Norsuhylje elää koko elämänsä kylmässä
Norsuhylje eli merinorsu, tieteelliseltä nimeltään Mirounga leonina, on hylkeisiin kuuluva nisäkäs, jolla on eläinkunnassa ainutlaatuisia piirteitä. Se viettää suurimman osan elämästään valtameressä tullen maihin lisääntymis- ja poikaskauden aikana. Norsuhylkeitä on tutkittu monia vuosia sen selvittämiseksi, miten ne selviytyvät maapallon kylmimmillä seuduilla. Niistä saatu tieto on yllättävää, ja kerromme siitä alla.
Norsuhylkeen yleiset piirteet
Norsuhylkeitä tunnetaan kaksi lajia: eteläiset lajit, jotka asuvat Etelämantereella, ja pohjoiset lajit, jotka asuvat pohjoisen Tyynenmeren alueella Meksikon Baja Californiasta Alaskan lahdelle ja Aleuttien saarille. Vaikka lajit ovat samankaltaisia, niillä on joitakin toisistaan poikkeavia erityispiirteitä.
Maapallon eteläosissa elävät norsuhylkeet joutuvat kestämään äärimmäisen kylmiä lämpötiloja, mutta siellä on myös runsaasti ravintoa. Tästä syystä ne ovat paljon kookkaampia kuin pohjoisessa elävät norsuhylkeet. Ne syövät kaloja, mustekaloja, pieniä haita, äyriäisiä, leviä ja krillejä.
Urokset voivat olla kuusimetrisiä ja painaa jopa 4000 kiloa. Naaraat ovat pienempiä: ne voivat olla kolme metriä pitkiä ja painaa jopa 900 kiloa. Tämä urosten ja naaraiden välinen kokoero on yksi niiden erityispiirteistä; ne ovat nisäkkäitä, joilla on eniten sukupuolidimorfismia.
Urokset saavuttavat sukukypsyyden kuuden vuoden iässä, mutta alkavat lisääntyä yhdeksän vuoden iässä. Joulukuussa ja tammikuussa norsuhylkeet saapuvat rannoille ja aloittavat taistelut herruudesta. Vaikka nämä taistelut ovatkin kiivaita, ne eivät ole hengenvaarallisia.
Korkea seksuaalinen aktiivisuus
Dominoivat urokset parittelevat myöhemmin saapuvien naaraiden kanssa ja muodostavat jopa 100 “puolison” haaremin saattaakseen alulle jopa 500 jälkeläistä koko elämän aikana. Sivuun jääneet norsuhylkeet yrittävät lisääntyä haaremien reuna-alueilla olevien naaraiden kanssa.
Kolmen vuoden iässä naaras on valmis synnyttämään yhden poikasen vuodessa. Kun naaras on tullut tiineeksi, se palaa merelle ja takaisin maihin 11 kuukautta myöhemmin synnyttämään.
Poikaset syntyvät lähes 40 kilon painoisina, ja niitä imetetään kolme viikkoa. Tuona aikana emo pysyttelee rannalla ravinnotta. Kun vieroitus tapahtuu, emo ja poikanen menevät mereen. Poikasen paino kolminkertaistuu sen ravitessa itseään emonsa maidolla. Tämän ajanjakson lähestyessä loppuaan naaras parittelee uudelleen.
Muuta mielenkiintoista tietoa norsuhylkeestä
Suuresta koostaan huolimatta norsuhylkeet liikkuvat maalla varsin ketterästi viisivarpaisten räpylöidensä ansiosta, mutta torpedomaisen muotonsa vuoksi ne ovat vielä nopeampia uidessaan. Niillä on suuret mustat silmät, joiden avulla ne pystyvät paikantamaan saaliinsa syvällä merten pimeydessä. Nämä uteliaat merieläimet varastoivat kehoonsa suuren määrän rasvaa meressä ollessaan selviytyäkseen talven yli, kun ne jäävät maalle talvehtimaan.
Pitkään sukeltaessaan norsuhylkeiden on pidettävä yllä korkeaa happipitoisuutta. Tämän vuoksi niiden veren tilavuus on suurempi ja ne tuottavat kaksi kertaa enemmän hemoglobiinia.
Norsuhylkeet vaihtavat säännöllisesti karvansa; tämän ne tekevät karistamalla pois uloimman ihokerroksensa. Parittelukauden aikana urokset suojautuvat vahvistamalla turkkiaan, jolloin ne välttyvät vakavilta vammoilta taistellessaan toisten urosten kanssa.
Mistä norsuhylje saa nimensä?
Nimensä norsuhylkeet ovat saaneet urosten nenässä olevasta “kärsästä”, joka muistuttaa norsunkärsää. Tätä uloketta ne käyttävät äänekkääseen mylvintään, joka auttaa pitämään kilpailijat loitolla. Lisäksi ne imevät uloshengittäessään ympäristöstä kosteutta, minkä ansiosta ne voivat olla syömättä pitkiäkin aikoja.
Norsuhylje on ainoa nisäkäs, joka muuttaa muualle kahdesti vuodessa kulkien jopa 34 000 kilometrin matkan. Vaikka norsuhylkeitä tavataan suurina ryhminä maalla, ne elävät yksinäistä elämää ja viettävät 90 % elämästään vedessä.
Vaikka norsuhylkeet ovat kooltaan valtavia, niilläkin on saalistajia. Niitä saalistavat miekkavalaat ja hait, mutta niiden suurimmat viholliset ovat kuitenkin ihmiset, jotka ovat lähes hävittäneet lajin metsästäessään niitä niiden rasvan vuoksi.
Suojelulakien ansiosta norsuhyljekanta on kuitenkin pikkuhiljaa kasvanut yli 900 000 yksilön maailmanlaajuisesti.