Miksi koirallani ei ole kiveksiä?

Jos koirallasi ei mielestäsi ole kiveksiä, kyseessä voi olla piilokiveksisyys tai yksikiveksisyys. Vie koira ehdottomasti eläinlääkäriin.
Miksi koirallani ei ole kiveksiä?

Viimeisin päivitys: 18 joulukuu, 2021

Sukuelinten kehittyminen kuuluu koiranpennun normaaliin kasvuun, ja sen on tapahduttava ennen kuin yksilö saavuttaa sukukypsyyden. Kun tässä prosessissa ilmenee ongelmia, saatat huomata, että koirallasi ei ole kiveksiä tai ne eivät roiku luonnollisesti.

Mistä tässä kehityspoikkeavuudessa on kyse? On tärkeää tuntea koiran luonnolliset kehitysvaiheet, jotta voit tunnistaa siinä mahdolliset ongelmat. Tässä on kaikki oleellinen tieto, joten älä jätä lukematta.

Miksi koirallani ei ole kiveksiä?

Vastasyntyneiden pentujen kivekset eivät näy, sillä ne sijaitsevat vatsan sisällä lähellä munuaisia. Ne laskeutuvat vasta 6–8 viikon iässä kivespussiin eli ihopussiin, jossa ne aikuisilla koirilla sijaitsevat.

Jos koiran kivekset eivät laskeudu tuossa ajassa, se ei välttämättä vielä merkitse sairautta, sillä kivesten laskeutuminen voi viivästyä ja tapahtua vasta 6 kuukauden iässä. Jälkimmäisessä tapauksessa eläinlääkärin seuranta on kuitenkin tarpeen.

Jos koiran kivekset eivät laskeudu vaaditussa ajassa, kyseessä voi olla kryptorkismi eli piilokiveksisyys. Seuraavissa kappaleissa kerrotaan tämän häiriön tarkka määritelmä ja mitä sille voi tehdä.

Rottweilerin pentu makaa nurmella.

Mikä on koirien piilokiveksisyys?

Piilokiveksisyys on tila, jossa koiran kivekset eivät laskeudu kivespussiin normaalin ajan kuluessa tai ne laskeutuvat, mutta jäävät puolitiehen. Tämä tila voi ilmetä myös siksi, että koiralla ei ole kiveksiä lainkaan.

Häiriö on koirilla melko yleinen ja tyypillinen erityisesti puhdasrotuisilla koirilla. Yleisimmin siitä kärsivät pienikokoiset koirat tai kääpiörodut, kuten kääpiövillakoira, pomeranian ja kiinanpalatsikoira. Myös jotkut suuret koirat, kuten englanninbulldoggi ja bokseri, ovat sille alttiita.

Piilokiveksisyys on perinnöllinen vaiva, joten siitä kärsivien yksilöiden ei tulisi antaa lisääntyä.

Kivekset jäävät tavallisesti nivuskanavaan, onteloon, jossa ne yhdistyvät siemennuoraan. Ne voidaan tällöin tuntea fyysisessä tutkimuksessa, mutta jos sukurauhaset eivät ole laskeutuneet, tarvitaan ultraäänitutkimusta.

Piilokiveksisyyden oireet

Piilokiveksisyys ei yleensä aiheuta kipua tai mitään spesifisiä oireita, mutta joitakin komplikaatioita voi esiintyä. Jos komplikaatioita esiintyy, oireita ovat seuraavat:

  1. Akuutti vatsakipu: Vatsakipu johtuu siitä, että siemennuora on sotkeutunut ja estää alueen verenkierron. Pentu on voimaton (mahdollisesti kuumeinen) ja tuntee voimakasta kipua vatsaan koskettaessa.
  2. Kutistuva siitin ja suurentuneet nisät: Toisen tai molempien kivesten kehitysongelmat voivat johtua epänormaalista naarassukupuolen hormonien erityksestä.

Tähän tilaan liittyy merkittävä kivessyövän riski, joten koira on ehdottomasti vietävä eläinlääkärille. Kiveskasvaimet ovat suhteellisen yleisiä aikuisilla koirilla: niiden esiintyvyys on 0,7–4,6 % kaikista kesykoirilla yleensä esiintyvistä kasvaimista.

