Miksi taistelukalat ovat aggressiivisia?
Taistelukalat (Betta splendens) ovat akvaarioissa erittäin kysyttyjä kaloja niiden kirkkaiden värien ja erikoisten evien ansiosta. Niitä on lisäksi helppo pitää kotiakvaariossa, joten niitä suositellaan erittäin lämpimästi akvaarioharrastusta aloitteleville. Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä: taistelukalat ovat usein aggressiivisia, mikä on lajin ongelmallinen piirre.
Vaikka se ei ehkä näytäkään siltä, käyttäytyminen on eläimillä sopeutuva ominaisuus, joten tämän lajin vihamielisyydelle on syynsä. Lue, miksi taistelukalat ovat aggressiivisia.
Miltä vapaasti elävä taistelukala näyttää?
Taistelukala saavuttaa noin 6 senttimetrin pituuden, ja sillä on melko suuret ja näyttävät evät. Näiden kalojen luonnollinen väri on vihreänruskea, jossa on kirkkaita pisteitä ja raitoja. Sukupuolidimorfismi on ilmeinen: urokset ovat näyttävämpiä, kun taas naaraat ovat suurempia kooltaan.
Tämän lajin tieteellinen nimi on Betta splendens, ja se kuuluu rihmakalojen heimoon. Taistelukalat kykenevät elämään hapettomissa vesissä, ja tätä varten ne ovat kehittäneet erityisen elimen, niin sanotun labyrintin, jonka avulla ne voivat ottaa ilmasta happea. Kun veden laatu on huono, taistelukalat haukkovat pinnalla ja hengittävät.
Tämän ansiosta taistelukalat voivat selviytyä köyhissä vesistöissä, joissa on liikaa kasvillisuutta ja orgaanista ainesta.
Mitä hyötyä aggressiivisuudesta on?
Aggressiivisella käyttäytymisellä on tärkeä tehtävä luonnossa, sillä se tekee muutakin kuin suojelee lajin koskemattomuutta. Tämä mekanismi mahdollistaa myös parin saamisen, sosiaalisen aseman säilyttämisen tai jälkeläisten puolustamisen. Aggressiivisuus siis mahdollistaa yksilön sekä lajin menestymisen ympäristössään.
Luonnonvalinnan kannalta eläin on menestynyt, kun se pystyy selviytymään ja hyödyntämään kaikki ympäristönsä resurssit. Tärkeää ei siis ole vain kyky pysyä hengissä, vaan myös kyky hankkia ravintoa, löytää parittelukumppani ja suojella jälkeläisiä.
Aggressiivisuuden ansiosta kyvykkäimmät yksilöt valikoituvat, ja ne saavat enemmän hyötyä tarpeidensa tyydyttämiseksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että “parhaat geenit” siirtyvät seuraaville sukupolville, mikä suosii lajin evoluutioprosessia yleisesti ottaen.
Taistelukalojen aggressiivinen käyttäytyminen
Tämä laji on yleensä sosiaalinen, kun se elää muiden kalojen kanssa akvaariossa, ja se osoittaa aggressiivista käyttäytymistä vain lajitovereitaan kohtaan. Tilanne on ilmeinen, kun kaksi samaa sukupuolta olevaa yksilöä kohtaa, mutta käyttäytyminen on voimakkaampaa uroksilla kuin naarailla.
Kun yksi urostaistelukala tapaa toisen, molemmat aloittavat eräänlaisen rituaalin yrittäessään uhkailla kilpailijaansa. Aluksi yksilöt näyttävät eviensä pituutta ja ojentavat ne koko komeudessaan ylivoimaisuuden merkkinä. Tällä pyritään osoittamaan kumpi on isompi sekä pelottelemaan kilpailijaa.
Jos tämä ei onnistu ja kumpikin säilyttää aikomuksensa taistella, ne jatkavat kidustensa esittelyä, mikä lisää niiden uhkaavaa ilmettä. Kun kumpikaan ei anna periksi, urokset ryhtyvät taistelemaan toisiaan vastaan tavoitteenaan tappaa vastustaja (pahimmassa tapauksessa). Lopulta taistelun häviää se yksilö, joka vetäytyy tai kuolee.
Miksi taistelukalat ovat aggressiivisia?
Taistelukalat ovat aggressiivisia, koska ne kilpailevat sosiaalisesta asemasta luonnollisessa ympäristössään, mikä antaa niille mahdollisuuden kerätä ruokaa ja päästä naaraiden luo. Vaikka se kuulostaa oudolta, tämä on lajille hyvin tärkeää, sillä ilman näitä resursseja yksilöt eivät pystyisi lisääntymään ja saamaan jälkeläisiä.
Näillä kaloilla on kyky muistaa arvojärjestykset ja havaita hallitsevat yksilöt paljain silmin. Tämä tunnistamiskyky auttaa niitä estämään konfliktien kärjistymisen tappeluiksi. Kalojen välinen fyysinen taistelu johtaa enemmän tappioihin kuin voittoihin, sillä vammat voivat olla vakavia molemmille.
Itse asiassa jo evien pitäminen ojennettuna vie paljon energiaa, mikä tekee taisteluista uroksille vieläkin vaikeampia. Tämän vuoksi taistelukalat pyrkivät kiusaamaan vain vähän, jotta tappeluilta vältyttäisiin hinnalla millä hyvänsä.
Akvaariossa on niin vähän tilaa, että konflikti päättyy lähes varmasti kuolemaan.
Kuten huomaat, aggressiivinen käyttäytyminen on ominaisuus, joka hyödyttää lajien sopeutumista. Vaikka se ei ehkä näytäkään siltä, eläinten käyttäytyminen on vain yksi evoluution työkalu (eikä vain satunnaisia, merkityksettömiä asenteita). Tämä ajatus on yhteneväinen sen kanssa, mitä geneetikko Dobzhansky totesi vuonna 1973: “Missään ei ole biologiassa mitään järkeä, jos sitä ei nähdä evoluution valossa.”
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Collias, N. E. (1944). Aggressive behavior among vertebrate animals. Physiological Zoology, 17(1), 83-123.
- Pleeging, C. C. F., & Moons, C. (2017). Potential welfare issues of the Siamese fighting fish (Betta splendens) at the retailer and in the hobbyist aquarium. Vlaams Diergeneeskundig Tijdschrift, 86(4), 213-223.
- Polgardani, N. Z., Rouzbehani, S., & Parsaiyan, M. (2017). Male Siamese fighting fish (Betta splendens) recognize resource holding power of opponents. Aquaculture, Aquarium, Conservation & Legislation, 10(4), 977-982.
- Lynn, S. E., Egar, J. M., Walker, B. G., Sperry, T. S., & Ramenofsky, M. (2007). Fish on Prozac: a simple, noninvasive physiology laboratory investigating the mechanisms of aggressive behavior in Betta splendens. Advances in Physiology Education, 31(4), 358-363.
- Braddock, J. C., & Braddock, Z. I. (1955). Aggressive behavior among females of the Siamese fighting fish, Betta splendens. Physiological Zoology, 28(2), 152-172.
- Castro, N., Ros, A. F., Becker, K., & Oliveira, R. F. (2006). Metabolic costs of aggressive behaviour in the Siamese fighting fish, Betta splendens. Aggressive Behavior: Official Journal of the International Society for Research on Aggression, 32(5), 474-480.