtainen pH-arvo voi aiheuttaa kudosemäksisyyttä. Alkaloosi on asidoosia harvinaisempi tila, joka voi aiheuttaa kalalle hengitysoireita, uimisvaikeuksia ja kalpean värin.