Uudenseelannindelfiini on uhanalainen kirjodelfiinilaji

22 lokakuu, 2020
Uudessa-Seelannissa elävä uudenseelannindelfiini on pienin tunnetuista delfiinilajeista. Niiden populaatio on pienentynyt nopeasti, ja laji luokitellaan tänä päivänä erittäin uhanalaiseksi.

Uudenseelannindelfiini, tieteelliseltä nimeltään Cephalorhynchus hectori, on yksi neljästä kirjodelfiineihin kuuluvasta lajista. Nimensä mukaisesti nämä delfiinit elävät ainoastaan Uudessa-Seelannissa.

Uudenseelannindelfiini on hyvin aktiivinen ja leikkisä eläin, joka pitää aallokosta. Sen ravintoa ovat äyriäiset ja pienet kalat. Saaliinsa kiinni saamiseksi uudenseelannindelfiini tekee nopeita sukelluksia, jotka kestävät enimmillään 90 sekuntia.

Millainen eläin on uudenseelannindelfiini?

Ulkonäkö

Uudenseelannindelfiini muistuttaa huomattavasti muita delfiinejä, joskin se on pienin kaikista tunnetuista delfiinilajeista. Sen vartalo on lyhyt, pullea ja torpedomainen, ja se kasvaa 1,2-1,6 metrin kokoon ja painaa täysikasvuisena 40-60 kiloa. Urokset ovat hieman naaraita suurempia.

Vaikka uudenseelannindelfiini näyttääkin ensisilmäyksellä harmaalta, päivänvalossa sen kehossa on nähtävissä useita erilaisia sävyjä. Sen kyljet ja selkä ovat vaaleanharmaat ja vatsa valkoinen, minkä lisäksi sen kyljissä on tummempi raita. Sen pyrstö, rintaevät ja pyöreän muotoinen selkäevä ovat mustat.

Myös uudenseelannindelfiinin kasvoissa, silmien ympärillä, on tummempi alue. Sen nokka on kohtalaisen lyhyt ja myös siinä on musta täplä. Tällä delfiinillä on 24-31 hammasta sekä ylä- että alaleuassaan.

Four Hector's dolphins in the water.

Uudenseelannindelfiini on helppo sekoittaa moniin muihin delfiinilajeihin ja jopa tiettyihin valaisiin. Nämä eläimet pystyy kuitenkin erottamaan toisistaan, kunhan ymmärtää, miten monimutkainen ja monimuotoinen niiden väritys on.

Populaatio ja levinneisyys

Uudenseelannindelfiinejä tavataan vain Uuden-Seelannin eteläsaaren ympäristössä ja Pohjoissaaren länsirannikolla. Millään muulla valaslajilla ei ole näin pientä levinneisyysaluetta. Uudenseelannindelfiinejä tavataan enimmäkseen kesällä matalissa vesissä. Niillä on taipumus liikkua hieman laajemmalla alueella talvisaikaan.

Pohjoissaaren ympäristössä elävä populaatio on geneettisesti eristyksissä muista populaatioista, minkä vuoksi se onkin luokiteltu omaksi alalajikseen.

Uudenseelannindelfiinejä on raportoitu liikkuvan myös Australian ja Malesian lähistöllä, mutta toistaiseksi nämä näyttävät kuitenkin olevan virheellisiä havaintoja, ja tosiasiassa kyseessä on ollut jokin muu delfiinilaji.

A Hectors dolphin off the coast of New Zealand.

Laji on sukupuuton partaalla

Uudenseelannindelfiinipopulaatio on pienentynyt alle puoleen kolmen sukupolven aikana, minkä johdosta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli lajin erittäin uhanalaiseksi vuonna 2008. Vuonna 2012 arvioitiin, että Uuden-Seelannin vesillä ui enää 55 uudenseelannindelfiiniä.

Suurin uhka uudenseelannindelfiineille ovat kalastusverkot, joihin nämä uhanalaiset eläimet voivat sotkeutua. Muita vaaroja lajille ovat:

  • Laivojen potkurien aiheuttamat vammat
  • Kalastus ja uintitilan vähentyminen
  • Maa- ja metsätalouden aiheuttama vesien saastuminen
  • Muutokset elinympäristössä
  • Sairaudet, etenkin bruselloosi
  • Dawson, S. M. 2002. Cephalorhynchus dolphins Cephalorhynchus spp. In: W. F. Perrin, B. Wursig and J. G. M. Thewissen (eds), Encyclopedia of Marine Mammals, pp. 200-204. Academic Press. Online: https://books.google.es/books?id=TwFUimDtz7sC&pg=PA553&dq=Dawson,+S.+M.+2002.+Cephalorhynchus+dolphins+Cephalorhynchus+spp.+In:+W.+F.+Perrin,+B.+Wursig+and+J.+G.+M.+Thewissen+(eds),+Encyclopedia+of+Marine+Mammals,+pp.+200-204.+Academic+Press&hl=es&sa=X&ved=0ahUKEwjsiLuhuPXiAhXN8OAKHasqAfoQ6AEIKDAA#v=onepage&q=Cephalorhynchus%20dolphins%20&f=false
  • Reeves, R.R., Dawson, S.M., Jefferson, T.A., Karczmarski, L., Laidre, K., O’Corry-Crowe, G., Rojas-Bracho, L., Secchi, E.R., Slooten, E., Smith, B.D., Wang, J.Y. & Zhou, K. 2013. Cephalorhynchus hectoriThe IUCN Red List of Threatened Species 2013: e.T4162A44199757. http://dx.doi.org/10.2305/IUCN.UK.2013-1.RLTS.T4162A44199757.en. Downloaded on 19 June 2019.
  • https://www.wwf.es/?21680/Los-delfines-de-Maui-al-filo-de-la-extincin
  • Dawson, S.M.  Cephalorhynchus Dolphins: C. heavisidii, C. eutropia, C. hectori, and C. commersonii. Enclyclopedia of Marine Mammals, pp. 166-172. 3ªEd. Academic Press. (2018). https://doi.org/10.1016/B978-0-12-804327-1.00086-8. Online: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/B9780128043271000868
  • Buckle K, Roe WD, Howe L, Michael S, Duignan PJ, Burrows E, et al. Brucellosis in Endangered Hector’s Dolphins (Cephalorhynchus hectori). Vet Pathol. 1 de septiembre de 2017;54(5):838-45. Online: https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0300985817707023