Leijonanharjas on kaunis kanirotu

16 toukokuu, 2020
Leijonanharjas eroaa muista lajitovereistaan pään alueen pitkän karvan ansiosta. Tänään kerromme, mitkä muut piirteet sopivat tähän rotuun.
 

Jo nimi leijonanharjas kertoo paljon tämän kanirodun ulkonäöstä. Rodun silmiinpistävin piirre on niin sanottu harjas, eli pitkä karva poskissa, otsassa, niskassa ja rinnassa. Vaikka rodun historia Suomessa onkin vielä lyhyt, kyseessä on yksi maamme suosituimmista lemmikkikaniroduista.

Leijonanharjaksen alkuperä

Leijonanharjas-rodun alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kahta teoriaa pidetään todennäköisimpänä. Niistä ensimmäisen mukaan rotu on saanut alkunsa Belgiassa Swiss Foxin ja Belgian Dwarfin risteytyksenä kasvattajien pyrkiessä jalostamaan pitkäturkkista kääpiökania. Myöhemmin mukaan risteytettiin kolmatta rotua, joka on lähteestä riippuen Jersey Wooly tai kääpiöangora.

Toisen teorian mukaan jonkin Euroopan kääpiöangorien kasvattajan poikueeseen olisi syntynyt mutaatio, joka rajoitti pitkän turkin kasvun ainoastaan kanin päähään, sivuille ja takaosaan. Tämä mutaatio levisi vahingossa laajalle kääpiöangorien keskuuteen, ja kaneja, joilla oli tämä muutatio, käytettiin leijonanharjas-rodun jalostamiseen.

Millainen rotu on leijonanharjas?

Leijonanharjaksen tunnistaa helposti sen harjaksesta, eli poskien, otsan, niskan ja rinnan pitkästä karvasta. Monilla yksilöillä on pitkää karvaa myös korvissa, vatsassa ja kyljissä. Leijonanharjaksen turkki voi olla lähes minkä tahansa värinen. Rotu kuuluu kääpiökaneihin, ja aikuinenkin kani kasvaa vain 1,3-1,7 kilon painoiseksi. Sen 5-8 senttiä pitkät korvat ovat pystyt ja jalat paksut ja tanakat. Silmät voivat olla joko punaiset, siniset tai ruskeat.

 

Leijonanharjas on ihmisrakas kani, joka kaipaa ihmisen seuraa ja nauttii silityksistä. Se ei ole yhtä arka kuin monet muut kanirodut ja sopii siksi hyvin myös perheen ensimmäiseksi kaniksi. Leijonanharjas on utelias, aktiivinen ja älykäs eläin, joka oppii helposti erilaisia temppuja. Nämä kanit voivat elää jopa 12-vuotiaiksi.

Leijonanharjaksen ruokavalio ja hoito

Tällä kanilla on täydellinen luonne lemmikiksi, sillä se on rauhallinen ja rakkautta osoittava, ja leijonanharjas onkin aivan ihanteellinen valinta koteihin, joissa on lapsia. Jotta voisit pitää tämän kanin (tai kanin yleisesti ottaen) hyvässä kunnossa ja jotta sen terveys ei pääsisi kärsimään, seuraavat neuvot ovat aina tarpeen:

1. Ruokavalio

Leijonanharjasten rotutyypillisiin piirteisiin kuuluu suuri ruokahalu, ja omistajan onkin oltava tarkkana, ettei lemmikille anneta liikaa ruokaa. Yleisesti ottaen sanotaan, että kani tarvitsee 0,3 dl valmista kaninruokaa puolta painokiloa kohden, mutta eläinlääkäri on aina paras henkilö kertomaan, millainen ruoka ja kuinka suuret annokset sopivat juuri kyseiselle eläimelle. Ruoan tarve on aina yksilöllinen ja riippuu kanin iästä, koosta, aktiivisuudesta ja terveydentilasta.

Pellettejä tai muuta valmisruokaa tulee täydentää tuoreilla lehtivihanneksilla kuten salaatinlehdillä tai esimerkiksi lehtimangoldilla. Kanille voi antaa pienissä määrissä myös makeita tuotteita kuten banaania, omenaa tai porkkanaa. Kanin elimistö ei kestä sokeria, joten sille ei saa missään nimessä antaa esimerkiksi keksejä ja vastaavia tuotteita. Myöskään kaikki kasvikset eivät sovi kanille, ja on omistajan vastuulla varmistaa, mitä lemmikki voi syödä ja mitä ei. Kanilla on myös oltava aina raikasta vettä saatavillaan.

 

2. Häkki

Kani tarvitsee vapautta, tilaa liikkua, virikkeitä ja seuraa. Yleisestä uskomuksesta poiketen kanin paikka ei ole häkissä, vaan sen on päästävä liikkumaan kunnolla päivittäin. Lemmikillä tulee kuitenkin olla tilava ja turvallinen häkki, johon se pääsee halutessaan syömään, lepäämään ja tekemään tarpeensa.

3. Turkki

Poikasen turkki vaatii harjausta silloin tällöin, ja etenkin hännän ympäristöä on syytä tarkkailla turkin takkuuntumisen varalta. Suurimmalla osalla aikuisista turkki vaatii harjaamista vain karvanvaihtoaikaan. Omistajan kannattaa kuitenkin tarkistaa lemmikin turkki säännöllisesti, sillä aikuisellakin kanilla saattaa muodostua takkuja etenkin korvien taakse ja hännän alueelle.

4. Hampaat

Yksi kaikille kaneille yhteisistä piirteistä on se, että niiden hampaat eivät koskaan lakkaa kasvamasta. Siksi lemmikillä täytyy olla tarjolla esimerkiksi oksia, joita se voi pureskella pitääkseen hampaansa kunnossa ja tarpeeksi lyhyinä.

5. Eläinlääkärin tarkastukset

Aivan kuten kissat ja koiratkin, myös kanit tarvitsevat perusterveydenhoitoa ja säännölliset eläinlääkärin tarkastukset. Jos kani on terve, riittää, että se käytetään tarkastuksessa kerran vuodessa, minkä lisäksi sen rokotuksista on huolehdittava.

 
  • Kovalik, M., Thoday, K. L., Eatwell, K., & van den Broek, A. H. M. (2012). Successful Treatment of Idiopathic Sebaceous Adenitis in a Lionhead Rabbit. Journal of Exotic Pet Medicine. https://doi.org/10.1053/j.jepm.2012.09.009