Miten ja miksi torakat lentävät?
Torakat nähdään usein haitallisina ja vastenmielisinä hyönteisinä, sillä ne muun muassa pilaavat ruokavarastoja ja levittävät tauteja ulostamalla ruokailupaikoilleen. Kaikki torakat eivät ole samanlaisia, vaan eri torakkalajeja on olemassa noin 4ooo. Suomessa yleisin asuntotorakka on russakka, joka ei osaa lentää, mutta on olemassa myös monia torakkalajeja joilla tämä taito on.
Torakan fyysiset ominaisuudet
Selkeyttääksemme syitä siihen, että torakka toisinaan lentää, kerromme ensin hieman tämän hyönteisen fyysisistä piirteistä. Torakka on helppo tunnistaa litteähköstä molempiin päihin kapenevasta kehostaan. Jotkut torakkalajit voivat kasvaa yli kymmenen sentin mittaan, kehon malli pysyy silti samana.
Väriltään torakka on ruskea tai kellertävä. Sillä on pitkät tuntosarvet, ulospäin suuntautuneet, pitkät ja okaiset jalat ja suuret silmät pään sivuilla. Siipiä torakoilla on yleensä kaksi paria.
Miten torakat lentävät?
Kaikilla torakoilla on siivet, mutta useimmat lajit eivät käytä niitä lentääkseen. Siipiä on kaksi paria, joista ylimpiä kutsutaan etusiiviksi. Lepotilassa vasen etusiipi on oikean päällä. Toinen siipipari on etusiipien alla ja tulee esiin tarvittaessa.
Itse asiassa torakka ei varsinaisesti lennä, vaan liukuu hallitsemattomasti. Yleensä se avaa siipensä pelätessään, eli se yrittää lentää paetakseen.
Jokainen siipi liikkuu lennon aikana kahdeksikon muodossa, minkä vuoksi torakka voi lentää ainoastaan eteenpäin. Torakan aivoissa ei ole lainkaan lennonohjausta, eli sillä ei ole käytössään tasapaino- ja aistireseptoreita ilmassa lentämistä varten, kuten linnuilla on.
Saatat luulla, että torakka yrittää hyökätä sinua kohti lentäessään, mutta tosiasiassa se lentää hallitsemattomalla tavalla.
Mitkä torakkalajit lentävät?
Kaikki torakat eivät siis siivistään huolimatta pysty lentämään. Alla on esitelty osa lentokykyisistä torakkalajeista.
1. Surinam
Tämä tummanruskea torakka kasvaa noin 2,5 cm pituuteen. Ainoastaan lajin koirasyksilöt osaavat lentää lyhyitä matkoja. Tämä torakka saa ravintonsa puusta ja tekee tuhoa kasvillisuuden parissa.
2. Australiantorakka
Laajalle levinnyt australiantorakka elää pääasiassa trooppisessa ilmastossa. Tämä hyönteinen on yli 2,5 cm pitkä täysikasvuisena, ja sillä on keltaista rinnassaan.
3. Blattella asahinai
Tämä Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva laji muistuttaa germaanista Blattodea-lajia. Se on noin 2 cm pitkä ja väriltään vaaleanruskea.
4. Amerikantorakka
Tämä punertavan ruskea Yhdysvaltojen kaakkoisosissa elävä torakka on lähes 4 cm pitkä. Se on yksi harvoista torakkalajeista, joka pystyy lentämään melko hyvin.
5. Panchlora nivea
Tätä lajia kutsutaan toisinaan myös kuubantorakaksi, vaikka se onkin levinnyt myös Kuuban ulkopuolelle Karibianmeren alueelle sekä Yhdysvaltojen Floridaan ja Texasiin. Naaraat ovat koiraita suurempia kasvaen 2,5 cm mittaan, ollen siis noin sentin koiraita pidempiä. Molemmat sukupuolet ovat väriltään keltaisia tai vihertävän keltaisia.
6. Megaloblatta
Megaloblatta on todellinen lentoekspertti muihin torakoihin verrattuna. Tämän torakan siipien väli on 2 cm. Laji on alun perin kotoisin Väli- ja Etelä-Amerikasta.
7. Loboptera
Tällä tummanruskealla torakalla on kevyet siivet. Urokset lentävät melko hyvin, mutta naaraat eivät kykyne lentämään pienten siipiensä vuoksi. Loboptera on yksi laajimmin levinneistä torakkalajeista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pérez, J. R. (1989). La cucaracha vector de agentes patogenos. Bol Of Sanit Panam.
- Pascual, F. (2015) Orden Blattodea. Revista IDE@-SEA, 48, 1-13.
- Appel, A. G., & Rust, M. K. (1985). Outdoor activity and distribution of the smokybrown cockroach, Periplaneta fuliginosa (Dictyoptera: Blattidae). Environmental entomology, 14(6), 669-673.
- Jaramillo, G. I., Pavas, N. C., Cárdenas, J. C., Gutiérrez, P., Oliveros, W. A., & Pinilla, M. A. (2016). Blattella germánica (Blattodea: Blattellidae) como potencial vector mecánico de infecciones asociadas a la atención en salud (IAAS) en un centro hospitalario de Villavicencio (Meta-Colombia). Nova, 14(25), 19-25.