Pinseri on eloisa ja aktiivinen seurakoira

Tätä saksalaista vanhoista eurooppalaisista suokoirista polveutuvaa koiraa käytettiin aikoinaan rotta- ja tallikoirana, mutta nykyään pinseri on lähinnä suosittu seurakoirarotu. Tänään kerromme tarkemmin tästä elegantin ulkomuotonsa ja upean luonteensa vuoksi edukseen erottuvasta rodusta.

Pinseri ja sen alkuperä

Pinseri-sana on peräisin saksan kielestä ja tarkoittaa purijaa. Rodun nimi liittyy myös englanninkieliseen sanaan pinch, joka viittaa koiran typistettyihin korviin. Pinserin oletetaan polveutuvan suokoirasta, ja sitä käytettiin alunperin rotta- ja tallikoirana. Jotkut uskovat yhden pinserin esi-isistä olevan mustaterrieri.

Joidenkin teorioiden mukaan pinseri ja snautseri ovat alun perin olleet sama rotu, eli lyhyt- ja karkeakarvainen pinseri. Rodut eriytettiin myöhemmin keinotekoisesti ja molemmille karvalaaduille valittiin muutama sallittu väri. Pinserin rotumääritelmä on julkaistu Saksassa ensimmäisen kerran vuonna 1881.

Pinserit olivat lähellä kuolla sukupuuttoon toisen maailmansodan aikana, mutta kanta saatiin elvytettyä muutamien sodasta selvinneiden yksilöiden ja suurikokoisten kääpiöpinsereiden avulla. Tämän jälkeen rotua on pyritty jalostamaan snautseri- ja dobermanniristeytyksillä, mikä on parantanut kannan terveyttä.

Vaikka moni pitääkin pinseriä viehättävänä ja eleganttina koirana, rotu on kohtalaisen tuntematon monessa maassa. Suomessa pinsereitä rekisteröidään vuodessa noin 70.

Pinserin ulkonäkö

Pinseri on keskikokoinen ylväs ja lihaksikas koira, jolla on kapea pää ja pitkä kuono. Sen korvat ovat eteenpäin taittuneet ja ne riippuvat pään sivuilla. Monessa maassa pinserin korvat ja häntä typistetään, mutta Suomessa typistäminen on onneksi laissa kielletty.

Pinserin säkäkorkeus on 45-50 cm ja paino 14-20 kg. Sen turkki on lyhyt ja karkea ja väriltään punainen tai musta punaisin merkein.

Pinserin luonne ja hoito

Nykyisin pinseri on ensisijaisesti seura- ja harrastuskoira, mutta sillä on myös vahtimis- ja riistaviettiä, ja se voi auttaa tuholaisten ja pienjyrsijöiden hallinnassa. Pinserin alkuperäinen käyttötarkoitus rotta- ja vahtikoirana näkyy eläimen luonteessa edelleen, mikä tekee siitä perinteisiä seurakoirarotuja haastavamman lemmikin.

Rotumääritelmän mukaan pinserin käyttötarkoitus on vahti- ja seurakoira. Pinserille ei ole ongelma puolustaa kotiaan, eikä se muutu omistajansa suhteen liian omistushaluiseksi. Pinserillä ei ole kovin suurta tarvetta miellyttää ketään, mutta se on omistajalleen uskollinen koira.

Pinseri on luonteeltaan älykäs, itsevarma, ystävällinen, vilkas ja eloisa. Nämä koirat ovat tunnetusti mukavuudenhaluisia ja lämpöä rakastavia, ja moni rodun edustajista inhoaakin kylmää ja märkää säätä. Pinseri tulee hyvin toimeen koko perheen kanssa, mutta lapsiperheessä pelisääntöjen molemminpuolinen noudattaminen on erittäin tärkeää.

Kokonsa ansiosta pinseri voi elää ongelmitta myös kaupunkiasunnossa, mutta aktiivisena ja energisenä koirana se vaatii liikuntaa, toimintaa ja koulutusta. Pinserin on tärkeää päästä ulkoilemaan ja juoksemaan runsaasti, ja nämä koirat ovatkin erinomaisia lemmikkejä aktiivisille ihmisille. Jos pinseri ei saa tarpeeksi liikuntaa, se voi alkaa tuhota esineitä.

Pinseri on aina valpas ja tarkkaavainen tuntemattomien suhteen. Koira kannattaa pitää aina kytkettynä julkisilla paikoilla, sillä se voi haastaa riitaa muiden koirien kanssa.

Pinseri on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu. Nuorten yksilöiden yleisin terveysongelma ovat halkeilevat ja kärjistään verta vuotavat korvanlehdet. Tämän lisäksi pinsereillä esiintyy harmaakaihia ja lonkkaniveldysplasiaa.

Lyhyen ja sileän turkkinsa ansiosta pinseri ei vaadi paljon hoitoa, ja riittää, että irtokarvat irrotetaan turkista harjaamalla säännöllisesti.