Pahoinpidellyt koirat ja sääli

Pahoinpidellyt koirat ja sääli

Viimeisin päivitys: 18 tammikuuta, 2021

Eläinten pahoinpitelyä on valitettavasti esiintynyt niin kauan kuin ihminen on elänyt eläinten läheisyydessä. Tänä päivänä ihmiset ovat entistä tietoisempia lemmikkien hylkäämisestä, kulkukissa ja -koiraongelmista ja eläinten kaltoinkohtelusta, mutta edelleen moni eläin elää elämäänsä pelossa, nälässä ja muuten epäinhimillisissä oloissa.

Ensimmäinen reaktiomme kuullessamme näitä surullisia tarinoita on voivottelu ja eläimen kohtalon surkuttelu. Totuus kuitenkin on, että tällaiset myötämieliset tunteet ovat hyödyttömiä, eivätkä auta lievittämään eläimen kärsimystä. Parempi tapa reagoida on selvittää, miten huono-osaisia eläimiä voi auttaa.

Sääli on turha tunne

Tunteet ovat tahattomia, emmekä me voi tukahduttaa niitä tai valita olla tuntematta niitä. Mutta koska ihmiset ovat rationaalisia olentoja, on olemassa asioita, joita voimme tehdä muuttaaksemme ajatuskulkuamme, jotta taas voimme muuttaa tunteitamme asioista. Meitä huonommassa jamassa olevien olentojen sääliminen on täysin luonnollista ja normaalia, erityisesti silloin, kun epäonnen kohteena ovat eläimet, koska ne ovat puolustuskyvyttömiä olentoja, jotka eivät ole tehneet mitään ansaitakseen mitään pahaa, mitä niille tapahtuu. Eläimet ovat aina alttiina olosuhteilleen, ja ihmiset osaavat olla todella julmia.

Mutta meidän on myönnettävä se fakta, että sellaiset säälin tunteet ovat lamauttavia. Pelkkä voivottelu ei auta tekemään muutosta tai estämään eläinten kärsimistä. Tämän tyyppinen suru on tunne, joka saa olomme huonoksi, mutta siinä on kaikki, mitä se antaa. Kun sääliä katsellaan niiden näkökulmasta, jotka tarvitsevat tukea, se on täysin turha tunne. Tämän lisäksi meidän tulisi muistaa, että suru voi muuttua itsesääliksi, mikä on vain negatiivinen asia ihmiselle tai eläimelle, jota se koskee: tässä tapauksessa kaltoinkohdelluille koirille.

Pahoinpidellyt koirat ja sääli

Kuinka reagoida pahoinpideltyihin koiriin

Surun sijasta on olemassa monia muita tunteita, joita voimme oppia tuntemaan. Mikä tahansa tunne, joka ajaa meidät tekemään muutosta pahoinpidellyn tai hylätyn eläimen tilanteeseen, on paljon hyödyllisempi. Jotta voisimme muokata tunteitamme uusiksi, meidän on ensin muutettava ajattelutapaamme. Esimerkiksi sen sijaan, että ajattelisimme “voi ressukkaa”, voimme ajatella seuraavanlaisesti: “Mitä voin tehdä eläinten hyväksi, jotta niitä ei kohdeltaisi huonosti?”

Vaihdetaan siis sääliminen vakaumukseksi. Tämä antaa meille paremmat lähtökohdat, jotta voimme tehdä jotakin, mikä todella auttaa kyseessä olevaa eläintä tai muita kaltoinkohdeltuja eläimiä. Sen sijaan, että olisimme tunteidemme lamauttamia, alamme tehdä jotakin hyödyllistä niiden eteen, jotka sitä tarvitsevat. Tuo jokin voisi olla niiden auttamista, jotka huolehtivat kaltoinkohdeltuja eläimiä, toisen karvaisen ystävän suojelemista, jotta siitä ei tule uhria, tai jopa kaltoinkohdellun eläimen adoptoimista.

Myötätunnon ja säälin ero

Voimme myös vaihtaa säälin tunteet myötätuntoon samanlaisin tuloksin: on todennäköisempää, että osallistumme hyvän tekoon ja teemme jotakin hyödyllistä ja tarpeellista. Myötätunto ajaa meitä vähentämään kärsimystä ja auttaa meitä ottamaan vastuuta ikävän tilanteen muuttamisesta.

