Kolibrit ovat maailman pienimpiä lintuja
Nämä pienet ja värikkäät linnut oleilevat usein puutarhoissa, joissa kasvaa tietynlaisia kukkia, joista eläin juo mettä. Kolibrit tunnetaan siitä, että ne pystyvät lentämään paikallaan ja ainoina lintuina jopa taaksepäin. Tämä tapahtuu räpyttämällä siipiä kiivaasti 15-80 kertaa sekunnissa.
Tänään kerromme lisää kolibrien ihmeellisestä elämästä.
Kolibrit ovat maailman pienimpiä lintuja
Kolibrit on pienten ja värikkäiden lintujen muodostama kiitäjälintuihin kuuluva heimo. Kolibrit ovat levittäytyneet lähes koko Amerikan mantereelle ja Länsi-Intian saaristoon. Ne pitävät subtrooppisista alueista, joilla on runsaasti kasvillisuutta, ja valtaosa lajeista onkin keskittynyt Keski- ja Etelä-Amerikkaan.
Kolibrit ovat maailman pienimpiä lintuja. Pienimmät kolibrit ovat vain 5,7 senttimetrin pituisia ja 1,8 gramman painoisia, suurimpien kasvaessa 21,5 senttimetrin pituiseen ja 20 gramman painoon. Kolibrin siivet lyövät niin nopeasti, että ne ikään kuin hurisevat. Kolibri käyttää pitkää nokkaansa päästäkseen käsiksi kukkien sisältämään meteen. Linnun sulat ovat huomattavan värikkäät, ja niissä on erimerkiksi vihreää ja sinistä.
Kolibrin aineenvaihdunta on hyvin nopea, ja lintu voi vaipua horrostilaan useaksi tunniksi säästääkseen energiaansa. Kolibri selviytyy hyvin kovassakin tuulessa, ja se viestii lajitovereilleen viserryksellä, joka ihmisen on helppo tunnistaa.
Kolibrin elämän alkuvaiheet
Kolibrit ovat maailman pienimpiä lintuja ja melko hauraita ensimmäisen elinvuotensa aikana. Jos kolibri selviytyy tästä ajasta, se voi helposti elää 4-vuotiaaksi.
Kolibrin elämä koostuu useista vaiheista, ja aloitamme syntymästä. Parittelun jälkeen pari eroaa, ja emo vastaa pesän tekemisestä – tämä tehdään kupin muotoon risuista ja kaarnan palasista, ja siinä on pieni kolo, johon mahtuu pienestä kehosta puolet.
Lintu voi rakentaa eräänlaisen pehmusteenkin lähistöltä löytyvästä seitistä sekä naamioida pesän kasveilla tai sammaleella. Pesä on 6 cm korkea ja noin 4 cm läpimitaltaan, ja se on ainoastaan munia varten, ei siis emon nukkumiseen tarkoitettu.
Naaraat munivat maksimissa kolme munaa kerralla, ja nämä ovat kahvipavun kokoisia (maailman pienimpiä). Munia haudotaan 18-19 päivää, ja ne jätetään vain muutamaksi minuutiksi syönnin ajaksi.
Kuoriutumisen jälkeen poikaset ovat täysin emosta riippuvaisia. Niillä ei ole sulkia ennen kahdeksatta päivää, eivätkä ne osaa hankkia ravintoa. Siksi emon tarvitsee jättää pesä ja etsiä pieniä hyönteisiä, jotka se oksentaa poikasten nokkiin.
Kolibrin elämä aikuisena
Kun tätä intensiivistä hoitoa on kestänyt kolme viikkoa, poikanen pystyy huolehtimaan itsestään ja jättämään pesän. Tästä lähtien kolibria pidetään jo täysikasvuisena.
Se viettää suuren osan ajastaan syöden – kolibri voi nauttia paljonkin mettä päiväna aikana, jopa kolmanneksen omasta painostaan.
Kolibri on yksin viihtyvä eläin, joka elää kumppaninsa kanssa vain parittelukaudella, ja kyseessä ei välttämättä ole sama lintu kuin edellisellä kaudella.
Koiraat tekevät mielenkiintoisia ja ihmiselle hassujakin liikkeitä siivillään naaraita viehättääkseen. Siivet saavat aikaan hyrräävän äänen niiden lyödessä, mutta kolibri myös sirkuttaa tavallista kovempaa, jotta sen läsnäolo huomattaisiin.
Naaras valitsee parittelukumppaninsa sen mukaan, millaisia liikkeitä koiras tekee ilmassa. Jos naaras hyväksyy koiraan, se lähestyy tätä, ja muuten se jatkaa lentämistä viehättävämmän yksilön löytääkseen. Koiraat ovat melko territoriaalisia oman sukupuolensa suhteen, ja ne voivat paritella useiden naaraiden kanssa alueensa sisällä.
Lopuksi vielä sellainen seikka, että migraatio on erittäin tärkeä osa kolibrin elämää. Talvella lintu muuttaa lämpimämmälle alueelle, ja keväällä se palaa kotiin paritellakseen.