Kissan munuaisviat
Sekä akuutit että krooniset kissan munuaisviat ovat valitettavasti eläinlääkäreille arkipäivää. Munuaisongelmat ovat siis kissoilla varsin yleisiä, etenkin iän ylittäessä seitsemän vuotta. Ikääntyvän kissan kohdalla säännölliset eläinlääkärin tarkastukset ovatkin siis entistä tärkeämpiä. Kissojen akuutit munuaisviat johtuvat yleensä bakteeri-infektioista, myrkytyksistä, verenkiertohäiriöistä ja kasvainten leviämisestä. Noin puolet akuutista munuaisviasta kärsivistä kissoista menehtyy, ja toipuneista eläimistä puolelle jää vaivaksi krooninen munuaisten vajaatoiminta.
Krooniset munuaisviat ovat eteneviä, eikä niitä pystytä parantamaan. Niiden syitä ovat krooninen munuaistulehdus, polykystinen munuaissairaus PKD eli rakkuloita aiheuttava munuaisten rappeutumasairaus, amyloidoosi eli amyloidi-proteiinin kertymäsairaus, munuaiskerästen immunologinen tulehdus sekä hitaasti kasvavat kasvaimet.
Kroonista munuaistulehdusta tavataan kaiken ikäisillä kissoilla, mutta sen yleisyys lisääntyy iän myötä. Sen syitä ei vielä tunneta tarkkaan, mutta se tiedetään, että esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnan hoito voi akutisoida sen. Kroonista munuaisvikaa sairastava kissa on herkkä virtsatulehduksille, jotka voivat myös akutisoida tilan.
Kissan munuaisten vajaatoiminta
Muiden nisäkkäiden tavoin kissalla on kaksi munuaista, jotka muun muassa suodattavat verta, poistaen elimistöstä kuona-aineita virtsan mukana, säätelevät usean välttämättömän kivennäisaineen pitoisuutta veressä ja tuottavat hormoneja, jotka auttavat säätelemään valtimoverenpainetta ja veren punasolujen uudismuodostusta.
Munuaiset muodostuvat sadoistatuhansista nefroneista, jotka suodattavat virtsaa verestä ja säätelevät sen määrää ja koostumusta. Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa nefronit lakkaavat toimimasta kunnolla, jolloin muun muassa fosforia ei eritetä tehokkaasti virtsan mukana. Fosforin kertyminen verenkiertoon aiheuttaa kissalle vakavia aineenvaihdunnallisia ongelmia. Veren fosforipitoisuuden normalisointi onkin osa kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoitoa, ja kissalle voidaan syöttää ruokaa, jossa on alhainen fosforipitoisuus.
Krooninen munuaisten vajaatoiminta voi johtua perinnöllisistä tai synnynnäisistä syistä tai se voi saada alkunsa aiemmin mainittujen myrkytyksen tai munuaisten tulehduksen myötä. Kissan ikääntyessä osa munuaisten nefroneista surkastuu, mikä selittää sen, miksi vanhat kissat ovat nuoria alttiimpia munuaisten vajaatoiminnalle.
Munuaisten vajaatoimintaan liittyvät oireet
Munuaisten vajaatoiminta alkaa aiheuttaa näkyviä oireita tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun huomattava osa munuaiskudoksesta on jo vahingoittunut. Munuaisten vajaatoiminnan tyypillisimpiä oireita ovat:
- Lisääntynyt juominen
- Ruokahalun heikentyminen
- Painonlasku
- Väsymys ja apeus
- Lisääntynyt virtsaamistarve
- Pahoinvointi ja oksentelu
- Pahan hajuinen hengitys
- Pureskelun vaikeutuminen ja kivuliaan tuntuinen suu
Tärkein yksittäinen merkki munuaisten vajaatoiminnista on kissan lisääntynyt jano. Jos lemmikki juo säännöllisesti normaalia enemmän, tulee omistajan ottaa välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Miten kissan munuaisviat hoidetaan?
- Nestehoito. Akuutissa munuaisviassa tärkeää on nestehoito, mikä tarkoittaa kissan nesteyttämistä laskimonsisäisesti, kunnes sen kuivumistila on korjattu. Kroonisessa munuaisviassa lisänesteet annetaan tarpeen mukaan joko nahan alle tai suun kautta.
- Ruokavalio. Ruokavalio on usein tärkeässä roolissa sekä akuutin että kroonisen munuaisvian hoidossa. Akuutissa munuaisviassa ja lievässä kroonisessa munuaisviassa on varmistettava, että kissa saa tarpeeksi ravintoa ja proteiineja. Jos lievään tai kohtalaiseen munuaisten vajaatoimintaan liittyy kohonnut virtsan proteiinipitoisuus, täytyy kissan proteiinin saantia rajoittaa. Vakavammassa kroonisessa vajaatoiminnassa sekä ravinnon proteiinin että fosforin rajoitus on välttämätöntä.
- Fosforin saannin rajoittaminen. Fosforin saantia ravinnosta aletaan rajoittaa heti, kun kissalla on todettu munuaisten vajaatoiminta. Lievässä vajaatoiminnassa voidaan käyttää fosforinsitojaa normaaliruokaan sekoitettuna ja vakavammassa vajaatoiminnassa erikoisruokavalion lisänä.
Yllä mainittujen lisäksi voidaan joutua hoitamaan munuaisten vajaatoimintaan usein liittyviä kohonnutta verenpainetta, virtsan kohonnutta proteiinipitoisuutta, anemiaa, veren alhaista kaliumpitoisuutta ja mahalaukun liikahappoisuutta. Virtsatukokset, tulehdukset, kasvaimet sekä mahalaukun ja suun haavaumat aiheuttavat kissalle kipua, ja niitä hoidetaan eläinklinikikalla opiaateilla ja tarvittaessa kotona kipulaastareilla. Jos kissa kärsii myös bakteeriperäisestä virtsatietulehduksesta, sitä hoidetaan antibiooteilla.