Kiivi on ainutlaatuinen lintu, joka elää sukupuuton partaalla

19 joulukuu, 2020
Uuden-Seelannin kansalliseläin on lentokyvytön kiivi. Tämä lintu on ulkonäöltään hyvin suloinen ja ainutlaatuinen, mikä valitettavasti johti 1800- ja 1900-luvuilla siihen, että englantilaiset siirtolaiset metsästivät lajin lähes sukupuuttoon metsästysmuistoja halutessaan.

Oseaniassa elää monia erikoisia eläinlajeja, joista yksi on lentokyvytön kiivi. Tämä Uuden-Seelannin tunnetuin lintu ja maan kansalliseläin on aiemmin luokiteltu kuuluvaksi strutsilintuihin, mutta muodostaa nykyään kiivilintujen lahkon ainoan heimon.

Uusi-Seelanti on ainutlaatuinen saari

Kiivi on siis Uuden-Seelannin, Tyynen valtameren lounaisosassa sijaitsevan saarivaltion, kansalliseläin. Uusi-Seelanti tuli suurelle kansalle tutuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun maassa kuvattiin 2000-luvun alussa Taru sormusten herrasta -trilogia. Maa tunnetaan myös upeasta luonnostaan, joka houkuttelee vuosittain suuren määrän luontomatkailijoita ja reppureissaajia.

Saarten maantieteellisen eristäytyneisyyden vuoksi Uuden-Seelannin eläimistö on ainutlaatuinen. Saarten alkuperäiseen eläimistöön kuului ennen ihmisen saapumista lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä, hämähäkkieläimiä ja hyönteisiä, ja ainoat saarilla eläneet nisäkkäät olivat uudenseelanninmerikarhu, uudenseelanninmerileijona ja kolme pientä lepakkolajia.

The kiwi is the national bird of New Zealand

Silmiinpistävää oli myös se, että nisäkkäiden puuttuessa erityisesti linnut ja osittain myös matelijat hallitsivat muualla maailmassa yleensä nisäkkäille kuuluvia ekologisia lokeroita. Myöhemmin ihmiset ovat kuljettaneet saarille erilaisia nisäkkäitä, jotka uhkaavat maan alkuperäislajeja. Yksi näistä lajeista on kiivi, joka on linnuksi hyvin nisäkäsmäinen. Yksi merkki tästä on kiivin hyvä kuulo- ja hajuaisti.

Joidenkin tutkimusten mukaan kiivit ovat pienestä koostaan huolimatta sukua jo sukupuuttoon kuolleille Madagaskarissa eläneille valtavan kokoisille norsulinnuille. Kiivilintujen lahkoon kuuluvat kiivit muodostavat Apterygidae-heimon ainoan suvun, Apteryxin. Kiivit jaetaan viiteen lajiin, jotka ovat kirjokiivi, eteläsaarenruskokiivi, pohjoissaarenruskokiivi, pikkukiivi ja okaritonruskokiivi.

Kiivin ulkonäkö ja ominaispiirteet

Kiivit ovat suunnilleen kanan kokoisia lintuja, jotka ovat strutsien, emujen ja pingviinien tavoin lentokyvyttömiä. Tutkijat ovat arvelleet lentokyvyttömyyden johtuvan siitä, että Uudessa-Seelannissa elävien lintujen ei tarvinnut miljoonien vuosien aikana kehittää lentotaitoaan, koska maassa ei ollut niiden luonnollisia vihollisia nisäkkäitä.

Kiivi oli aikoinaan sukupuuton partaalla

Kiivillä on erikoinen ovaalinmuotoinen vartalo, pitkä nokka ja pienet, noin kolmen senttimetrin pituiset siivet. Koska lintu pitää siipiään tiiviisti lähellä kehoaan, ne on vaikea erottaa nopealla vilkaisulla. Kolmasosa kiivin painosta syntyy sen pitkistä ja lihaksikkaista jaloista. Toisin kuin lintujen luut yleensä, kiivin luut eivät ole ontot, vaan niissä on luuydintä nisäkkäiden luiden tapaan. Tämä selittyy sillä, että koska kiivit eivät lennä, niiden ei tarvitse olla erityisen kevyitä. Kiivit käyttävät voimakkaita jalkojaan myös aseena puolustaessaan itseään tai joutuessaan tappeluun. Kiivit nähdään usein arkoina ja hentoina lintuina, mutta tosiasiassa ne ovat melko aggressiivisia ja territoriaalisia. 

