Kissan sisäloiset ja tartuntojen oireet, hoito ja ehkäisy

Kissan sisäloiset ja tartuntojen oireet, hoito ja ehkäisy

Viimeisin päivitys: 13 heinäkuuta, 2019

Moni kissa kärsii sisäloisista elämänsä aikana. Edes sisäkissa ei ole täysin suojassa tartunnalta, sillä ihmiset kuljettavat kotiin kengissään, vaatteissaan ja käsissään erilaisia taudinaiheuttajia. Ulkona liikkuvilla kissoilla matotartunnan riski on luonnollisesti vielä huomattavasti sisäkissoja suurempi. Tässä artikkelissa kerromme, mitä ovat tavallisimmat Suomessa tavatut kissan sisäloiset, ja millaisia oireita loistartunnat aiheuttavat.

Tavallisimmat kissan sisäloiset

Kissojen suolistoloiset jaetaan matoihin ja alkueläimiin. Ensin mainituista Suomessa tavataan eniten sukkula- ja heisimatoja, kun taas alkueläimistä merkittävimpiä ovat Giardiat, Tritrichomonakset ja Toxoplasma.

Yleisin kissan sisäloinen on sukkulamatoihin kuuluva, eläimen ohutsuolessa elävä suolinkainen. Kissa voi saada tartunnan ulosteiden välityksellä tai syömällä väli-isännän, minkä lisäksi tartunta voi siirtyä emolta pennuille istukan kautta ja imetyksen yhteydessä. Suolinkaista kantavan kissan ulosteessa erittyy joka päivä miljoonia, paljain silmin nähtäväksi liian pieniä, munia.

Suolinkaistartunta voi olla hengenvaarallinen pienille pennuille. Aikuisilla kissoilla tartunta on useimmiten oireeton, mutta se saattaa aiheuttaa laihtumista, oksentelua, ripulia ja muutoksia karvapeitteessä. Suolinkainen on lapamadon ohessa toinen Suomessa esiintyvistä loiseläimistä, jotka voivat tarttua myös ihmiseen.

Kissa eläinlääkärissä

Kissan heisimato on kapeisiin heisimatoihin kuuluva sisäloinen, jonka pääisäntänä toimivat pieniä jyrsijöitä syövät eläimet, kuten kissa, kettu ja kärppä. Kissa saa siis tartunnan syömällä matoa kantavan väli-isännän, esimerkiksi hiiren tai rotan.

Leveisiin heisimatoihin kuuluvan lapamadon kissa sen sijaan voi saada kypsentämättömästä järvikalasta. Heisimatotartunnan oireet ovat hyvin samankaltaiset suolinkaistartunnan oireiden kanssa, eli eläin kärsii ruoansulatuskanavan ongelmista ja menettää painoa.

Jyrsijöitä pyydystävä kissa voi saada saaliistaan myös hakamatotartunnan. Nämä tartunnat ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia, eikä niistä ole yleensä kissalle itselleen merkittävää haittaa.

Tavallisimmat sisäloisten aiheuttamat oireet

Kissan lievä matotartunta on usein oireeton. Jos matoja on runsaasti, ne aiheuttavat tyypillisesti ruoansulatuskanavan oireilua, kuten oksentelua ja ripulia. Oireiden voimakkuus riippuu muun muassa loisten määrästä ja eläimen koosta. Pennulla suuri määrä matoja voi aiheuttaa vaarallisen suolistotukoksen, ja voimakas matotartunta voi johtaa jopa kuolemaan.

Suolinkaistartunnan tavallisimmat oireet ovat laihtuminen, vatsan turvotus, ripuli, oksentelu ja yleiskunnon heikkeneminen, johon liittyy turkin kunnon huonontuminen. Suolinkaiset voivat vaeltaa verenkierrosta keuhkoihin, mikä aiheuttaa kissalle voimakkaan yskän, hengitysteiden ärsytystä ja hengityksen rohinaa.

Suuri määrä heisimatoja aiheuttaa kissalle yleensä oksentelua, ripulia tai ummetusta ja painon putoamisen. Alkueläimet aiheuttavat nekin useimmiten ripulia ja laihtumista ja tämän lisäksi pennuilla kasvun hidastumista.

Kissan sisäloiset

Sisäloistartuntojen ehkäisy ja hoito

Jos kissa kärsii yllä esittelemistämme oireista, se tulee madottaa välittömästi. Matolääkettä hankittaessa on muistettava, että eri valmisteet tehoavat eri sisäloislajeihin. Saatavilla on myös laajakirjoisia valmisteita, jotka tehoavat useisiin eri loistartuntoihin. Jos lemmikin oireet eivät poistu madotuksen jälkeen, on otettava yhteyttä eläinlääkäriin.

Kissa tulee madottaa säännöllisesti, vaikka se ei kärsisikään loisten aiheuttamista oireista. Ulkona vapaasti liikkuva kissa suositellaan madotettavan jopa kuukauden välein, ja kytkettynä ulkoileva kissa kannattaa madottaa vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Kuten jo mainitsimme, jopa sisäkissa voi saada sisäloistartunnan omistajan mukana ulkoa kulkeutuvista taudinaiheuttajista. On omistajan tehtävä päättää, haluaako hän madottaa yksinomaan sisällä elävän lemmikin rutiininomaisesti esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa, vai antaako hän eläinlääkärin määrittää loishäätötarpeen ulostenäytteen perusteella.

Pentujen ja tiineiden kissojen huolellinen madotus on aina tärkeää.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.