Italianvinttikoira on pieni ja siro vinttikoira
Italianvinttikoira on pienin kaikista vinttikoiraroduista, ja se on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Tämä siro ja kaunis koira painaa vain alle viisi kiloa, mutta on kokoonsa nähden nopea, vahva ja kestävä koira, joka sopii hyvin niin pelkäksi lemmikiksi kuin harrastekoiraksikin.
Italianvinttikoira on pieni ja siro vinttikoira
Alkuperä
Italianvinttikoira on vanha rotu, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Rodun uskotaan polveutuvan muinaisen Egyptin faaraoiden hovissa pidetyistä pienikokoisista vinttikoirista. Jopa itse Kleopatran tiedetään kasvattaneen näitä koiria.
Kreikan Lakoniasta on löydetty esineitä, joissa on kuvattu italianvinttikoiraa muistuttavia eläimiä, mistä voidaan päätellä, että rotu on kulkeutunut Kreikan kautta Italiaan noin 500-luvulla eaa.
Renessanssiajalla italianvinttikoiria käytettiin jänisten ja muiden pienten eläinten metsästykseen. Rotu kehittyi aatelisten hoveissa, ja italianvinttikoirien voidaan vielä tänäkin päivänä nähdä esiintyvän useissa tuolta ajalta peräisin olevissa maalauksissa.
Nykyisin italianvinttikoira on ennen kaikkea seurakoira, jota ei enää käytetä metsästykseen, toisin kuin monia muita vinttikoiria. Tämän rodun hellä luonne ja pieni koko tekevät siitä loistavan lemmikin moneen kotiin. Italianvinttikoira sopii myös hyvin harrastekoiraksi esimerkiksi maastojuoksuseuraksi tai harrastamaan agilitya.
Fyysiset piirteet
Kuten jo yllä mainitsimme, italianvinttikoira on pienin vinttikoiraroduista. Tämä pieni, siro ja elegantti koira kasvaa 32-38 senttimetrin säkäkorkeuteen, ja sen paino pysyy alle 5 kilossa. Urokset ja nartut eivät suuremmin eroa toisistaan koon suhteen.
Pitkälinjaisen italianvinttikoiran laihat raajat ovat pitkät kehon suhteen, mutta kuitenkin sopusuhtaisen näköiset. Koiran vartalo on yleensä yhtä korkea kuin se on pitkä. Koira on siis ulkomuodoltaan neliömäinen, ja se liikkuu rodulle tyypillisin kevein askelin. Toisin kuin muut vinttikoirat, italianvinttikoira on suora- eikä kaareutuvaharteinen.
Myös italianvinttikoiran pää on pitkä ja laiha, ja sen kuono kapenee nenään, joka on tummempi ja suurempi kuin muilla pienikokoisilla koirilla. Kolmionmuotoiset korvat ovat leveät ja suuret ja asettuneet pään päälle.
Italianvinttikoiran yksikerroksinen turkki on pehmeä ja ohut. Sallitut värit ovat yksivärinen musta, harmaa, liuskeenharmaa tai isabellanvärinen kaikin mahdollisin vivahtein. FCI:n rotumääritelmän mukaan valkoista väriä sallitaan vain rinnassa ja käpälissä.
Luonne
Italianvinttikoira on pidättyväinen, lempeä ja mukautuvainen koira. Se haluaa viettää aikaa perheensä kanssa, mutta voi olla arka ja epäluuloinen vieraita kohtaan. Kyseessä on hyvin älykäs eläin, joka on aina valmis oppimaan uusia asioita. Sillä on myös suuri halu miellyttää omistajaansa.
Herkkää italianvinttikoiraa täytyy sosiaalistaa hyvin pentuiässä, sillä muuten siitä voi kasvaa hermostunut ja pelokas yksilö. Tämä koira nauttii rauhallisesta kodista, joka on täynnä ennalta-arvattavia tapahtumia ja ihmisiä.
Italianvinttikoira on liikunnallinen koira, joka jaksaa kävellä pitkiäkin lenkkejä kaupungissa tai metsässä. Tällä koiralle riittää kuitenkin normaali liikunta, eli kolme kunnollista kävelylenkkiä päivässä. Italianvinttikoira on arka kylmälle, mikä rajoittaa ulkoilua talviaikaan. Ohut turkki ei suojaa koiraa kylmältä, joten se tulee suojata kovalla pakkasella viitalla, takilla tai haalarilla sekä tossuilla.
Terveys
Italianvinttikoira on suhteellisen terve rotu, mutta rodulla esiintyy jonkin verran muun muassa silmäsairauksia, polvilumpion sijoiltaanmenoa, epilepsiaa, sydänvikoja, häntämutkaa ja kivesvikaa. Nuorilla koirilla esiintyy toisinaan luunmurtumia, jotka johtuvat liian suurista loikista tai hallitsemattomista alastuloista yhdistettynä ohuisiin ja pitkiin luihin. Italianvinttikoirat ovat pitkäikäisiä ja elävät usein 15-vuotiaiksi.