Lampaiden käyttäytyminen

Lampaiden käyttäytyminen on erilaista kuin mitä ensisilmäyksellä voisi luulla. Tässä todisteet.
Lampaiden käyttäytyminen
Sara González Juárez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sara González Juárez.

Viimeisin päivitys: 08 helmikuuta, 2023

“Suvun musta lammas” on kielessämme yleinen sanonta, joka antaa viitteitä siitä, että näiden eläinten käytöstä ei juuri arvosteta. Lampaiden käyttäytyminen on lähemmin tarkasteltuna kuitenkin paljon moniulotteisempaa kuin uskoisi.

Lampaiden käyttäytymistä koskevat tutkimukset ovat antaneet ison panoksen sosiologialle ja vertailevalle psykologialle. Jos haluat oppia tuntemaan ihmistä hieman paremmin, tutustu lampaisiin – tässä kaikki niiden käyttäytymisestä!

Lampaiden alkuperä

Lampaat (Ovis orientalis aries) ovat nautaeläinten heimoon kuuluvia sorkkaeläimiä, joiden suhde ihmiseen alkoi niiden kesyttämisestä noin 11 000 eaa. Lammas on itse asiassa ensimmäinen ihmisten kesyttämä eläin.

Lampaat ovat tiukasti kasvinsyöjiä, jotka asuvat vuoristoalueilla mutta sopeutuvat hyvin eri korkeuksiin ja lämpötiloihin. Luonnossa lampaita voi yleensä nähdä kaikkialla missä on ruohoa tai matalia pensaita.

Lampaat kuuluvat märehtijöiden ryhmään, ja sellaisina ne laiduntavat jopa 10 tuntia päivässä. Märehtiminen on rento prosessi, johon kuuluu sosiaalista käytöstä, kuten sukimista.

Lampaat ovat laumaeläimiä

Lampaiden luonne on nöyrä ja rauhallinen, mutta ne pysyvät aina hieman valppaina reagoidakseen mahdollisiin uhkiin. Koska lampaat ovat saaliseläimiä, niiden pakoreaktiot ovat nopeita ja mahdottomia hallita.

Toisaalta lampaat ovat vahvasti seurallisia eläimiä. Ne pystyvät tunnistamaan toisensa yksitellen ja suosivat muiden ryhmänsä jäsenten seuraa. Eristyksiin joutuessaan ne kadottavat nopeasti ruoanetsimisvaistonsa ja kärsivät kovasta stressistä, jopa paniikista tai masennuksesta.

Lampaiden käyttäytyminen on mielenkiintoista.

Lampaiden viestintä

Yksilöt tunnistavat toisensa näkö- ja hajuaistin avulla. Näin lampaat pystyvät tutustumaan toisiinsa ja emot tietävät, kuka on niiden jälkeläinen. Myös seksuaalinen viestintä tapahtuu hajun perusteella, sillä urokset tunnistavat kiimassa olevat naaraat niiden erittämien feromonien avulla.

Jälkeläiset oppivat tunnistamaan perheensä hajun perusteella jo syntymästään lähtien ja muodostavat näin tarvittavat siteet koko laumaan. Varttuessaan ne luovat vahvan suhteen tovereihinsa ja osoittavat jopa kiintymystä läheisimpiä yksilöitä kohtaan. Lisäksi ne kommunikoivat keskenään ääntelemällä.

Nämä ovat lampaiden käyttäytymiseen kuuluvia tyypillisimpiä ääntelyääniä:

  • Määkiminen: Määkimisen merkitys riippuu tilanteesta, mutta yleensä kyseessä on huomiokutsu. Tätä havaitaan emojen ja karitsojen välillä tai lampaiden etsiessä laumasta irtautunutta yksilöä. Jokaisella uuhella on oma äänensävynsä.
  • Murahdukset: Murahduksin ääntelevät pääasiassa urokset paritteluaikana. Pehmeämpää murahtelua kuullaan emoilla, joilla on vastasyntyneitä poikasia.
  • Korskuminen: Tämä merkitsee yllättyneisyyttä, joskin lampaat korskuvat myös silloin, kun ne haluavat antaa varoituksen.
  • Hiljaisuus: Kun lammas ei ääntele ja on liikkumatta, se on yleensä tuskissaan tai sairas.

Lampaiden käyttäytyminen

Lampaat elävät suurissa laumoissa, jotka koostuvat enimmäkseen naaraista ja karitsoista ja vain muutamasta uroksesta. Laumassa on “opaslammas”, jota muut yksilöt seuraavat etsiessään ruokaa ja suojaa tai paetakseen vaaraa.

Urokset järjestävät hierarkiansa iän, fyysisen voiman ja lisääntymiskokemuksen perusteella, kun taas naaraat järjestävät hierarkiansa sukulaisuuden ja iän perusteella.