Jos näemme sairaan eläimen tien reunalla ja sääliminen on ainoa asia, mitä teemme, saatamme ehkä ravistella päätämme turhaumuksesta, mutta todennäköisesti kuitenkin ajamme sitten sen ohi. Toisaalta taas myötätunto on tuollaisessa tilanteessa se jokin, joka saa meidät ottamaan eläimen mukaamme ja viemään sen eläinlääkärille. Myötätunto johtaa tällaisessa tilanteessa hoitoon pääsevään eläimeen.

Myötätunto on yhdessä vakaumuksen kanssa jotakin, joka voimaannuttaa ja inspiroi meitä muuttamaan sekä eläimen nykyhetken että tulevaisuuden. Mitä tulee nykyhetkeen, niin suojelemme sitä välittömältä vaaralta. Ja mitä tulee tulevaisuuteen, niin myötätunto ei anna meidän lopettaa ennen kuin löydämme sille perheen, joka pitää siitä huolta sen loppuelämän ajan.

Säälin voi myös muuntaa positiiviseksi ylpeydeksi. Sen sijaan, että puhuisimme vain koiran kamalasta menneisyydestä, voimme ihailla sen kykyä päästä eteenpäin ja olla ylpeitä siitä, kuinka se on päässyt yli vaikeasta tilanteestaan. Muista, että koirilla on uskomaton määrä sinnikkyyttä ja merkittävää selviytymiskykyä.

Siksi on parempi iloita menneisyydestään eroon päässeiden koirien voitosta kuin sääliä niitä. Ne eivät ole uhreja; ne ovat selviytyjiä, sankareita, joilla on voima paeta helvetistä ja mistä tahansa muusta, mitä elämä niiden eteen tuokin.

Pahoinpidellyt koirat ja sääli

Ei enää pelkkää sääliä

Kun tapaamme koiran, jota on kohdeltu kaltoin tai joka on kokenut hylätyksi tulemisen, asetumme yleensä sen asemaan ja tunnemme saman pelon ja ahdistuksen, mitä sekin tuntee. On monia asioita, joita voimme tehdä tällaisessa tilanteessa olevan eläimen hyväksi, mutta yksi asia, jota meidän tulisi aina välttää, on katsoa sitä säälivästi.

Kaltoinkohdeltujen koirien katsominen säälillä ilmaisee huolta ja pelkoa, ja koirat aistivat sen. Jos olemme huolissamme, koirakin huolestuu. Eläin jatkaa pelon tuntemista. Meidän oltava varovaisia tavassa, jolla käsittelemme niitä, jos haluamme auttaa niitä toipumaan. Toisaalta taas jos olemme ylpeitä siitä, että meillä on selviytyjäkoira kodissamme, niin arvostamme sen edistystä ja siitä tulee itsevarmempi. Osaamme olla paremmin sen seurana ja tukena sen toipumisen tiellä.

Toimi tukeaksesi kaltoinkohdeltuja koiria

Kun luemme tarinan eläinten kaltoinkohtelusta, voimme tehdä monia muita asioita surkuttelun sijasta. Esimerkiksi voimme antaa tukeamme jollekulle, joka on ottanut hylätyn eläimen hoteisiinsa ja auttaa heitä eläinlääkärilaskuissa tai ruoan kanssa. Toinen asia, mitä voimme tehdä, on auttaa etsimään turvallisen adoptioperheen pitämään koirasta huolta sen jälkeen, kun se on alkanut toipumaan. Voimme myös liittyä eläinsuojeluyhdistykseen estääksemme sellaista eläinten kohtelua, auttaen näin vähentämään eläinten kaltoinkohtelutapauksia tulevaisuudessa.

Meidän on kiinnitettävä eläinten kaltoinkohteluun aktiivisesti huomiota ja tehtävä jotakin käytännönläheistä, jotta voimme pitää pahoinpidellyistä eläimistä huolta. Joka ikinen vapaaehtoinen ihminen ja jokainen auttava käsipari on eläinten turvakodissa ehdottoman tarpeellinen. Ne pelastavat kirjaimellisesti henkiä.

Mutta muista, että jos vain koet sääliä kaltoinkohdeltuja eläimiä kohtaan, et tee mitään näistä arvokkaista ja tarpeellisista asioista. Sääliminen lamauttaa meidät ja estää meitä toimimasta – ja toimiminen on jotakin, mitä hylätyt tai pahoinpidellyt eläimet todella tarvitsevat.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.