Mitä hevoset syövät?

Hevosten ruokinta tulisi suunnitella sen mukaan, mihin tehtäviin ne on tarkoitettu. Kilpahevosen ruokavalio ei ole sama kuin harrastehevosen.
Mitä hevoset syövät?

Viimeisin päivitys: 26 marraskuu, 2021

Hevonen on kesytetty eläinlaji, jota tavataan lähes kaikkialla maailmassa. Lajin tieteellinen nimi on Equus caballus, ja se käsittää tällä hetkellä useita eri rotuja. Luonnollisessa ympäristössään hevoset ovat hyvin sopeutuneet juoksemaan tasaisissa maastoissa, joissa on runsaasti kasvillisuutta. Tällaisissa paikoissa hevoset syövät erilaista ravintoa, joka auttaa niitä säilyttämään vantteran ja lihaksikkaan ruumiinsa.

Hevoset ovat suosittuja eläimiä, joita käytetään harrastus- ja urheilutoimintaan. Niiden ruokavalion onkin tuettava tätä fyysistä vaatimusta. Alta voit lukea lisää siitä, mitä hevoset syövät.

Villihevosen elämä

Hevoset elävät niitty-, aro- ja pensaikkoisilla tasangoilla. Varhaisten hevospopulaatioiden uskottiin asuvan Unkarin, Puolan ja Mongolian seuduilla, joissa on useita niille sopivia ekosysteemejä. Näissä elinympäristöissä hevoset käyttivät ravinnokseen runsasta ruohokasvillisuutta.

Hevoset on kasvinsyöjiä, joten niiden ravinnoksi kelpaavat monenlaiset pienet kasvit, hedelmät, lehdet, versot ja kuoret. Ne eivät kuitenkaan kovin hyvin saa hyödynnettyä tällaisen ruoan ravintoaineita, minkä vuoksi ne syövät pitkin päivää täyttääkseen energiantarpeensa ja kompensoidakseen pääasiallisen ravinnonlähteensä vähäistä kalorimäärää.

Hevonen syö.

Millainen on hevosen ruoansulatuselimistö?

Kasvien syöminen aiheuttaa kasvinsyöjille ongelmia, koska niiden sisältämiä kasvisoluja on hyvin vaikea sulattaa. Siksi hevosten elimistö on sopeutunut niin, että ne pystyvät saamaan energiaa tästä hyvin vähäravinteisesta ruoasta. Seuraavaksi luettelemme hevosten ruoansulatusjärjestelmän tärkeimmät piirteet:

  1. Hidas ja huolellinen pureskelu: Tämä helpottaa ruoansulatusta ja ravinteiden imeytymistä. Tätä esiintyy myös muilla kasvinsyöjillä, kuten lehmillä, sonneilla ja vuohilla.
  2. Pieni mahalaukku: Tämä nopeuttaa ruoansulatusprosessia. Hevosilla ei ole märehtijöiden kaltaista mahaa, joten ravintoaineet eivät imeydy niillä ruoasta hyvin. Tätä ne kompensoivat syömällä useammin.
  3. Ohutsuoli, jossa on entsyymejä: Ohutsuolessa on ruokaa pilkkovia entsyymejä. Tämä prosessi ei ole kovin tehokas, mutta se auttaa niitä hyödyntämään syötyä ruokaa hieman paremmin.
  4. Paksusuoli, jossa on mikro-organismeja: Jotkut kasvinsyöjät käyttävät suolistossa elävien bakteerien apua ruoan hajottamiseen. Näin kasvien ravintoaineet vapautuvat ja imeytyvät helpommin.

Mitä kesyt hevoset syövät?

