Kuusi noutajarotua

Noutajat ovat metsästyskoiria, joiden ensisijainen tehtävä on pienriistan noutaminen sekä maalla että vedessä. Nykyään noutajia käytetään kuitenkin enemmän seura- kuin metsästyskoirina, minkä lisäksi ne ovat suosittuja opaskoiria.

Kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n tunnustamat kuusi noutajarotua ovat labradorinnoutaja, kultainennoutaja, kiharakarvainen noutaja, sileäkarvainen noutaja, novascotiannoutaja ja chesapeakelahdennoutaja. Kaikki noutajat ovat metsästyskoiriksi jalostettuja koiria, joilla on voimakas riistavietti ja aktiivinen luonne. Ne ovat erikoistuneet pienriistan noutamiseen maalla ja vedessä, ja niillä on synnynnäinen vietti ottaa kiinni ja kuljettaa esineitä.

Vaikka noutajat on jalostettu metsästyskoiriksi, niitä käytetään nykyään enemmän seurakoirina. Ne soveltuvat vakaan, oppivaisen, urheilullisen ja seurallisen luonteensa ansiosta erinomaisesti myös harrastuskumppaneiksi agilityyn, tokoon ja moneen muuhun lajiin, minkä lisäksi niitä käytetään paljon opas-, pelastus- ja etsintäkoirina.

Kuusi noutajarotua

1. Labradorinnoutaja

Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista ja rekisteritietojen mukaan suosituin rotu myös Suomessa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä kyseessä on älykäs, aktiivinen, ystävällinen, kärsivällinen, innokas ja eloisa koira, joka sopeutuu elämään sekä maaseudulla että kaupunkiasunnossa. Labradorinnoutaja tulee tyypillisesti erinomaisesti toimeen kaiken ikäisten ihmisten kanssa, eli se on sopiva lemmikki myös lapsiperheeseen.

Isokokoinen ja aktiivinen labradorinnoutaja tarvitsee kuitenkin runsaasti liikuntaa pysyäkseen terveenä ja virkeänä. Labradorinnoutajat eivät myöskään yleensä pidä yksin jäämisestä, ja voivat reagoida negatiivisesti yksinoloon, minkä vuoksi ne eivät ole hyvä lemmikki perheelle, joka joutuu jättämään koiran usein pitkäksi aikaa yksin.

Labradorinnoutaja on keskikokoinen ja vankkarakenteinen koira, jonka ihannekorkeus on uroksella 56-57 senttimetriä ja nartulla 54-56 senttimetriä. Paino on 25-45 kilogrammaa. Labradorinnoutaja on väriltään musta, keltainen tai ruskea, joista viimeinen on harvinaisin muoto.

2. Kultainennoutaja

Kultainennoutaja on Skotlannista kotoisin oleva rotu ja Suomen neljänneksi suosituin koirarotu labradorinnoutajan, saksanpaimenkoiran ja suomenajokoiran jälkeen. Rotu on todennäköisesti kehitetty risteyttämällä noutajia ja vesikoiria, mutta tiedossa ei ole, mitä rotuja jalostuksessa on käytetty.

Kultaisianoutajia käytettiin alun perin apuna lintujen metsästyksessä. Lintumetsällä käyminen oli suosittua ajanvietettä rikkaiden keskuudessa 1700-luvun lopulla. Metsästysaseiden kehittymisen myötä metsästäjät pystyivät surmaamaan saaliinsa pitkänkin matkan päästä, mutta koska saalis hukattiin usein Skotlannin haastavaan maastoon, tarvittiin sen noutamiseen älykäs ja voimakas koira.

Kultaisetnoutajat ovat paitsi erinomaisia metsästyskoiria, myös taitavia opas-, pelastus- ja huumekoiria. Avoimen, iloisen, ystävällisen ja ihmisrakkaan luonteensa vuoksi ne ovat myös hyvin yleisiä lemmikkejä. Nämä koirat eivät ole aggressiivisia, ja sopivat näin erinomaisesti myös lapsiperheen lemmikiksi.

Ison kokonsa ja energisyytensä vuoksi kultainennoutaja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, joten jokaisen kultaisennoutajan hankkivan täytyy olla valmis viemään koira pitkille kävelylenkeille päivittäin. Älykkyytensä ansiosta kultainennoutaja on oppivainen ja helposti koulutettavissa, ja se tarvitseekin kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen.

3. Kiharakarvainen noutaja

Kiharakarvainen noutaja on älykäs ja ystävällinen englantilainen koira, joka on kohtalaisen harvinainen synnyinmaansa ulkopuolella. Se on 64-69 senttimetrin säkäkorkeudellaan kookkain noutajaroduista ja helposti tunnistettavissa maksanruskeasta tai mustasta kiharasta ja ihonmyötäisestä karvapeitteestään. Vaikka kiharakarvainen noutaja onkin sukua muille noutajaroduille, poikkeaa se muista noutajista sekä ulkonäöltään että luonteeltaan.

Kiharakarvaiset noutajat on jalostettu itsenäisempään työskentelyyn kuin muut noutajat, minkä vuoksi ne suhtautuvat usein varauksella tuntemattomiin ihmisiin. Perheenjäseniään kohtaan ne ovat kuitenkin ystävällisiä ja uskollisia. Kiharakarvainen noutaja on aktiivinen, eläväinen, älykäs ja oppivainen koira, joka on onnellisimmillaan aktiivisessa perheessa. Kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja muuta harjoitusta, se on rauhallinen kotona viihtyvä lemmikki.

