Koala on ympäristöön sopeutumisen mestari

Koala on ympäristöön sopeutumisen mestari

Viimeisin päivitys: 28 marraskuu, 2021

Australiasta puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen kengurut ja koalat. Koala eli pussikarhu (Phascolarctos cinereus) on puissa elävä pussieläin ja koalojen heimon ainoa jäljellä oleva laji. Sen lähin vielä elävä sukulainen on vompatti. Koalan tieteellinen nimi tarkoittaa tuhkanharmaata pussikarhua, mikä kuvaa tätä eläintä hyvin.

Koalan tunnistaa helposti sen kookkaasta kuonosta ja mäyrämäisestä olemuksesta. Se on keskikokoinen pussieläin, joka kasvaa noin 70–80 senttimetrin pituiseksi. Sen pää on muuhun ruumiiseen verrattuna iso, ja sillä on suuren nenän lisäksi isot karvaiset korvat ja korkea otsa. Koalalla ei ole muiden puissa elävien pussieläinten tavoin häntää. Koalalla on harmaa tai ruskea turkki, jossa voi olla myös valkoisia kohtia. Sen turkkia pidetään lämmöneristyskyvyltään yhtenä eläinkunnan parhaista.

Koala on ainutlaatuinen eläin

Koala-sana juontaa juurensa aboriginaalien eli Australian alkuperäisasukkaiden dharug-kielen sanasta gula, joka tarkoittaa vedetöntä. Vanhan uskomuksen mukaan koalat selviävät täysin ilman vettä, mutta nykyään tiedetään, että ne tarvitsevat vettä siinä missä muutkin eläimet ja saavat sitä lähinnä kosteista eukalyptuspuun lehdistä. Pitkään jatkuvat kuumat kaudet ja metsäpalot aiheuttavat vakavaa kuivuutta myös eukalyptuspuissa, mikä puolestaan altistaa koalat nestehukalle.

Eukalyptuksen käyttäminen ravinnoksi on epäilemättä ollut tehokas selviytymiskeino, jonka ansiosta koalan ei ole tarvinnut kilpailla muiden lajien kanssa ruoasta. Valitettavasti sama tekijä on asettanut koalat haavoittuvaiseen asemaan, sillä niille välttämättömiä eukalyptuspuita on tuhoutunut valtavasti paitsi metsä- ja maastopalojen takia, myös ihmisten toimien vuoksi. Eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen lähes puolet eukalyptus- ja muista metsistä on kaadettu ihmisten tieltä. Pelkästään 2000-luvun aikana koaloiden elinalueilla on tuhottu kymmenen miljoonaa hehtaaria metsää.

Koala on ympäristöön sopeutumisen mestari

Koalan erityislaatuinen ruokavalio

Koalan ravinto koostuu pääasiassa eukalyptuspuiden ja niiden tiettyjen sukulaisten, kuten huiskiloeukalyptuksien, angophorien ja lophostemonin, lehdistä. Toisinaan koalat täydentävät ruokavaliotaan muiden puiden, kuten akaasioiden, lehdillä. Eukalyptusten lehdet ovat myrkyllisiä, ja koalat voivatkin syödä vain tiettyjä eukalyptuslajeja. Lajit vaihtelevat alueittain, ja yhden alueen koaloiden suosimaa lajia saatetaan pitää toisella alueella syötäväksi kelpaamattomana. Ennen syömistä koala tutkii eukalyptuksen lehdet tarkkaan haistelemalla niitä.

Eukalyptuksen lehdissä on runsaasti kuitua, vähän typpeä ja niukasti ravinteita, minkä lisäksi ne sulavat huonosti. Tämän vuoksi koala säästää energiaa nukkumalla suurimman osan päivästä. Aikuinen koala syö vuorokaudessa 200–400 grammaa lehtiä, jotka se hienontaa poskihampaillaan puuroksi.

Koala saa siis suurimman osan tarvitsemastaan vedestä kosteista eukalyptuksen lehdistä, minkä lisäksi se juo sadevettä ja aamukastetta. Tämän lisäksi koalan elimistö säästää mahdollisimman ison osan vedestä, minkä johdosta sen uloste on kuivaa pellettiä samalla tavoin kuin kamelilla. Koalan munuaiset eivät kuitenkaan toimi samoin kuin kuivilla aavikkoalueilla elävillä eläimillä, vaan päinvastoin saman tyyppisesti kuin eläimillä, jotka elävät alueilla, joilla on tarjolla runsaasti vettä.

Koala on ympäristöön sopeutumisen mestari

Miksi koala pystyy syömään myrkyllistä eukalyptusta?

