Mielenkiintoisia faktoja Saharan autiomaasta
Saharan autiomaa on yksi maapallon suurimmista ja karuimmista ekosysteemeistä. Se on maailman kolmanneksi suurin aavikko Antarktiksen ja Arktiksen jälkeen, jotka kuuluvat jäätyneiden aavikoiden luokkaan. Alta voit lukea muutamia mielenkiintoisia faktoja Saharan autiomaasta.
Mielenkiintoisia faktoja Saharan autiomaasta
Saharan autiomaan nimi tulee arabiankielisestä sanasta ṣaḥrāʾ, joka tarkoittaa “aavikkoa”, sekä sen monikosta ṣaḥārā. Se liittyy myös adjektiiviin ashar, joka kuvaa kasvillisuudeltaan niukan tasangon punertavaa väriä.
Saharan autiomaa ulottuu suurimpaan osaan Pohjois-Afrikkaa. Sen pinta-ala on yli 9 065 000 neliökilometriä, eli se on lähes Yhdysvaltojen kokoinen.
Aavikko jakautuu Länsi-Saharaan, Hoggar-vuoristoon, Tibestivuoristoon ja Aïr-vuoristoon. Saharan korkein kohta on 3 415 metriä korkea Emi Koussi -tulivuori.
Elämä ennen ja jälkeen aavikon synnyn
Tuhansia vuosia sitten Saharassa oli riittävästi vesivaroja pitämään ympäröivissä maastoissa elävät eläimet ja ihmiset hengissä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että Sahara on joskus ollut hedelmällistä seutua, jossa on asunut jopa krokotiileja. Fossiililöydösten perusteella alueella on elänyt aikoinaan myös joitakin dinosauruslajeja, kuten Afrovenator ja Ouranosaurus.
Useat luolamaalaukset puolestaan kertovat siitä, että Saharan alueella on muinoin elänyt myös kirahveja, elefantteja ja leijonia. Nykyinen eläimistö ja kasvisto eivät vastaa lainkaan sitä, mitä alueella ennen oli.
Biologisesti monimuotoisia ja poikkeuksellisia alueita ovat Niilin laakso ja aavikon pohjoisosa, jossa kasvaa Välimeren ilmastolle tyypillisiä kasveja, kuten oliivipuita.
Saharan tuhoisa ilmastonmuutos tapahtui 1600-luvulla eaa. maapallon akselimuutoksen seurauksena, joka sai aikaan epätavallisen lämpötilan nousun. Näissä ankarissa olosuhteissa toimeen tuleva eläimistö koostuu pääasiassa skorpioneista, käärmeistä, kameleista ja pienistä jyrsijöistä.
Saharan alueella elävä skorpioni on jopa 10 cm pitkä, ja se on yksi maailman myrkyllisimmistä skorpionilajeista. Suurin alueella elävä nisäkäs on Addax nasomaculatus, joka tunnetaan myös nimellä mendesinantilooppi (saharanantilooppi).
Dyyneillä elää myös sakaaleja ja hyeenoja, jotka ovat sekä mendesinantilooppien että kamelien merkittävimpiä saalistajia. Yksi Saharan autiomaan petoeläin on pienikokoinen aavikkokettu, joka elää hiekkaan kaivamissaan tunneleissa suojautuakseen kuumuudelta.
Aavikoituminen on ongelma
Sahara muuttui siis hedelmällisestä maasta, jossa oli monipuolinen kasvisto ja eläimistö, nykyiseksi kuivaksi ja asuttamattomaksi alueeksi. Tämä johtui edellä mainitusta maapallon akselimuutoksesta, joka johti elämän kannalta liian suureen lämpötilan nousuun.
Saharan kohdalla aavikoituminen johtui siis luonnollisista syistä. Nykyisin ongelmana on ihmisten toiminnasta johtuva maan köyhtyminen.
Kuten vuoden 1994 YK:n yleissopimuksessa aavikoitumisen estämiseksi todetaan, aavikoituminen määritellään “maan laadun heikkenemiseksi arideilla, semiarideilla ja kuivilla subhumideilla alueilla erilaisten ilmastollisten ja inhimillisten tekijöiden seurauksena”.
Tärkeimmät aavikoitumiseen johtavat syyt ovat:
- Ekologiset tekijät, kuten maaperätyyppi ja ekosysteemi.
- Ihmisen toiminta, erityisesti metsäkato, joka johtaa maaperän eroosioon. Tämä vahingoittaa maaperän hedelmällistä kerrosta niin paljon, että kasvipeitteen on yhä vaikeampi uusiutua. Myös tulipaloilla ja pohjavesivarojen liiallisella käytöllä on samanlaisia seurauksia.