Kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläin

17 lokakuu, 2020
Himalajan alueen, eteläisen Kiinan ja Pohjois-Myanmarin lehti- ja havumetsissä elävä kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäs. Nimestään ja pesukarhumaisesta ulkonäöstään huolimatta kultapanda ei ole sukua pandalle eikä pesukarhulle.

Tämän eläimen nimi viittaa pandaan ja ulkonäkö pesukarhuun, mutta tosiasiassa kultapanda eli pikkupanda ei ole sukua kummallekaan näistä eläimistä. Se on itse asiassa Ailurus-sukunsa ja Ailuridae-heimonsa ainoa nykyisin elävä laji. Kultapandan taksonomia on ollut tutkijoille iso haaste, ja laji onkin aikojen saatossa luokiteltu kuuluvaksi sekä puolikarhuihin (Procyonidae) että karhuihin (Ursidae).

Millainen eläin kultapanda on?

Kultapandat elävät jopa 2200-4800 metrin korkeudessa Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa, minkä lisäksi niitä on tavattu jonkin verran Kiinan eteläosissa. Ne ovat ilman häntää mitattuna noin kissan kokoisia eläimiä. Niiden keho on 50-64 cm pitkä, minkä lisäksi niillä on jopa puolimetriseksi kasvava häntä. Eläin painaa tyypillisesti 3-6 kg.

Kultapandan tuuhea turkki on muuten ruskea, mutta vatsasta ja jaloista musta ja naamasta osittain valkoinen. Nämä kasvojen merkinnät saavat eläimen muistuttamaan pesukarhua. Kultapandan hännässä on valkoisia ja punertavia viivoja, jotka muodostavat renkaita hännän ympärille. Eläimellä on tassussaan ylimääräinen peukalo, joka helpottaa ruokailua ja kiipeämistä. Kyseessä ei ole varsinainen kuudes sormi, vaan ranneluun jatke.

Kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläin

Elämää puiden latvoissa

Kultapandat viihtyvät Keski-Aasian lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä. Niille sopiva lämpötila on 10-25 astetta, ja ne siirtyvät tarvittaessa vuorenrinteillä ylös ja alas lämpötilavaihteluiden mukaan. Kultapandat ovat erinomaisia kiipeilijöitä ja viettävät suuren osan elämästään puissa ja jopa nukkuvat oksanhaaroissa kerälle kiertyneenä, häntä kasvojensa suojana. Ne nukkuvat jopa 15 tuntia vuorokaudessa, mikä johtuu siitä, että niiden pääravinto bambu sisältää vain vähän energiaa.

Sen lisäksi, että kultapandat voivat vaihtaa elinaluetta lämpötilavaihteluiden mukaan, ne liikkuvat myös ravinnon ja etenkin juuri bambun saatavuuden mukaan. Bambunversojen lisäksi nämä eläimet syövät myös ruohoa, jäkälää, juuria, hedelmiä, kasviksia, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia. Kultapandan erikoisuutena on se, että se pystyy maistamaan keinotekoisia makeutusaineita kuten sukraloosia ja aspartaamia. Muista eläimistä ainoastaan kädellisillä on tämä kyky. Koska kultapanda on erikoistunut käyttämään ravinnokseen bambua, sillä on kaarevat ja terävät puoliksi sisään vedettävät kynnet, joiden avulla on helppo kiivetä ja tarttua ravintoon.

Kultapandan käytös

Kultapandat ovat ujoja eläimiä, jotka liikkuvat lähinnä aamuisin, iltaisin ja öisin. Ne elävät suurimman osan vuodesta yksinään tai pareittain ja kokoontuvat yhteen ainoastaan paritteluaikaan tammi-maaliskuussa. Kultapandat saavuttavat sukukypsyyden 18 kuukauden iässä ja täysikasvuisuuden 2-3-vuotiaina. Jälkeläiset syntyvät keväällä tai kesällä 1-4 poikasen pentueissa.

Kultapandoilla on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, jotka ne rakentavat yleensä luoliin, onttoihin puihin tai tiheisiin oksistoihin. Näissä pesissä ne pysyttelevät poikastensa kanssa 45-90 päivää poikasten syntymän jälkeen. Emot huolehtivat poikasista 6-8 kuukautta, mutta isät eivät osallistu niiden hoitoon.

Kultapanda on erittäin uhanalainen petoeläin

Kultapanda merkitsee reviirinsä virtsaamalla koirien tavoin. Eläimen virtsassa on vahva, myskinen haju, joka toimii merkkinä lajitovereille. Ne kommunikoivat keskenään myös ääntelemällä, korkeita äännähdyksiä käyttäen. Kultapandat elävät yleensä luonnossa 8-10 vuotta, vankeudessa jopa 15 vuotta.

Kultapandan suojelu

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut kultapandan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, joka on sukupuuton partaalla. Maailmassa arvioidaan elävän enää noin 2500-10000 kultapandayksilöä, ja kanta pienenee koko ajan. Aivan kuten monien muidenkin lajien kohdalla, tilanteesta voidaan syyttää pitkälti ihmistä.

Kultapandoja uhkaavat erityisesti salametsästys, karjan laidunmaiden laajeneminen ja metsien hakkuut. Nämä vähentävät lajille sopivia elinalueita ja voivat estää eläinten siirtymisen uusille alueille. Kultapandoille on perustettu suojelualueita, mutta niitä suojaa parhaiten elinalueiden etäisyys ja vaikeakulkuisuus.

Kultapanda kuuluu eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaan, jonka pyrkimyksenä on kasvattaa lajista elinvoimainen tarhakanta. Kultapandat sopeutuvat kohtalaisen hyvin elämään vankeudessa, ja vuonna 2006 yli 800 kultapandaa eli eri eläintarhoissa ja puistoissa.

  • National Geographic. Panda rojo.
  • Roberts, Miles S. and Gittleman, J. L. 1984. “Ailurus fulgens.” Mammalian Species. No. 222:1–8.
  • Panda Rojo (Ailurus fulgens fulgens) en el zoo – aquarium de Madrid: Descripción de un caso de parvovirosis, RCCV Vol. 1 (2). 2007.