Eukalyptuksen lehdet ovat paitsi erittäin niukkaravinteisia, myös sitkeitä ja myrkyllisiä useimmille eläinlajeille. Koala pystyy käyttämään tiettyjen eukalyptuslajien lehtiä ravinnokseen seuraavista syistä:

  • Sylki. Koalan sylki sisältää proteiineja, jotka kiinnittyvät eukalyptuksen sisältämään tanniiniin ja estävät sen vaikutusta.
  • Tehokas hajuaisti. Koala tarkastaa eukalyptuksen lehdet haistelemalla niitä ennen niiden syömistä. Asiantuntijoiden mukaan koalalla on enemmän hajureseptorigeenejä kuin monella muulla lajilla.
  • Herkkä makuaisti. Koalalla on myös herkkä makuaisti, jonka avulla se tunnistaa myrkylliset kasvit.
  • Kehittynyt ruoansulatuselimistö. Koalan monimutkainen ruoansulatuselimistö on sopeutunut eliminoimaan myrkyt ruokaa käsitellessään. Koalan umpisuoli on jopa kaksi metriä pitkä ja halkaisijaltaan 10 senttimetriä.

Emo valmistelee poikasen eukalyptuksen syöntiin

Koalaemo kantaa poikastaan pussissaan noin 6–7 kuukautta ja imettää sitä noin vuoden ajan. Poikasen kehitys on verrattain hidasta, koska koalaemo pyrkii säästämään energiaansa niukkaravinteisen ruokavalionsa vuoksi. 22–30 viikon ikäisenä poikanen alkaa syödä maidon lisäksi emon syömää ja sen ruoansulatuskanavan kautta kulkenutta, osittain sulanutta ravintoa, jota kutsutaan Australiassa pap-nimellä. Pap sisältää emon elimistön mikrobeja, joita poikasen elimistö tarvitsee pystyäkseen sulattamaan eukalyptuksen lehtiä.

Koala on vaarantuneeksi luokiteltu laji

Koala on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton toimesta. Pahin lajiin kohdistuva uhka on elinympäristön tuhoutuminen, joka on pääsääntöisesti ihmisten aikaansaamaa. Ihmiset ovat raivanneet koalan tarvitsemia metsiä maataloutta ja asutusta varten. Elintilan tuhoutumisen seurauksena myös muut ihmisten aiheuttamat negatiiviset vaikutukset, kuten autojen ja lemmikkieläinten aiheuttamat kuolemat, lisääntyvät. Ihmisten lisäksi koaloiden elintilaa tuhoavat myös pensas-, metsä- ja maastopalot. Sairauksista koaloille suurimman uhan aiheuttaa klamydia, joka on koaloiden keskuudessa yleinen sairaus.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kuuden maanosan kotoperäiset kissaeläimet
My Animals
Lue se täällä My Animals
Kuuden maanosan kotoperäiset kissaeläimet

Kissaeläimet ovat levittäytyneet maapallon kaikkiin osiin. Näitä upeita eläimiä elää kaikissa maanosissa yhtä lukuun ottamatta.



  • Mella, V. S., McArthur, C., Krockenberger, M. B., Frend, R., & Crowther, M. S. (2019). Needing a drink: Rainfall and temperature drive the use of free water by a threatened arboreal folivore. PloS one, 14(5).
  • Morton, S. R., & Dickman, C. R. (2008). The mammals of Australia. 132-133.
  • Wu, H. (2018). Influence of leaf chemistry on dietary choice and habitat quality of koala (Phascolarctos cinereus) populations in southwest Queensland. https://espace.library.uq.edu.au/view/UQ:5f8b2c4/s4195339_phd_finalthesis.pdf?dsi_version=65216c02100992e8a9de6322690451ea
  • Brice, K. L., Trivedi, P., Jeffries, T. C., Blyton, M. D., Mitchell, C., Singh, B. K., & Moore, B. D. (2019). The Koala (Phascolarctos cinereus) faecal microbiome differs with diet in a wild population. PeerJ, 7, e6534.
  • Osawa, R., Blanshard, W. H., & Ocallaghan, P. G. (1993). Microbiological studies of the intestinal microflora of the koala, Phascolarctos cinereus. II. Pap, a special maternal feces consumed by juvenile koalas. Australian Journal of Zoology, 41, 611–620.
  • Johnson, R. N., O’Meally, D., Chen, Z., Etherington, G. J., Ho, S. Y., Nash, W. J., … & Peel, E. (2018). Adaptation and conservation insights from the koala genome. Nature genetics, 50(8), 1102-1111. https://www.nature.com/articles/s41588-018-0153-5?dom=scribd&src=syn
  • Mella, V. S., Orr, C., Hall, L., Velasco, S., & Madani, G. (2020). An insight into natural koala drinking behaviour. Ethology. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/eth.13032
  • Degabriele, R. (1980). The physiology of the koala. Scientific American243(1), 110-117.
  • Laurin, M., Everett, M. L., & Parker, W. (2011). The cecal appendix: one more immune component with a function disturbed by post‐industrial culture. The Anatomical Record: Advances in Integrative Anatomy and Evolutionary Biology, 294(4), 567-579.