4 myyttiä kissoista ja raskaudesta

Kissoihin ja ihmisen raskauteen liittyy monia myyttejä ja vanhoja uskomuksia, vaikka niillä ei ole yleensä tieteellistä pohjaa.

Vielä tänäkin päivänä jotkut valitettavasti uskovat, että lapset ja eläimet eivät mahdu saman katon alle ja että lemmikille kannattaa alkaa etsiä uutta kotia jo raskauden aikana. On totta, että uuden perheenjäsenen saapuminen voi vaatia lemmikiltä totuttelua, mutta yleensä yhteiselo sujuu ilman suurempia ongelmia. Toinen vanha uskomus on, että kotona asuva kissa olisi jollain tavalla haitaksi emäntänsä raskaudelle. Tänään jaammekin neljä myyttiä kissoista ja raskaudesta ja kerromme, piileekö niissä minkäänlaista totuuden siementä.

4 myyttiä kissoista ja raskaudesta

1. Kaikilla kissoilla on toksoplasmoosi

Tämä väittämänä on täysin väärä, sillä Suomessa vain noin yksi sadasta kissasta tartuttaa toksoplasmoosia. Toksoplasmoosi on Toxoplasma gondii -alkueläimen aiheuttama loistauti, jonka kotikissa saa yleensä syömällä raakaa taudinkantajaeläimen lihaa ja ihminen raa’an lihan tai kissan ulosteiden saastuttaman ympäristön tai ravinnon välityksellä. Toksoplasmoosiin sairastuneiden kissojen ihmisille ja etenkin raskaana oleville naisille aiheuttamasta vaarasta liikkuu monia myyttejä.

Yleisestä uskomuksesta poiketen kissan pitäminen lemmikkinä ei varsinaisesti lisää toksoplasmoosiin sairastumisen riskiä. Itse asiassa on hyvin epätodennäköistä, että kissa on syynä ihmisen sairastuttamiseen, sillä tartunnan tapahtumiseksi usean tekijän täytyy ilmetä samanaikaisesti:

• Kissa saa tartunnan ensimmäistä kertaa. Kerran sairastunut eläin on taudille immuuni.
• Kissan uloste on samassa paikassa yli 24 tunnin ja alle viiden päivän ajan.
• Kissan ulosteeseen paljain käsin koskenut henkilö koskettaa kädellään suutaan tai valmistaa ruokaa likaisin käsin.

Toksoplasmoosin välttämiseksi raskaana oleville naisille suositellaan puutarhatöiden tekemistä suojakäsinein, vihanneksien ja hedelmien pesemistä ja kuorimista sekä raa’an lihan käsittelyn välttämistä. Mikäli perheeseen kuuluu kissa, odottavan äidin kannattaa välttää hiekkalaatikon putsaamista tai putsata se käsineet kädessään. Laatikko on myös tärkeää pestä säännöllisesti kuumalla vedellä. Asiantuntijat eivät pidä tarpeellisena, että lemmikistä luovutaan raskauden ajaksi.

2. Kissat aiheuttavat keskenmenoja

Yllä mainittu toksoplasmoosi on yksi niistä odottavan äidin tartunnoista ja sairauksista, jotka voivat vaikuttaa raskauteen ja sikiöön haitallisesti. Toksoplasmoosi voi tarttua raskauden aikana äidistä istukan läpi sikiöön tai synnytyksen yhteydessä vauvaan. Jos äiti on saanut toksoplasman jo ennen raskautta, siitä ei ole haittaa lapselle. Raskauden aikana tai raskautta edeltävinä viikkoina saatu tartunta sen sijaan aiheuttaa vakavia riskejä.

Toksoplasmoositartunta nostaa keskenmenon riskiä ja altistaa lapsen pysyville vammoille ja ensimmäisten elinviikkojen kuumeiselle yleisinfektiolle. Synnynnäinen toksoplasmoosi ilmenee useimmiten silmän verkkokalvon tulehduksena, josta voi seurata vakava näköhaitta tai jopa sokeus. Muita riskejä ovat epilepsia, liikunnalliset ongelmat ja älyllisen kehityksen häiriöt.

Tältä osin on siis totta, että hyvin harvinaisissa tapauksissa kissalla voi olla välillisesti rooli keskenmenossa. Kuten yllä kerroimme, toksoplasmoositartunnat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, ja tartunnalta voi yleensä välttyä hyvää hygieniaa noudattamalla. Olemassa on myös vanhoja uskomuksia, joiden mukaan kissat aiheuttavat muilla tavoin hedelmättömyyttä ja keskenmenoja, mutta kyseessä on perätön myytti.

