Voeltzkowin kameleontti nähtiin Madagaskarilla vuosisadan tauon jälkeen

Voeltzkowin kameleontit ovat 13–26 senttimetriä pitkiä, mutta naaraat ovat yleensä uroksia pienempiä. Haluaisitko tietää, miksi tämä laji katosi ihmisten tutkasta?
Voeltzkowin kameleontti nähtiin Madagaskarilla vuosisadan tauon jälkeen
Cesar Paul Gonzalez Gonzalez

Kirjoittanut ja tarkastanut biologi Cesar Paul Gonzalez Gonzalez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Lajin julistaminen sukupuuttoon kuolleeksi ei ole yksinkertaista, sillä väitteen tueksi tarvitaan useita tutkimuksia. Tämän seurauksena maailmassa on monia “kadonneita” eläimiä, joiden täydellisestä häviämisestä asiantuntijoilla ei ole varmuutta. Yksi esimerkki tästä on Voeltzkowin kameleontti, kaunis matelija, joka oli kadoksissa yli vuosisadan.

Lajin tieteellinen nimi on Furcifer voeltzkowi, ja se kuuluu Chamaeleonidae-heimoon. Tämä matelija on Madagaskarin kotoperäinen laji, joka kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1893. Se nähtiin kuitenkin viimeksi vuonna 1905, minkä jälkeen se katosi yli sadaksi vuodeksi. Jatka lukemista ja tutustu Voeltzkowin kameleontin historiaan.

Voeltzkowin kameleontti on huonosti tunnettu laji

Vuonna 1893 saksalainen eläintieteilijä Oskar Boettger kuvaili useita matelijoita Senckenbergin luonnonhistoriallisen museon kokoelmasta. Niiden joukossa oli kaunis vihreä kameleontti, jolla oli samanlainen sarvi kuin Madagaskarin kameleontilla (Furcifer labordi). Tämä uusi laji nimettiin Voeltzkowin kameleontiksi kerääjänsä Alfred Voeltzkowin mukaan.

Tässä vaiheessa uudesta eläimestä tiedettiin vain sen ulkonäkö ja se, että se oli kotoperäinen Länsi-Madagaskarilla. Vuosina 1903–1905 Alfred Voeltzkow teki kuitenkin retken Itä-Afrikkaan ja kohtasi kameleontin uudelleen, jolloin hän sai tilaisuuden kuvata sitä paremmin.

Tämä oli viimeinen kerta, kun tästä matelijasta tehtiin havaintoja useisiin vuosikymmeniin.

Kadonneita lajeja etsimässä

Hieman yli sata vuotta myöhemmin voittoa tavoittelematon Global Wildlife Conservation -järjestö laati listan 25 etsityimmästä lajista vuonna 2017. Tämän tarkoituksena oli saada asiantuntijat liikkeelle lajien löytämiseksi tai niiden sukupuuton vahvistamiseksi. Lajit kuten Bolitoglossa jacksoni, Vietnamin kääpiökauris (Tragulus versicolor) ja Wallacen jättiläismehiläinen (Megachile pluto) löydettiin ensimmäisinä uudelleen.

Voeltzkowin kameleontti oli listan kuudennella sijalla, joten uusia retkikuntia valmisteltiin sen ja muiden matelijoiden etsimiseksi. Asiantuntijat toivoivat, että näin saataisiin selville kaikki mitä näistä eläimistä ei vielä tiedetty.

Retkikunta Luoteis-Madagaskarille

Kaikki retkivalmistelut saatiin päätökseen maaliskuussa 2018, jolloin alkoi kahden viikon mittainen matka, joka johti Voeltzkowin kameleontin uudelleenlöytämiseen. Retkikuntaa johti Frank Glaw, Münchenin valtiollisen eläintieteellisen museon selkärankaisten osaston johtaja.

Vaikka ryhmä koostui alan asiantuntijoista, retken ensimmäiset päivät eivät tuottaneet tulosta. Matkan loppupuolella seikkailijat kohtasivat kuitenkin jälleen kerran kauniin Voeltzkowin kameleontin. Tämä ei merkinnyt ainoastaan sukupuuttoon kuolleeksi luullun lajin paluuta, vaan tarjosi myös tilaisuuden oppia lisää tämän eläimen biologiasta.

