Miten valaat lisääntyvät ja syntyvät?
Tiedämme valaista ja muista merieläimistä erilaisten havaintojen kautta, mutta tämä on vain pieni osa niiden elämää. Mitä tapahtuu muina aikoina merten syvyyksissä? Miten valaat lisääntyvät? Ja miten ne syntyvät?
Valaat ovat merinisäkkäitä ja tällaisina ne lisääntyvät vedessä. Naarasvalas käy läpi pitkän tiineyden ja synnyttää poikasen, jota se imettää kokonaisen vuoden ajan. Haluatko tietää lisää valaiden lisääntymisestä? Jatka lukemista.
Miten valaat lisääntyvät?
Valaat lisääntyvät urosten ja naarasten saavuttaessa sukukypsyyden 5–7 vuoden iässä, vaikkakin eri valaslajien välillä on pieniä eroja. Hedelmöitys on sisäinen, ja parittelu voi tapahtua tiettyyn aikaan vuodesta, kun naaraat ovat vastaanottavaisia, tai jopa ympäri vuoden.
Valaat ovat moniavioisia nisäkkäitä, joiden lisääntyminen tapahtuu useiden yksilöiden kesken. Tämä lisää onnistumisen todennäköisyyttä ja lajin geneettistä vaihtelua ainakin pitkällä aikavälillä.
Esimerkiksi etelänmustavalaiden kohdalla – toisin kuin muilla lajeilla – kumppaninetsinnässä ei ole kilpailua ja naaras voi paritella kaikkien ryhmän urosten kanssa. Taistelu tapahtuu siittiöiden tasolla: emo tulee tiineeksi urokselle, jonka siemennesteen laatu on paras.
Onko valaskalojen keskuudessa kosiskelua?
Valaslajien välillä on havaittu eroja myös kosiskelun suhteen. Toisinaan se saattaa vaikuttaa väkivaltaiselta, sillä urosten välillä on tappeluita, joissa ne lyövät vastustajaa evillään tai päällään. Toisinaan kosiskelu taas on rennompaa ja koostuu laulamisesta, kutsumisesta ja naaraiden hankaamisesta.
Urospuoliset ryhävalaat (Megaptera novaeangliae) ovat hyvä esimerkki kosiskelusta, joka tapahtuu jatkuvilla ja vaihtuvilla lauluilla lisääntymiskauden aikana. Ääniaallot voivat levitä melko kauas, ja ne ilmoittavat naaraille urosten sijainnin. Tätä kykyä ei käytetä ainoastaan paritteluun, vaan se on myös erinomainen viestintämenetelmä.
Valaat lisääntyvät melko epätavanomaisella tavalla, sillä usein mukana on kolme valasta. Tästä käyttäytymisestä on saatu todisteita yksittäisillä harmaavalailla useammin kuin kerran.
Tätä on selitetty useilla teorioilla. Joidenkin teorioiden mukaan kolmannen uroksen tehtävänä olisi varmistaa parittelu, eikä se itse osallistuisi aktiin, kun taas toiset teoriat tukevat sitä, että useampi uros parittelee naaraan kanssa ilman keskinäistä vihamielisyyttä.
Miten valaat parittelevat?
Prosessi on suhteellisen yksinkertainen: uros kääntyy ja menee naaraan alle koskettamaan sitä vatsallaan. Tuolloin sen sukuelin tulee esiin ja työntyy partnerin sisään hedelmöittääkseen sen. Tämä tapahtuu molempien uidessa hitaasti tai ollessa lähes paikallaan.
Vaikka tämä kuulostaa yksinkertaiselta, valaan parittelu voi kestää useita tunteja. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun naaraat kieltäytyvät parittelusta ja uivat pinnalla vatsa ylöspäin välttääkseen sen. Urokset kamppailevat pitkään kääntääkseen ne ympäri, mikä viivyttää prosessia.
Valaiden tiineys ja imetys
Kantoaika on lajista riippuen 10–16 kuukautta. Se on siis pitkä ja tapahtuu vedessä. Valaat valitsevat synnyttämiseen lämpimimmät vedet vaellustensa aikana. Yleensä syntyy vain yksi poikanen kerrallaan.
Emo auttaa poikasen pinnalle hengittämään syntymän jälkeen, ja poikanen pysyy emonsa kanssa ensimmäisen elinvuotensa ajan. Poikasen koko riippuu lajista ja emon koosta, mutta pääsääntöisesti poikaset ovat noin 6 % aikuisen naaraan ruumiinpainosta.
Ensimmäisen vuoden aikana poikaset eivät pysty pysymään veden alla yhtä pitkään kuin aikuiset, joten ne tarvitsevat jatkuvasti emonsa apua. Imetys tapahtuu pinnan alapuolella, mutta koska poikaset eivät pysty hengittämään ja syömään samanaikaisesti, syömiseen kuluvien ponnistelujen vuoksi imetyskerrat jäävät yleensä lyhyiksi.
Rintamaito sisältää kuitenkin riittävästi rasvaa – noin 45–60 % – joten poikanen voi kasvaa lyhyestä imetyksestä huolimatta.
Valaanpoikaset kutsuvat emojaan
Poikasten suhde emoihinsa on hyvin läheinen. Vesiympäristössä ja mahdollisten saalistajien keskellä tätä suhdetta on tärkeää ylläpitää.
Valaanpoikaset elävät ensimmäisen elinvuotensa emonsa rinnalla uiden koko ajan tämän lähellä ja kommunikoiden varovaisilla kutsuilla ja hankauksilla. Näiden hiljaisten kutsujen ansiosta emo pystyy pitämään poikastaan silmällä jääden samalla huomaamatta petoeläimiltä, kuten miekkavalailta, tai parittelemaan pyrkiviltä uroksilta.
Meren melusaasteen uskotaan valitettavasti häiritsevän valaiden välistä viestintää.
Yhteenvetona voidaan todeta, että valaiden elinkaari on pitkä ja lisääntyminen tapahtuu naaraiden saavuttaessa sukukypsyyden noin seitsemän vuoden iässä ja paritellessa useita kertoja yhden tai useamman uroksen kanssa. Pitkän kantoajan jälkeen naaraat synnyttävät yhden poikasen, joka pysyy emonsa rinnalla ensimmäisen elinvuotensa ajan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Zoidis, A., & Lomac-MacNair, K. (2017). A note on suckling behavior and laterality in nursing humpback whale calves from underwater observations. Animals, 7(7), 51.
- Videsen, S. K., Bejder, L., Johnson, M., & Madsen, P. T. (2017). High suckling rates and acoustic crypsis of humpback whale neonates maximise potential for mother–calf energy transfer. Functional Ecology, 31(8), 1561-1573.
- Oftedal, O. T. (1997). Lactation in whales and dolphins: evidence of divergence between baleen-and toothed-species. Journal of mammary gland biology and neoplasia, 2(3), 205-230.