Amerikkalainen sydänmato koiralla
Amerikkalainen sydänmato on sukkulamatoihin kuuluva loinen, joka on vuosien saatossa levinnyt ilmaston lämpenemisen ja sairautta kantavien koirien siirtojen vuoksi trooppisista olosuhteista myös pohjoisemmille vyöhykkeille. Euroopassa sydänmatotautia esiintyy erityisesti Välimeren maissa ja Yhdysvalloissa sydänmatoa on tavattu kaikissa osavaltioissa.
Mikä on amerikkalainen sydänmato?
Amerikkalainen sydänmato (Dirofilaria immitis) on koirien ja muutamien muiden nisäkkäiden sydämessä, keuhkoissa ja niitä ympäröivissä verisuonissa loisiva sydänmatotaudin aiheuttava sukkulamato. Kyseessä on ennen kaikkea koirien loinen, mutta sydänmatotartuntoja on tavattu jonkin verran myös kissoilla, freteillä, susilla, ketuilla, kojooteilla, merileijonilla, majavilla ja hyvin harvoin myös ihmisillä.
Amerikkalainen sydänmato on valkoinen, jopa yli 30 senttimetrin pituuteen kasvava loinen, joka elää yleensä eläimen keuhkovaltimossa ja joissain tapauksessa sydämen oikeassa puoliskossa. Madon kasvu isäntäeläimen verenkierrossa toukasta täysikasvuiseksi kestää yli puoli vuotta. Eläimet eivät tartuta toisiaan suoraan, vaan saavat tartunnan ainoastaan madon toukkamuotoja sisältävän hyttysen imiessä uhrista verta. Sydänmadon levittämiseen kykeneviä hyttysiä esiintyy maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa.
Sydänmatotartunta aiheuttaa yleensä sydämen oikean puoliskon laajenemisen ja seinämän paksuuntumisen sekä hengitystieoireita. Tartunta voi vahingoittaa myös munuaisia, minkä lisäksi kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena eläimen maksa voi vaurioitua. Pahimmassa tapauksessa sydänmatotauti johtaa koiran kuolemaan.
Sydänmatotartunnan oireet
Sydänmatotartunta on usein pitkään oireeton, minkä vuoksi sen diagnosointi voi olla hyvin vaikeaa. Jossain vaiheessa tartunnan saanut koira alkaa olla huonokuntoinen ja väsyä helposti. Se voi kärsiä kroonisesta rasituksessa pahenevasta kuivasta yskästä, hengitysvaikeuksista ja tiheästä hengityksestä. Koiralla voi esiintyä nenäverenvuotoa ja veriysköksiä ja vakavassa tapauksessa verenvuotoshokkiin johtava verenpurkauma keuhkoissa.
Oireet pahenevat siinä vaiheessa, kun oikeanpuoleinen sydänvika on kehittynyt. Koiran vatsaonteloon, rintaonteloon ja sydänpussiin voi kertyä nestettä ja sen naama ja jalat voivat turvota. Tartunta saattaa johtaa myös maksakirroosiin ja vaurioittaa munuaisia. Sydänoireiden ilmetessä oireet ovat usein voimakkaita ja heikosti hoidettavissa. Voimakkaassa infektiossa koira voi menehtyä äkillisesti.
Sydänmatotartunnan diagnosointi ja hoito
Koiran sydänmatotartunta diagnosoidaan oireiden, kliinisen tutkimuksen, röntgenlöydösten ja laboratoriotutkimusten perusteella. Nykyään laboratoriodiagnostiikassa käytetään lähes yksinomaan antigeenitestejä, jotka perustuvat aikuisten naaraiden erittämien antigeenien toteamiseen eläimen verestä. Toukkavaiheiden ja urosten havaitseminen ei näillä testeillä onnistu, joten viive tartunnasta positiivisuuteen testitulokseen voi olla pitkä. Mikäli infektiossa on vain uroksia, saattaa koira oirehtia ilman ainuttakaan positiivista testiä.
Aikuisten sydänmatojen häätö on vaikeaa ja koiran terveyden kannalta riskialtista, joten sydänmatotartunnat pyritään estämään kemoprofylaksilla. Tutkimusten mukaan vain säännöllinen kuukausittain lääkitys antaa koiralle täydellisen suojan tartuntaa vastaan, eli yksittäinen lääkitys ei varmuudella tuhoa kaikkia koiran elimistössä olevia toukkamuotoja.
Mikäli koiralla esiintyy jo oireita, hoidon ennuste on varauksellinen. Sydänmatotartuntaa voidaan hoitaa joko lääkityksellä tai poistamalla madot kaulan ison laskimon kautta tähystämällä. Suomessa ei ole käytettävissä rekisteröityä lääkitystä, ja lääkityksen kanssa noudatetaan aina erityislupamenettelyä. Aikuisten koirien sydänmatojen tuhoamiseen käytettävällä melarsomiinilla on saatu lääkitysprotokollasta riippuen 90-98 % teho. Loiset etenevät kuollessaan koiran keuhkojen verisuoniin, joten lääkehoitoon liittyy aina keuhkoveritulppariski.