Millainen kala on kirjolohi?

Kirjolohi on tyynenmerenlohien sukuun kuuluva lohikala, jonka ihminen on tuonut Pohjois-Amerikasta Suomeen. Se on saanut nimensä kiduskansissaan ja kyljissään olevista ruusunpunaisista juovista.

Kirjolohen ulkonäkö

Kirjolohi kuuluu tyynenmerenlohien sukuun ja lohien heimoon. Tämän Pohjois-Amerikasta kotoisin olevan kalan tieteellinen nimi on Oncorhynchus mykiss. Ihmiset ovat kuljettaneet kirjolohia Eurooppaan ja myös Suomeen.

Kirjolohi kasvaa tyypillisesti noin 40–70 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin 1–5 kg, mutta luonnossa on tavattu 1,2-metrinen yksilö, jonka arvioitiin olevan 11-vuotias. Kirjolohi muistuttaa ulkonäöltään lohta ja taimenta, mutta sillä on näitä kaloja pienempi pää, lyhyempi kuono ja korkeampi ruumiin muoto. Kirjolohen selkäpuoli on tummanharmaa, kyljet hopeanhohtoiset ja vatsapuoli vaalea. Sen kyljessä kulkee roosanpunainen raita ja sen selässä, kyljissä ja päässä on mustia pilkkuja. Kirjolohen väritys vaihtelee jossain määrin sen elinympäristön, ravinnon ja iän mukaan.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kirjolohi on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikan 60. leveyspiirin eteläpuolen Tyynenmereen laskevista vesistöistä, mutta ihmiset ovat kuljettaneet näitä kaloja myös Eurooppaan 1800-luvun lopulta asti. Suomeen ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin Saksasta vuonna 1894. Kirjolohi lisääntyy huonosti Suomen vesissä lyhyen kesän vuoksi, minkä takia kannat ovat istutusten varassa.

Kirjolohesta erotetaan kolme ekologista muotoa, jotka ovat koko elämänsä virtavesissä viettävä muoto, kylmien järvien muoto ja merestä jokiin kudulle nouseva muoto. Kirjolohi on erinomainen sopeutuja, joka pystyy sopeutumaan elämänsä aikana makean tai suolaisen veden elämään tai vaihtamaan elinpaikkaa suolaisen ja makean veden välillä. Kirjolohen ravintoon kuuluvat lähinnä hyönteistoukat, pintahyönteiset, äyriäiset ja kalat.

Kirjolohen viljely

Kirjolohi on suosittu ja edullinen ruokakala, jota viljellään paljon, ja se onkin ylivoimaisesti eniten viljelty kalalaji Suomessa. Suurin osa tuotannosta tapahtuu verkkoaltaissa Saaristomeren ja Ahvenanmaan vesillä. Suomessa viljeltyjä kirjolohia ruokitaan teollisesti tuotetuilla rehurakeilla, jotka sisältävät muun muassa kasvi- ja kalaöljyjä, kalajauhoa, vehnä-, soija-, papu- ja maissiproteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Viljellyt kirjolohet saavat punertavan värinsä rehuun lisätystä synteettisestä astaksantiini-pigmentistä. Luonnossa elävät kalat saavat värinsä ainakin osittain samasta pigmentistä, jota ne saavat muun muassa katkaravuista ja krilleistä.

Viljeltyjen kalojen ruokinnasta ympäristöön voi liueta fosforia, joka aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Kirjolohen viljelyn kokonaispäästöt tuotettua ravintoenergiayksikköä kohti olivat 15 vuotta sitten samaa luokkaa kuin naudan- ja sianlihantuotannossa.