3. Kissankarvat ja hilse ovat vaarallisia

On totta, että kissan hilseen aiheuttamat allergiset reaktiot ovat ikäviä ja anafylaktiset reaktiot jopa hengenvaarallisia. Jos odottavalla äidillä on vakava eläinallergia, hänellä kuitenkaan tuskin on lemmikkiä. Mikäli odottava äiti ei kärsi allergiaoireista, ei hänen tarvitse pelätä kissan hilsettä tai karvoja, sillä ne eivät aiheuta erityistä riskiä raskaana olevalle. Jos hän kärsii lievästä allergiasta, hän voi varotoimenpiteenä pyrkiä minimoinaan allergeeneille altistumisen esimerkiksi seuraavien vinkkien avulla:

• Kissan säännöllinen harjaaminen. Lemmikin turkin harjaaminen auttaa irrottamaan irtokarvoja ja hilsettä ja vähentää näin ympäristöön leviävien allergeenien määrää.
• Turhien pesujen välttäminen. Eläimen peseminen ei vähennä allergeenien määrää, vaan liian tiheä pesuväli voi päinvastoin kuivattaa kissan ihoa, jolloin hilseily lisääntyy ja allergeenien määrä kasvaa.
• Kissan liikkumatilan rajoittaminen. Jos kotona on hyvin tilaa, voidaan kissalta evätä pääsy osaan huoneista ja etenkin makuuhuoneeseen.
• Kodin sisustuksen miettiminen. Kissan hilse tarttuu helposti erilaisiin tekstiileihin, joten esimerkiksi paksuja mattoja ja verhoja kannattaa välttää. Puinen lattia on aina parempi vaihtoehto kuin kokolattiamatto, ja pehmeissä huonekaluissa kannattaa suosia esimerkiksi tekonahkaisia vaihtoehtoja.
• Säännöllinen siivoaminen. Kodin pinnat kannattaa puhdistaa viikoittain hyvin kostealla mikrokuituliinalla, minkä lisäksi kotiin kannattaa hankkia imuri, jossa on HEPA-suodatin, joka suodattaa valtaosan poistoilman haitallisista hiukkasista.
• Hiekkalaatikon puhtaana pitäminen. Allergisen reaktion aiheuttavia proteiineja on paitsi kissan hilseessä ja syljessä, myös virtsassa. Tämän vuoksi hiekkalaatikko kannattaa puhdistaa usein.
• Ilmanpuhdistimen käyttäminen. Ilmanpuhdistin ei ole ihmeratkaisu allergiaongelmiin, mutta se vähentää ilmasta hetkellisesti allergeeneja.
• Käsien säännöllinen peseminen. Allergikon kannattaa pestä kädet aina kissan koskettamisen jälkeen. Jos tämä ei ole mahdollista, on kasvojen koskettelua syytä välttää.

4. Kissat ovat aggressiivisia ja voivat vahingoittaa odottavaa äitiä

Joidenkin vanhojen uskomusten mukaan kissat ovat aggressiivisia eläimiä, jotka tuovat huonoa onnea. Myytti saattaa olla peräisin keskiajalta, jolloin katolinen kirkko oli voimakas toimija, joka muun muassa synnytti määrittelemäänsä harhaoppisuutta vastaan taistelevan laitoksen, inkvisition. Inkvisition alaiset tuomioistuimet olivat vastuussa noituuden ja harhaopin tunnistamisesta, ja useita yksinäisiä ja mystisiä naisia syytettiinkin noituudesta. Samalla tavoin alettiin jahdata väritykseltään tummia kissoja, joita noidiksi epäiltyjen naisten kuviteltiin käyttävän apuna noituudessa ja loitsujen tekemisessä.

Nykyään kuitenkin tiedetään, että kissat eivät tuo yhtään sen enempää huonoa onnea kuin muutkaan eläimet, eivätkä ne ole luonteeltaan aggressiivisia. Jokainen eläin on kuitenkin oma yksilönsä, ja lemmikki voi suhtautua emäntänsä raskauteen ja myöhemmin uuteen perheenjäseneen epäilevästi. Kissaa kannattaakin alkaa totuttaa vauvan saapumiseen jo raskauden aikana. Jotkut kissat ovat hyvin suojelevaisia perheen pienimpiä kohtaan ja voivat tahattomasti vahingoittaa heitä esimerkiksi makaamalla heidän päällään tai raapaisemalla heitä. Mitään eläintä ja pientä lasta ei saakaan jättää huoneeseen ilman aikuisen valvontaa.