Vaikka lampaita pidetään yleisesti “epä-älykkäinä”, eräs tutkimus osoitti, että niiden älykkyysosamäärä ei ole paljon alhaisempi kuin sioilla ja se on käytännössä sama kuin lehmillä. Lampaat pystyvät oppimaan oman nimensä ja tunnistamaan sekä ihmisten että muiden lampaiden kasvot.

Current Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa lampailla kuvattiin itsekkääksi katsottua käyttäytymistä petojen hyökkäyksen aikana. Kun lampaat aistivat välittömän vaaran, ne kaikki pyrkivät lauman keskelle, sillä ulommaksi jääneet yksilöt ovat suuremmassa vaarassa.

Lampaiden käyttäytyminen laiduntamisen aikana

Lampaiden päivittäinen aktiivisuus noudattaa sykliä, johon kuuluu varhain aamulla tapahtuva ruokailu, lepo ja märehtiminen sekä toinen vähemmän tehokas ruokailu ennen nukkumaanmenoa. Jos lampaita pidetään vankeudessa, on tärkeää noudattaa tätä eikä pakottaa niitä muuttamaan aikataulujaan.

Koska lampaat ovat luonnostaan epäluuloisia eläimiä, eläintenhoitajan tulisi lähestyä niitä vähitellen ja tarkkailla alati niiden reaktioita. Laumaa on helpointa johtaa tunnistamalla opaslammas ja johdattamalla se kiinnostaviin paikkoihin. Muut lauman jäsenet seuraavat perässä.

Lampailla on yleensä taipumus laiduntaa yhdessä, mutta kun laitumet käyvät vähiin, ne hajoavat pienempiin ryhmiin. Ne pitävät kuitenkin aina silmällä muita lampaita reagoidakseen ajoissa vaaratilanteisiin.

Uuhien äidillinen käytös

Uuhien tiineys kestää noin viisi kuukautta, eli naaras voi synnyttää kaksi kertaa vuodessa. Karitsoinnin aikaan emo hakeutuu rauhalliseen, syrjäiseen paikkaan synnyttämään.

Emon ja karitsan välinen side syntyy fyysisen kosketuksen kautta. Emo sukii karitsaa nuolemalla, jotta tämä oppii tuntemaan sen ääntelyt ja tuoksun. Karitsa hakeutuu vaistomaisesti imetettäväksi ja oppii nopeasti tunnistamaan emonsa.

Jos karitsa erotetaan emosta ennen kuin tämä on tunnistanut sen ensimmäisen lipaisun perusteella, emo saattaa hylätä poikasen. Emon torjunta lamauttaa maidonerityksen, mikä vaikuttaa vakavalla tavalla karitsan selviytymiseen.

Ensimmäiset nuolaisut auttavat ylläpitämään karitsan ruumiinlämpöä, edistävät verenkiertoa ja auttavat poikasia nousemaan jaloilleen.

Lampaiden kouluttaminen

Lampaat ovat hyviä oppimaan. Pelokkaan luonteensa vuoksi muiden lajien – kuten koirien – kanssa käytetyt metodit eivät kuitenkaan niiden kohdalla toimi. Yleisimmin käytetty tekniikka on poisherkistäminen, jossa pelottavaa tilannetta toistetaan, kunnes se ei enää aiheuta pakoreaktiota.

Lampaiden kouluttaminen on erityisen hyödyllistä eläinlääkärikäyntien ja rutiinitarkastusten kannalta. Ruokaan turvautuminen turvallisuudentunteen vahvistamiseksi on enemmän kuin suositeltavaa, sillä stressi ja paniikki aiheuttavat näille nisäkkäille suuria terveysongelmia.

Lammaslauma laitumella.

Tiesitkö kaiken tämän lampaiden käyttäytymisestä? Saatat hyvinkin nähdä ne nyt eri silmin. Lampaat ovat epäilemättä mitä oivin esimerkki siitä, että ei ole eläintä karvoihin katsominen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Marino, L., & Merskin, D. (2019). Intelligence, complexity, and individuality in sheep. Animal Sentience4(25), 1.
  • King, A. J., Wilson, A. M., Wilshin, S. D., Lowe, J., Haddadi, H., Hailes, S., & Morton, A. J. (2012). Selfish-herd behaviour of sheep under threat. Current Biology22(14), R561-R562.
  • A. (2018, 5 agosto). Oveja – Información, características y curiosidades. Animapedia. https://animapedia.org/animales-terrestres/oveja/
  • Food Empowerment Project. (2020, 10 junio). Ovejas y Cabras. https://foodispower.org/es/animales-terrestres/ovejas-y-cabras/
  • Hinch, G. N. (2017). Understanding the natural behaviour of sheep. In Advances in sheep welfare (pp. 1-15). Woodhead Publishing.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.