Entä jos koirallani on vain yksi kives?

Piilokiveksisyyden yhdessä muodossa vain toinen kives laskeutuu; tätä kutsutaan monorkismiksi eli yksikiveksisyydeksi. Kryptorkismi aiheuttaa hedelmättömyyttä, monorkismi taas ei (tästäkin huolimatta asiantuntijat suosittelevat, ettei koiran anneta lisääntyä).

Laskeutumatta jäänyt kives voi aiheuttaa samoja ongelmia kuin kryptorkismissa, kuten kasvaimia tai hormonaalisia komplikaatioita. Siksi eläinlääkärin tulisi arvioida, tarvitseeko koira leikkausta kiveksen asettamiseksi kivespussiin tai sen poistamiseksi.

Entä jos koirani kivekset ovat liian pienet?

Saatat huomata, että koirasi kivekset laskeutuvat normaalisti ajan kuluessa, mutta ovat liian pienet. Tähän ongelmaan on kaksi pääasiallista syytä:

  • Kivesten hypoplasia: Tämä on kehityshäiriö, jossa kivekset eivät kasva normaalin kokoisiksi.
  • Kivesten surkastuminen: Alun perin normaalin kokoiset kivekset voivat surkastua useista syistä. Yksi syy on penikkataudista tai parvoviruksesta johtuva korkea kuume, joka nostaa kivespussin lämpötilaa edistäen kivesten surkastumista.

Yleensä eläimet, joilla on normaalia pienemmät kivekset, ovat hedelmättömiä. Joskus hedelmättömyys kuitenkin korjaantuu ajan kuluessa, kun sitä aiheuttava sairaus on hoidettu.

Mitä teen, jos koirallani ei ole kiveksiä?

Koska kryptorkismi ja monorkismi voivat aiheuttaa vakavia ongelmia (kuten kasvaimia), koira on ehdottomasti vietävä eläinlääkärin vastaanotolle tutkittavaksi, jotta voidaan laatia hoitosuunnitelma ongelman korjaamiseksi.

Yleisin ratkaisu on koiran kastroiminen laparoskooppisesti, sillä se on ainoa tapa ehkäistä kiveskasvaimia. Toinen mahdollinen hoitomuoto ovat hormonipistokset, jotka saavat kivekset laskeutumaan. Niitä annetaan kuitenkin vain silloin, kun koiralla ei ole fysiologisia muutoksia. Jälkimmäisen hoidon onnistumisen todennäköisyys on lisäksi heikko.

On joitakin keinoja, joilla koiran kiveksiä voidaan auttaa laskeutumaan normaalissa ajassa ja ongelmitta. Tehokkaimpia ovat nämä kolme:

  1. Älä päästä koiraa kylmettymään.
  2. Vältä liiallista jännitystä ja aktiivisuutta.
  3. Voit hieroa nivuskanavan aluetta pennusta lähtien.
Koiralle tehdään vatsan ultraäänitutkimusta.

Edellä mainitut menetelmät eivät kuitenkaan estä geneettisistä syistä johtuvia häiriöitä (kuten piilokiveksisyyttä), vaan ainoastaan parantavat edellytyksiä kivesten luonnolliselle laskeutumiselle. Säännölliset terveystarkastukset ja sterilointi tai kastrointi ovat varmimpia keinoja taata pennun hyvinvointi.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Kuinka toimia, jos käärme puree koiraa?
My Animals
Lue se täällä My Animals
Kuinka toimia, jos käärme puree koiraa?

Suomessa kyyt purevat satoja koiria joka vuosi. Alla kerromme, miten käärmeen purema oireilee ja kuinka kannattaa toimia, jos käärme puree koiraa.



  • Saldeña, E., Ferré, D., Quero, M., Hynes, V., Albarracín, L., & Gorla, N. (2014). Desde el criptorquidismo canino, un análisis de enfermedades genéticas en razas puras.
  • Hernández, C. (2013). Criptorquidectomía laparoscópica en dos perros utilizando bisturí ultrasónico. Revista MVZ Córdoba18(2), 3577-3584.