Toinen kiivin muista linnuista erottava seikka on sen alhainen ruumiinlämpö. Siinä missä lintujen normaali ruumiinlämpö on keskimäärin 42 astetta, kiivien ruumiinlämpö on enintään 37 astetta ja usein huomattavasti tämän alle. Kiivit ovat yöeläimiä, jotka luottavat hyvään hajuaistiinsa ja kasvoissa ja nokan ympärillä kasvaviin viiksiinsä. Yleensä linnut luottavat eniten näköaistiinsa, mutta kiiviä hajuaisti ja viikset auttavat suunnistamaan pimeässä. Monista muista linnuista poiketen kiivin sieraimet ovat sen pitkän nokan kärjessä. Myös kiivin kuuloaisti on melko kehittynyt, ja sillä on pään sivuilla höyhenten peittämät korva-aukot.

Kiivin elintavat ja elinympäristö

Kiivit pärjäävät erilaisissa ympäristöissä ja voivat elää niin lumipeitteisillä vuorilla kuin sammaloituneissa metsissä ja ruohotasangoillakin. Ne ovat yöeläimiä, joita tavataan vain harvoin päiväsaikaan. Tämä johtuu paitsi siitä, että kiivit pakenevat paahtavaa kuumuutta, myös siitä, että auringon kivikovaksi paahtama maa voi estää lintuja kaivamasta ravintoa. Kiivit kaivavat nokallaan maata etsiessään ravinnokseen hyönteisiä, matoja ja muita selkärangattomia. Niille maistuvat myös hedelmät ja tilaisuuden tullen pienet sammakot, ravut ja iilimadot.

Kiivi pelastettiin sukupuuton partaalta

Vaikka kiivi on suunnilleen samankokoinen kuin kana, kiivinaaras munii jopa kuusi kertaa kananmunan kokoisen munan. Muna vie linnun kehosta niin suuren osan, ettei se pysty syömään kolmeen päivään ennen munimista, minkä lisäksi sen on vaikea kävellä. Munan hautomisesta vastaa yleensä koiras. Poikanen syntyy noin kymmenen viikon hautomisen jälkeen ja pystyy välittömästi pitämään hyvää huolta itsestään. Se viettää pesässä vain noin viikon ennen kuin lähtee tutustumaan ulkomaailmaan ensimmäisen kerran. Vanhempien täytyy ruokkia poikasta vain silloin tällöin, koska se saa suuren osan tarvitsemistaan ravintoaineista munasta.

Kiiviä uhkaa sukupuutto

Kiivit ovat uhanalaisia lintuja, joita uhkaa sukupuutto. Luonnossa arvioidaan olevan jäljellä noin 70 000 kiiviyksilöä, ja poikasista vain 5 % selviää aikuisiksi. Kiivikanta on kuitenkin elpynyt, sillä tutkijoiden arvioiden mukaan 1990-luvulla yksilöitä oli jäljellä vain noin 200. Kiivejä uhkaavat muun muassa metsästys ja etenkin ihmisen Uuteen-Seelantiin tuomat vieraslajit kuten kärppä, minkki, kissa ja koira. Osittain lintujen tukalaa tilannetta selittää myös sopivien elinympäristöjen väheneminen.

Koska kiivien määrä on vähentynyt huomattavasti, paikalliset asukkaat ovat ryhtyneet taisteluun lajin pelastamiseksi. Uuden-Seelannin suurimman kaupungin, Aucklandin, eläintarhassa on ryhdytty hautomaan luonnosta kerättyjä munia. Poikasia kasvatetaan eläintarhassa kuukauden ajan, minkä jälkeen ne vapautetaan saarelle, jossa ei ole lajia uhkaavia petoja. Tämän lisäksi kiivien metsästäminen on nykyään laitonta, ja kiivipopulaatiota monitoroidaan jatkuvasti. Monet ympäristön ja luonnon suojeluun perehtyneet järjestöt keskittyvät näiden lintujen pelastamiseen.