Pikkukorppikotka: elinympäristö, piirteet ja muuta mielenkiintoista tietoa

Pikkukorppikotkan höyhenpeitteen väri muuttuu sen kasvaessa. Nuorilla yksilöillä on ruskea höyhenpeite, jossa on aavistus sinertävänharmaata, ja aikuisina ne ovat valkoisia.

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Cesar Paul Gonzalez Gonzalez.

Viimeisin päivitys: 24 toukokuuta, 2023

Pikkukorppikotka on erikoisen näköinen lintu, joka on kotoperäinen Afrikassa, Euroopassa ja Intiassa. Se oli ennen melko yleinen laji Espanjassa, mutta nykyään sen kanta on vähentynyt huomattavasti myrkkyjen käytön vuoksi.

Lajin tieteellinen nimi on Neophron Percnopterus. Se kuuluu Accipitridae-heimoon, johon kuuluvat useimmat päiväpetolinnut, kuten kotkat, haukat ja korppikotkat. Lue lisää pikkukorppikotkasta täältä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Vaikka pikkukorppikotkan luontainen levinneisyys rajoittuu Etelä-Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan, Kanariansaarilla ja Kap Verdellä on joitakin yksittäisiä populaatioita. Se viihtyy vuoristoisilla ja kallioisilla seuduilla, joilla on korkeita jyrkänteitä. Se pystyy kuitenkin sopeutumaan muillekin alueille, kunhan sen elinympäristössä ole ihmispopulaatioita.

Pikkukorppikotkan piirteet

Toisin kuin muut petolinnut, pikkukorppikotka on keskikokoinen yksilö, jolla on vain vähän petoeläinten piirteitä. Se on keskimäärin 60 senttimetriä pitkä, ja sen siipiväli on hieman yli 160 senttimetriä. Sillä on keltainen naama, aivan kuin naamari, ja valkoinen höyhenpeite, jossa on muutamia kermanvärisiä, ruskeita ja mustia laikkuja.

Yksi merkittävä ero muihin petolintuihin nähden on sen erikoinen kaareva nokka, jota se ei käytä saaliinsa lihan repimiseen. Itse asiassa korppikotkat käyttävät nokkaansa ravinnon poimintaan tai pienten hyönteisten pyydystämiseen.

Muiden korppikotkien tavoin pikkukorppikotkan ruokavalio perustuu raatojen syömiseen. Mutta koska se on paljon pienempi kuin muut lajinsa linnut, se yleensä lähestyy raatoja viimeisenä. Se valitseekin huolellisesti saaliin ravitsevimmat osat ja jatkaa etsintää tehostaakseen ravinnonsaantiaan.

Vaikka pikkukorppikotka onkin pääasiassa haaskalintu, se kykenee myös metsästämään ja tappamaan pieniä haavoittuneita tai sairaita eläimiä. Ainoa ongelma tässä on se, että se ei kykene repimään raatoa kappaleiksi, joten se tarvitsee muita haaskalintuja viimeistelemään työn.

Joissakin tapauksissa se helpottaa ravinnonsaantiaan tonkimalla kaatopaikkoja. Se pystyy jopa syömään kotieläinten ulosteita. Tällä tavalla se hyödyntää hajoavaa orgaanista ainesta ilman, että sen tarvitsee odottaa muiden lintujen apua, mikä säästää sen vaivannäöltä ja antaa sille enemmän valinnanvaraa ruokavalioonsa.

Käyttäytyminen

Koska pikkukorppikotka tarvitsee elinympäristöönsä muita petolintuja saadakseen kunnolla ravintoa, sillä on taipumusta elää samankaltaisten lajien lähellä. Siksi niiden voi nähdä elävän ryhmässä tai yksin, riippuen elinympäristössä saatavilla olevista resursseista.

Joillakin yksilöillä on erilaisia varoituslentoja, joilla ne suojelevat pesiään saalistajilta. Niitä tehdään kuitenkin vain pesimäaikoina, sillä muulloin ne sietävät paremmin eri eläinlajien läsnäoloa.

Lisääntyminen

Pikkukorppikotka on yksiavioinen lintu, joka valitsee yhden kumppanin koko elämänsä ajaksi. Se pesii kerran vuodessa, ja paritteluaika vaihtelee elinympäristön mukaan, mutta yleensä se sijoittuu maaliskuun ja toukokuun välille.

Kun pikkukorppitkotkat saavuttavat sukukypsyyden, urokset alkavat kosiskella naaraita lentonäytöksillä, joihin kuuluu useita syöksyjä. Näin ne kiinnittävät mahdollisen kumppaninsa huomion ja näyttävät sille fyysisiä taitojaan. Jos naaras hyväksyy uroksen, se tarttuu sitä laskeutumisen aikana kynsistä kiinni, ja ne lentävät hetken yhdessä vahvistaakseen suhteensa.

Pikkukorppikotkat pesivät yleensä kallioilla tai kallioisissa laaksoissa, mikä suojaa niitä joiltakin elinympäristönsä tavallisilta saalistajilta. Ne käyttävät pesänsä rakentamiseen eläinten karvoja, oksia ja luunrippeitä. Tämän vuoksi poikaset pysyvät melko lämpiminä ja suojassa, vaikka ovatkin korkealla.

Naaraat munivat keskimäärin kaksi munaa kaudessa, ja haudonta kestää noin 45 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo huolehtii niistä, kun taas uros tuo ruokaa ja vartioi reviiriä. Poikaset lähtevät pesästä kolmen kuukauden iässä ja itsenäistyvät neljän kuukauden iässä.

Pikkukorppikotkakannan ongelmat

Pikkukorppikotkia arvellaan tätä nykyä olevan 10 000 – 100 000 yksilöä, mutta kanta näyttää hupenevan tasaiseen tahtiin. Suurimmat syyt tähän ovat salametsästys ja laittomien torjunta-aineiden käyttö, minkä vuoksi siitä on tullut harvinainen laji useilla alueilla Espanjassa ja Portugalissa.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut pikkukorppikotkan uhanalaiseksi lajiksi. Tämän seurauksena useat maat ovat ryhtyneet toimiin tunnistaakseen ja hävittääkseen lintuun kohdistuvat uhat. On vielä liian aikaista sanoa, tehoavatko nämä toimenpiteet, mutta ilman niitä on selvää, että tämä kaunis lintu on vaarassa kuolla sukupuuttoon.