Huhtikuussa 2018 tämä uskomaton kameleontti siis löydettiin uudelleen 113 vuoden kadoksissa olon jälkeen. Lisäksi tehtiin ensimmäiset havainnot naarasyksilöistä; niillä oli kauniita piirteitä, joista ei ollut aiemmin edes tiedetty.

Ennennäkemättömät naaraat

Voeltzkowin kameleontti kuvailtiin ensimmäisen kerran uroksia tarkastelemalla, ja naaraiden ei uskottu eroavan niistä merkittävästi. Kun kameleontti sitten löydettiin uudelleen, tutkijat tajusivat olleensa väärässä.

Lajin naarailla voi esiintyä kirkkaita väriyhdistelmiä, joissa on violetin, oranssin, punaisen, vihreän, valkoisen ja mustan sävyjä. Värikuviot vaihtelevat naaraan mielialan mukaan, mutta stressaantuneena se pystyy muuttamaan väritystään rajustikin.

Kirkkaita värejä nähdään vain naarailla, jotka ovat jo paritelleet ja kantavat munia. Tämä mekanismi näyttäisi olevan uroksille merkki niiden naaraiden tunnistamiseksi, jotka eivät ole vielä paritelleet.

Miksi Voeltzkowin kameleonttia ei ole nähty uudelleen?

Tämä “kadonnut” laji on sukua Furcifer labordille, joka on tunnettu siitä, että sen elinajanodote on kameleonteista lyhyin (4–5 kuukautta). Tämä viittaa siihen, että Voeltzkowin kameleontin elinkaari on todennäköisesti sama.

Toisin sanoen Voeltzkowin kameleontti elää luultavasti vain muutaman kuukauden, kunnes se katoaa elinympäristöstään. Siksi sitä on lähes mahdotonta havaita tiettyinä vuodenaikoina. Mainitsemamme retkikunnan ansiosta kuitenkin selvisi, että parhaat kuukaudet matelijan löytämiseen ovat maalis- ja huhtikuu.

Voeltzkowin kameleontin tarina on hyvä merkki luonnonsuojelijoille, sillä se auttaa heitä ymmärtämään tällaisia eläimiä paremmin. Muut samassa tilanteessa olevat lajit eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Monista uhanalaisia eläimiä koskevista huonoista uutisista huolimatta, ja eri järjestöjen työn ansiosta, näillä “kadonneilla” eläimillä on yhä mahdollisuus säästyä sukupuutolta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Voeltzkow, Alfred (1913). Reise in Ostafrika in den Jahren 1903-1905. Bild 3 Heft 4-5. Stuttgart. p. 306.
  • Boettger, O. 1913. Reptilien und Amphibien von Madagascar, den Inseln und dem Festland Ostafrikas. Pp. 269-375. In: Voeltzkow, A. Reise in Ostafrika in den Jahren 1903-1905. Wissenschaftliche Ergebnisse. Vol. 3. Systematische Arbeiten. Schweizerbart’ sche Verlagsbuchhandlung, Nägele und Sproesser, Stuttgart.
  • Glaw, F., Prötzel, D., Eckhardt, F., Raharinoro, N. A., Ravelojaona, R. N., Glaw, T., Glaw, K., Forster, J. & Vences, M. (2020). Rediscovery, conservation status and genetic relationships of the Malagasy chameleon Furcifer voeltzkowi. SALAMANDRA, 56(4), 342-354.
  • Sentis, M., Chang, Y., Scherz, M. D., PrÖtzel, D., & Glaw, F. (2018). Rising from the ashes: resurrection of the Malagasy chameleons Furcifer monoceras and F. voeltzkowi (Squamata: Chamaeleonidae), based on micro-CT scans and external morphology. Zootaxa, 4483(3), 549-566.
  • Eckhardt, F. (2020). A Short Story: Senescence in an Annual Reptile, Labord’s Chameleon (Furcifer Labordi) (Doctoral dissertation, Georg-August-Universität Göttingen).

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.