Kiharakarvaisen noutajan kouluttaminen voi olla vaikeaa, koska se saattaa olla oikukas ja itsepäinen ja kyllästyä samojen asioiden toistamiseen. Lemmikille kannattaakin keksiä lyhyitä ja hauskoja harjoituksia. Kun koira on kerran oppinut tietyn asian, se käyttää taitoaan mielellään ja usein.

4. Sileäkarvainen noutaja

Myös sileäkarvainen noutaja on alun perin kotoisin Isosta-Britanniasta. Rotu syntyi 1800-luvun lopussa, jolloin se sai suosiota riistanvartijoiden koirana. Osan rodun syntyperästä arvioidaan olevan lähtöisin Pohjois-Amerikasta tuoduista newfoundlandinkoirista, labradorinnoutajista ja chesapeakelahdennoutajista.

Sileäkarvainen noutaja on keskikokoinen koira, jonka ihannesäkäkorkeus vaihtelee 56-61 senttimetrin välillä. Nartut ovat painoltaan 25-35 kilogrammaa ja urokset 30-40 kilogrammaa. Sileäkarvainen noutaja on rakenteeltaan keskivahva, ja sen musta tai maksanruskea turkki on keskipitkä, tiheä, kiiltävä ja sileä.

Sileäkarvainen noutaja on luonteeltaan aktiivinen, ulospäinsuuntautunut, uskollinen ja ystävällinen ja se tulee hyvin toimeen niin lajitovereidensa, muiden eläinten kuin kaikenlaisten ihmistenkin kanssa. Se on yleensä halukas miellyttämään, mutta voi olla itsepäisestä luonteestaan ja huonosta keskittymiskyvystään johtuen vaikeampi kouluttaa kuin aikaisemmin mainitut kultainennoutaja ja labradorinnoutaja. Näillä koirilla on taipumus olla hyvin riehakkaita nuorina, ja ne tarvitsevat paitsi hyvän sosiaalistamisen, myös runsaasti koulutusta koko elämänsä ajan.

5. Novascotiannoutaja

Novascotiannoutaja eli tolleri on houkuttelevaksi noutajaksi jalostettu metsästyskoira. Novascotiannoutajat syntyivät 1860-luvulla Kanadalle kuuluvalla Nova Scotian niemimaalla, missä metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Tästä metsästäjät saivat ajatuksen koirasta, joka houkuttelisi vastaavaan tapaan lintuja lähelle rantaa. Rodun tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta teorioiden mukaan se on kehittynyt Newfoundlandin saaren noutajien ja eurooppalaisilta kauppiailta saatujen spanieleiden kautta.

Novascotiannoutaja on pienin noutajaroduista. Se on keskikokoinen ja lihaksikas koira, jonka paino on 16-23 kilogrammaa ja ihannekorkeus nartuilla 45-48 ja uroksilla 48-51 senttimetriä. Koska rotu on jalostettu noutamaan saalis kylmästä vedestä, koiran kaksinkertainen turkki hylkii vettä. Punainen tai oranssi karva on keskipitkää ja vaatii harjauksen vähintään kaksi kertaa viikossa.

Älykäs novascotiannoutaja on luonteeltaan lempeä, kärsivällinen, aktiivinen, valpas, päättäväinen ja vilkas. Näiden piirteiden ansiosta se sopii hyvin harrastuskumppaniksi esimerkiksi tokoon, agilityyn ja vesipelastukseen. Tolleri vaatii päivittäin runsaasti ulkoilua, monipuolista liikkumista ja mentaalisia virikkeitä.

6. Chesapeakelahdennoutaja

Chesapeakelahdennoutaja eli chessie on yhdysvaltalainen koirarotu, joka on jalostettu toimimaan noutajana vaihtelevissa ja ankarissa sääoloissa. Sen jalostuksessa onkin kiinnitetty enemmän huomiota luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin kuin ulkonäköön.

Chesapeakelahdennoutaja on säkäkorkeudeltaan 53-66 senttimetriä ja painoltaan 25-36 kilogrammaa. Sillä on ruskea tai seetrin värinen turkki, joka kiemurtelee olkapäillä, niskassa, selässä ja lanteilla. Sen vesitiivis turkki tuntuu rasvaiselta. Toinen chessien silmiinpistävistä tuntomerkeistä ovat sen kellertävät tai meripihkan väriset kirkkaat silmät.

Chesapeakelahdennoutaja on eloisa, iloinen ja vilkas koira, joka pidetään noutajista älykkäimpänä. Se kiintyy omistajaansa ja on häntä kohtaan uskollinen, ystävällinen ja jossain määrin suojeleva, mutta vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan se voi kuitenkin olla varautunut. Se oppii monia muita koiria nopeammin, mutta ei välttämättä ole halukas muuttamaan käyttäytymistään, minkä vuoksi sen kouluttaminen vaatii omistajalta runsaasti kärsivällisyyttä. Kun koira on kerran oppinut jotain, se toimii aina oppien mukaisesti, eikä halua rikkoa sääntöä.