Vuorigorilla on ihmeellinen kädellinen
Maapallolla elää valtavasti eläinlajeja, jotka kaipaavat kipeästi ihmisten huomiota ja suojelua. Yksi näistä on vuorigorilla, joka on toiden idängorillan kahdesta alalajista.
Vuorigorillan ominaisuudet ja historia
Jotta voitaisiin ymmärtää, miksi tämä gorillalaji on hyvin uniikki, tulee ensin katsoa gorillalajien luokittelua. Gorilloiden sukuun kuuluu kaksi alalajia: Gorilla gorilla (joka sisältää vielä alalajit läntinen tasankomaagorilla ja Gorilla gorilla diehli) ja Gorilla beringei (jossa ovat kaksi alalajia vuorigorilla ja itäinen tasankomaagorilla).
Tällä kertaa keskitymme siis erityisesti vuorigorillan ominaisuuksiin ja sen vaikeaan tilanteeseen. Tämä on, kuten sanottu, toinen lajin Gorilla beringei alalajeista, ja sitä on olemassa nykyään luonnossa enää kaksi ryhmää. Toinen näistä ryhmistä elää myyttisillä Virungan vuorilla, jotka olivat jokin aika sitten esillä eräässä dokumentissa, ja toinen ryhmä elää Bwindin metsässä Ugandassa.
Useita vuorigorilloiden kalloja lähetettiin aikoinaan Eurooppaan lajin luokittelemista varten. Luonnontieteilijä Carl Akeley sai Belgian kuningas Albertin vakuuttuneeksi siitä, että Virungan vuorille tuli perustaa kansallispuisto.
George Schaller teki syvällistä tutkimusta vuorigorillan ominaisuuksista, ja hänen jälkeensä tutkimusta jatkoi Dian Fossey. Fossey teki tästä lajista tunnetun koko maailmassa, ja hän omisti itse asiassa elämänsä gorillalajin pelastamiseksi sukupuuttoon kuolemiselta. Ikävä kyllä, kyseisen tutkijan työ johti lopulta siihen, että hän kuoli traagisesti.
Vuorigorilla on ainutlaatuinen eläin
Näillä gorilloilla on pitkää karvaa selässä, ja sen on paljon tiheämpää kuin muilla gorilloilla. Fossey mainitsi muistiinpanoissaan aikoinaan, että tämä kädellinen elää läpipääsemättömissä viidakoissa, joita ympäröi tiivis sumu, ja näitä viidakkoja eivät ole valloittaneet länsimaiset ihmiset vuosituhansienkaan kuluessa.
Tämä laji, joka on täysin eristyksissä muista eläimistä, on ollut jo tuhansien sukupolvien ajan sisäsiittoinen, ja tällainen aiheuttaa haittaa luonnossa eläville populaatioille. Sisäsiittoisuus tarkoittaa sitä, että samanlaiset geenit pääsevät leviämään, ja tämä uhkaa koko populaatiota, sillä se tarkoittaa suurempaa vaaraa liittyen sairauksiin tai muutoksiin ympäristössä.
Lisäksi sisäsiittoisuus voi aiheuttaa geneettisiä sairauksia tai epämuodostumia. Dian Fossey mainitsi muistiinpanoissaan, että tämän lajin yksilöillä on epämuodostumia, kuten esimerkiksi kummassakin kädessä kuusi sormea. Tämä on selkeä esimerkki siitä, minkälaisia vaikutuksia eristyksellä voi olla eläinten geeneihin.
Vuorigorillan pelastamisen hinta
Tämä laji oli sukupuuton partaalla, ja Dianin suuri pelastamistyö, kuten myös muiden tieteilijöiden tekemä, on saanut aikaan sen, että yksilöiden määrät ovat kaksinkertaistuneet. Tämän onnistumisen kustannus on kuitenkin rahallisesti hyvin suuri, ja eläimiä hoitaa jatkuvasti eläinlääkärien tiimi, joka tunnetaan “gorillalääkäreinä”.
Kuuluisuus, jonka Fossey sai, auttoi häntä laittamaan projektin vauhtiin, mutta se aiheutti myös turismin lisääntymistä gorilloiden alueella. Tämä tarkoittaa, että gorilloilla ei pelkästään ole saatavilla eläinlääkärien hoitoa, vaan myös suuri määrä kameroita ympärillään.
Turismi auttaa kyllä tuomaan rahaa gorilloiden suojelemiseksi, mutta se myös lisää riskiä siitä, että eläimiin leviää ihmisillä olevia sairauksia. Virukset ja hengitystiesairaudet ovat tappaneet monia näistä gorilloista. Siksi turistien tulee käyttää niitä tavatessaan naamaria ja pitää niihin turvallista etäisyyttä. Vaikka tällainen uniikki suojelutyön tapa onkin aiheuttanut joskus ongelmia turistien vuoksi, rauhallinen vuorigorilla ei juuri koskaan tunne itseään uhatuksi, vaikka kymmenet silmäparit seuraisivat uteliaina oppaan johdolla metsissä sen elämää.
Dian Fosseyn jättämä perintö vuorigorillan suojelulle
Kun Fossey alkoi aikoinaan tutkia näitä eläimiä, hän ymmärsi että ne olivat kovaa vauhtua katoamassa maailmasta. Niiden metsästys sitä varten, että niitä saatiin näytille Eurooppaan ja Amerikkaan, kuten myös konfliktit ihmisten välillä, salametsästys sekä elinympäristön vähentyminen, olivat vaikuttaneet vakavasti vuorigorillan mahdollisuuksiin selviytyä.
Fossey ei kuitenkaan ainoastaan tutkinut lajia, vaan teki paljon muutakin tärkeää. Hän loi partioita, joissa vartijat ja koirat suojasivat näitä gorilloja salametsästäjiltä. Samalla nämä partiot poistivat kaikenlaisia ansoja gorilloiden elinympäristöstä. Lisäksi Dian teki työtä sen eteen, että suurempi osa gorilloiden luonnollisesta elinympäristöstä saatiin säilytettyä. Hän myös kertoi maailmalle tästä ihmeellisestä ja aivan erityisestä lajista, tehden siitä laajalti tunnetun.
Usein sanotaan, että ilman Dian Fosseyn väsymätöntä taistelua vuorigorillan selviytymisen puolesta, tämä laji olisi jo kadonnut maailmasta. Tällä hetkellä yli 800 yksilöä elää Afrikan tiheissä viidakoissa, ja toivottavasti näiden eläinten määrä jatkaa kasvamista, jotta vuorigorillan säilyminen lajina maapallollamme olisi turvattu.