Kesyhevosilla on samantyyppinen ruokavalio kuin villihevosilla, eli niiden välillä ei ole juurikaan eroja. Kesyhevosten ravinnonsaantia kuitenkin rajoitetaan. Niille syötetään runsaskuituista rehua, jotta ne olisivat hyvin ravittuja. Yleisimpiä rehuja ovat seuraavat:

  • Heinä: Tämä on kuivattua rehua (varsia, lehtiä ja siemeniä), jota saadaan palkokasveista tai viljoista. Näistä kumpikin sisältää runsaasti proteiinia, kuitua ja hiilihydraatteja, eli ne ovat erinomaista ravintoa hevosille.
  • Laidun: Villihevosten tavoin kesyhevosetkin pystyvät laiduntamaan. Jotta tällainen ruokavalio sisältäisi riittävästi ravintoaineita, hevosen on syötävä lähes koko päivän ajan. Tästä syystä tätä ruokavaliota täydennetään usein heinällä.
  • Myrkylliset yrtit (vaatii varovaisuutta): Kaikki kasvit eivät sovellu hevosten ravinnoksi. Jotkut laitumilla kasvavat yrtit voivat olla niille myrkyllisiä, joten varovaisuutta tarvitaan.
  • Viljat: Viljoista hevoset saavat runsaasti energiaa. Siksi niitä suositellaan vain sellaisille hevosille, joilla on suuri energiantarve, kuten urheiluhevosilla. Viljoja ovat esimerkiksi kaura, maissi, ohra, vehnä ja ruis.
  • Hedelmät ja vihannekset: Näitä pidetään herkkuina, sillä ne eivät voi kuulua hevosten päivittäiseen ruokavalioon.
  • Suola ja kivennäisaineet: Elimistön osmoottisen tasapainon säätelemiseksi hevosten tulisi syödä kivennäisaineita lisäravinteena. Syynä on se, että niitä häviää elimistöstä hikoillessa ja varoja on täydennettävä ruokavalion kautta. Laitumelta ja heinästä nämä molekyylit kuitenkin puuttuvat, minkä vuoksi niitä tarjotaan suolakivinä tai lisätään erikseen eläimen ruokaan.

Teolliset rehuseokset eli tiivisterehut

Kaupoissa myytävien rehuseosten avulla hevoselle voidaan tarjota standardoitu ruokavalio. Tämä voi olla hyödyllistä, koska hevonen saa siitä suoraan ravintoaineita ja se on myös erittäin kätevä vaihtoehto omistajalle.

Kaupan rehuseokset ovatkin hyvä vaihtoehto hevosen ravitsemustarpeiden täydentämiseen, mutta ne eivät ole välttämättömiä kaikille hevosille. Jos niitä ei nimittäin käytetä harkiten, ne voivat johtaa hevosella pitkäaikaisiin terveysongelmiin, kuten lihavuuteen.

Hevonen syö ruohoa.

Hevoset hyödyntävät kasveissa olevia ravintoaineita, joita on kuitenkin vaikea sulattaa. Niillä on tämän vuoksi monimutkainen ruoansulatusjärjestelmä, joka auttaa niitä selviytymään ympäristössään. Tämä ominaisuus on auttanut niitä muodostamaan villejä populaatioita esimerkiksi Yhdysvalloissa, mikä kuvastaa näiden kauniiden eläinten sopeutumiskykyä.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Hevosen kaviokuume
My Animals
Lue se täällä My Animals
Hevosen kaviokuume

Kaviokuume eli laminiitti on hevosilla esiintyvä sairaus, jossa sarveiskavion ja sen sisäpuolella olevan martokavion välinen sälekerros eli lamina ...



  • Chamorro Morán, J. T. La alimentación del caballo. Agricultura de las Américas (Colombia)(no. 163) P. 22-23, 32-35.
  • Martínez, L. M. C. (2012). Alimentación del caballo: Importancia del heno. ExtremaduraPRE: la revista de la Asociación Extremeña de Criadores de Caballos de Pura Raza Española, (11), 32-33.
  • Martínez Marín, A. L. (2009). NRC e INRA para raciones de caballos de ocio basadas en forrajes secos y concentrados granulados. Archivos de zootecnia, 58(223), 333-344.
  • Marín, A. L. M. (2007) NUTRICIÓN DE CABALLOS DE OCIO ALIMENTADOS A PESEBRE. Producción animal y gestión. 5, 1-29
  • Álvarez-Romero, J. y R. A. Medellín. 2005. Equus caballus. Vertebrados superiores exóticos en México: diversidad, distribución y efectos potenciales. Instituto de Ecología, Universidad Nacional Autónoma de México. Bases de datos SNIB-CONABIO. Proyecto U020. México. D.F