Koiran parvovirusripuli
Parvovirusripuli on koiran parvoviruksen, CPV-2:n, aiheuttama tarttuva tauti. Kyseessä on yksi yleisimmistä viime vuosikymmeninä koirien keskuudessa levinneistä taudeista. Parvovirusta esiintyy yleisesti myös Suomessa, vaikka tartunnat ovatkin yleisimpiä kodittomien ja muuten epäterveellisissä olosuhteissa elävien koirien keskuudessa.
Koiran parvovirus todettiin ensimmäisen kerran 1970-luvun lopussa, jolloin virus lähti leviämään nopeasti koirapopulaatioihin ympäri maailmaa. Koiran parvoviruksen uskotaan kehittyneen kissan parvoviruksesta, joka on kissaruton aiheuttaja. Parvovirus ei tartu ihmisiin, mutta se tarttuu erittäin helposti koirien välillä. Sen aiheuttama tauti voi ilman asianmukaista hoitoa johtaa koiran kuolemaan, ja virustartunnan aiheuttaman kuolleisuuden onkin arvioitu olevan jopa 35 %.
Mikä on koiran parvovirus?
Koiran parvovirus on koiran parvovirusripulin aiheuttaja. Kyseessä on nopeasti leviävä tauti, joka vaikuttaa pääasiallisesti eläimen suolistoon. Virus tarttuu elimistön nopeasti jakautuviin soluihin, kuten suoliston pintasolukkoon, ja leviää sieltä ruoansulatuskanavaan ja hyökkää immuunijärjestelmän toiminnalle elintärkeitä valkosoluja vastaan. Tämän jälkeen virus voi ottaa kaksi erilaista muotoa:
- Virus tuhoaa suolen epiteelisoluja, mikä aiheuttaa tulehdusreaktion, jonka oireet ovat tyypillisiä suolistotulehduksen oireita, kuten ripulia ja oksentelua ja joissain tapauksissa verenvuotoa. Vakavissa tapauksissa solut päätyvät kuolioon, mikä vaikuttaa vähitellen koko koiran elimistöön.
- Virus voi myös joissain tapauksissa aiheuttaa nuorille pennuille sydänlihastulehduksen. Tällainen sydämen toiminnan häiriintyminen voi johtaa hapenpuutteeseen ja aiheuttaa näin aivovaurioita.
Parvovirus on sitkeä virus, joka selviytyy myös vihamielisissä ympäristöissä ja voi olla pitkään horroksessa ennen uudelleenaktivoitumista. Desinfiointiaineiden, kloorin tai hapokkaiden pesuaineiden käytöstä ei ole hyötyä parvoviruksen tuhoamisessa, ja näin ollen on tavallista, että virus saastuttaa erilaisia kodin esineitä, kuten koiran ruoka-astiat, pedin ja kuljetuslaatikon.
Parvoviruksen leviäminen
Parvovirus leviää kosketustartuntana ja ulosteiden välityksellä. Virus elää eläimen ulosteessa ja virtsassa pitkiä aikoja, ja omaa tai lajitovereidensa ulostetta syövät koirat ovat suurimmassa vaarassa sairastua. Parvovirus pystyy elämään lähes kaikilla pinnoilla ja voi levitä myös välillisesti. Ulosteen saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuvat tartunnat ovatkin merkittävässä asemassa. Tartunnan saaneet koirat voivat levittää virusta jopa kolme viikkoa tartunnasta ja jo ennen oireiden ilmaantumista.
Tartunnalle herkimmät eläimet
Parvovirusripuliin liittyvät voimakas oksentelu ja ripuli johtavat sairastuneen koiran elimistön kuivumiseen ja vakavimmissa tapauksissa jopa kuolemaan. Virus vaurioittaa koiran suolinukkaa, ja vaurioituneen suolen seinämän kautta elimistöön leviävät bakteerit voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen ja sitä kautta menehtymisen.
Parvovirus voi tarttua minkä ikäiselle, rotuiselle tai kokoiselle koiralle tahansa, mutta suurinta vaaraa tauti aiheuttaa pennuille, iäkkäille koirille sekä yksilöille, joiden yleiskunto ja vastustuskyky ovat muusta syystä heikentyneet. Koiranpennun elimistö on haavoittuvainen ja altis erilaisille viruksille, sillä koiran vastustuskyky ei ole vielä täysin kehittynyt taistelemaan ympäristön mikrobeja vastaan. Tämän lisäksi kasvuvaiheeseen liittyvä solujen nopea toiminta tekee eläimen elimistöstä ihanteellisen alustan virusten monistumiselle. Tutkimusten mukaan myös tietyt rodut, kuten labradorinnoutajat, dobermannit ja rottweilerit, ovat muita rotuja herkempiä parvovirustartunnalle.
Parvovirusripulin oireet ja diagnosointi
Parvovirusripuli on toisinaan vaikea tunnistaa, sillä moni sen oireista yhdistetään myös muihin sairauksiin, kuten tavalliseen suolistotulehdukseen. Yleisimmät parvoviruksen aiheuttamat oireet ovat:
- Kuume
- Limainen ja myöhemmin veriseksi muuttuva ripuli
- Raju oksentelu
- Ruokahaluttomuus
- Nestehukka
- Väsymys ja letargia
Oireet ilmaantuvat yleensä noin viiden päivän kuluttua tartunnasta, ja suurin osa menehtymisistä tapahtuu 48-72 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta. Parvoviruksesta aiheutuvan kuoleman syy voi olla aivohalvaus, liiallisesta oksentamisesta ja ripulista aiheutuva nestehukka tai verenmyrkytys. Koira tulee viedä välittömästi eläinlääkäriin, jos sen huomataan kärsivän yllä mainituista oireista tai käyttäytyvän tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Verinäyte ei ole varma tapa taudin diagnosoimiseen, mutta verinäytteestä todettu valkosolujen matala määrä tukee parvovirusinfektion mahdollisuutta. Virustartunta varmistetaan ulosteesta tehtävällä virusosoituksella tai vasta-ainetutkimuksella seeruminäytteestä. Näistä ensimmäinen on nopeampi tapa varmistaa diagnoosi, minkä vuoksi sitä yleensä suositaan.
Parvovirustartunnan hoito ja ehkäisy
Parvovirustartuntaan ei ole toistaiseksi olemassa tehokasta hoitoa. Tärkeintä on hoitaa ilmaantuvat oireet mahdollisimman tehokkaasti, jotta koiran yleiskunto pysyy tarpeeksi hyvänä sairauden nujertamiseksi. Tärkein tavoite on ylläpitää koiran suola- ja nestetasapainoa. Antibiootteja käytetään toissijaisten bakteeritulehdusten hoitoon.
Koska parvovirusripuliin ei ole varsinaista hoitoa, tartunnan ehkäiseminen ja aikainen diagnosointi ovat erittäin tärkeässä roolissa. Jokaisen koiranomistajan tulee huolehtia oman lemmikkinsä rokottomisesta, madottamisesta ja yleisestä hyvästä hoidosta. Tämän lisäksi koiran elinympäristö on pidettävä siistinä ja varmistettava, että oma lemmikki on tekemisissä vain sellaisten eläinten kanssa, jotka ovat saaneet tarvittavat rokotteet.