Beira: hyvin erikoinen eläin
Beira tai beira-antilooppi kuuluu niihin harvoihin lajeihin, jotka asuvat mieluiten Afrikan sarven kuivilla vuoristoalueilla. Se on hyvin erikoinen sorkkaeläin, melko pieni, ja sen elämä on hyvin kiehtovaa. Oletko koskaan kuullut siitä?
Sen tieteellinen nimi on Dorcatragus megalotis, ja se kuuluu onttosarvisten heimoon ja gasellien alaheimoon, johon kuuluu 15 sukua ja 38 lajia. Se on hyvin reviirihaluinen eläin ja myös alueen uhanalaisin sorkkaeläin. Jatka lukemista ja opi siitä enemmän!
Beiran yleiset ominaisuudet
Beira kuuluu pienikokoisiin antilooppeihin. Sen säkäkorkeus on enintään 60 senttimetriä, ja keskiarvo on 57 senttimetriä. Sen paino vaihtelee 9 ja 14 kilon välillä. Beiran ruumiinpituus on noin 93 senttimetriä, ja sillä lyhyt häntä, 5-8 senttimetriä pitkä.
Tämän lajin naaraiden ja urosten välillä ei ole suurta eroa koon ja painon suhteen. Uroksilla on suorat sarvet, jotka saavuttavat maksimissaan 12 senttimetrin korkeuden.
Värityksen puolesta beiralla on punertavaa sävyä päässä, ja kyljessä on helposti erotettavissa oleva tumma viiva kyynärpäiltä takaraajoihin, joka erottaa selän ja vatsan alueen toisistaan. Selkä ja kaula ovat harmahtavat. Lisäksi vatsan alueella ja reisien sisäpuolella on kermanvärisestä vaaleanpunertavaan vaihtelevia sävyjä.
Lajin olennainen piirre on suuret korvat, joiden sisällä on pitkiä, mustavalkoisia karvoja. Niiden muodostama kuvio on erittäin hyödyllinen yksilöiden erottamisessa. Tieteellinen nimi Dorcatragus megalotis viittaa tähän eläimen piirteeseen.
Missä beira elää?
Tämä antilooppi on kotoperäinen ja endeeminen Itä-Afrikassa, ja sen levinneisyys ulottuu Adeninlahdelta Itä-Afrikan sarveen. Sitä on tavattu myös Somaliassa, Etiopiassa ja Djiboutissa.
Vaikka sen asuinalueella on ollut konflikteja useiden vuosien ajan, se viettää suurimman osan elämästään kuivilla vuoristoalueilla. Arvioiden mukaan se voi elää jopa 2000 metrin korkeudessa merenpinnasta, mikä tarkoittaa myös alueita, joilla on niukkaa kasvillisuutta.
Käyttäytyminen
Se liikkuu pareittain tai pienissä laumoissa , jotka koostuvat hallitsevasta uroksesta ja useista naaraista vasoineen. Suurinta aktiivisuutta havaitaan päivän alussa ja iltapäivän lopulla. Beira on myös hyvin alueellinen ja paikallaan pysyvä.
Lajille on tyypillistä, että kaikki lauman jäsenet ulostavat samaan paikkaan. Uskotaan, että näin ne merkitsevät reviirinsä ja että se auttaa niitä pitämään ryhmänsä yhtenäisenä. Samoin latriinin eli käymäläalueen kunnossapito on tärkeää.
Tapahtuma tehdään peräkkäin tietyntyyppisenä rituaalina, ja uros suorittaa prosessin viimeisenä. Kun se menee latriinille, se haistelee ensin kaikki lantakasat ja lyö ne sorkillaan maahan peittääkseen ne.
Dominoiva uros vastaa latriinien hoidosta. Kun näin ei tapahdu, se on merkki siitä, että ryhmässä ei ole täysikasvuista urosta tai että se on sairas.
Nämä eläimet ovat kasvissyöjiä. Niiden ruokavalio koostuu niiden luonnollisessa elinympäristössä kasvavien pensaiden lehdistä ja versoista. Ne syövät myös yrttejä, ruohoja ja mehikasveja. Niiden ulosteiden analyysin perusteella voidaan todeta, että ne ovat ravinnonkerääjiä. Tämä tarkoittaa, että ne valitsevat kasvit, joista on eniten hyötyä niiden elimistölle.
Vaikka ne elävät kuivilla alueilla, näyttää siltä, että veden löytäminen ei ole näille nisäkkäille kovin tärkeää. Ne pystyvät hyödyntämään ravinnon sisältämää nestettä.
Lisääntyminen
Lisääntymisprosessi tapahtuu kausittain. Kun naaraalla on kiima-aika, uros alkaa haistella sen sukupuolielinten alueita ja virtsaa usein. Kun naaras on valmis, se pysyy paikallaan ja nostaa häntäänsä.
Kantoaika on 6 kuukautta. Tämän jälkeen syntyy täysin kehittynyt vasa. Kuten muillakin antilooppilajeilla, kestää vain muutaman minuutin kunnes se nousee seisomaan ja ottaa ensimmäiset askeleensa. Sen jälkeen se hakeutuu emon luo ruokailemaan.
Kun vasa on syntynyt, naaras on kiimassa uudelleen 5-13 päivän kuluttua. Imetys kestää 3-4 kuukautta, jolloin vasa vieroitetaan. Vasat pystyvät kuitenkin syömään kiinteää ruokaa jo kahden päivän kuluttua syntymästä, ja niille ominainen märehtiminen alkaa kolmen viikon iässä.
Beiran suojelutilanne
Beira on uhanalainen eläin. Vuodesta 1996 lähtien se on kuulunut vaarantuneiden luokkaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan. Sen tärkeimpiä uhkia ovat elinympäristön heikkeneminen ja metsästys.
Sen elinympäristön häviäminen johtuu muun muassa kuivuudesta, kotieläinten liikalaiduntamisesta ja puiden kaatamisesta puuhiileksi. Tällaiset puut ovat välttämättömiä, sillä ne tarjoavat varjoa tälle lajille.
Tämä Afrikan mantereen hyvin erikoinen eläin on siis vaarassa kuolla kokonaan sukupuuttoon, ja kaikki tämä johtuu ihmisistä. Tämän pitäisi herättää pohtimaan ja ryhtymään päättäväisiin toimiin tämän antiloopin ja muiden lajien suojelemiseksi, jotka kärsivät kantojensa kutistumisesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Giotto, N., Obsieh, D., Joachim,J., & Gerard, J. (2009). The population size and distribution of the Vulnerable beira antelope Dorcatragus megalotis in Djibouti. Fauna & Flora International, Oryx, 43(4), 552–555.
- Giotto, N., Picot, D., Moussa, E., Rech, J., Maublanc, M., Bideau, E., Mohamed, N., Gerard, J. (2016). Compared diets of sympatric beira antelopes and domestic goats in the growing season. European Journal Wildlife Research, 62, 687–693.
- Hammer, C. (2011). Ex situ management of Beira antelope Dorcatragus megalotis at Al Wabra Wildlife Preservation, Qatar. International Zoo Yearbook, 45, 259-273.
- IUCN SSC Antelope Specialist Group. (2016). Dorcatragus megalotis. The IUCN Red List of Threatened Species 2016: e.T6793A50185898.